Kestävä diakonia ja interkontekstuaalinen aurinkoteologia

Kestävää diakoniaa luodaan jatkuvasti uudelleen. Ratkaisuihin vaikuttaa yhtäältä se, mitä nähdään tärkeäksi kussakin kontekstissa, ja toisaalta käsitykset kestävän kehityksen suurista linjoista. Yksi tärkeimpiä kontekstirajat ylittäviä elämää ylläpitäviä tekijöitä ja symboleja on aurinko.

Tämä artikkeli perustuu ensinnäkin Mirka Rotola-Pukkilan ja Johanna Törmälän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (sosionomi, YAMK) -opinnäytetyöhön ”Heikoimpien puolella turhaa kulutusta vastaan” – Tutkimus kestävästä diakoniasta. Sen tuloksena syntyi kestävän diakonian puun muotoinen malli, jota voi hyödyntää diakoniatyön kehittämisen ja arvioinnin välineenä. Opinnäytetyön ohjasivat Ville Päiväsalo ja Marianne Nylund.

Toiseksi tämä artikkeli perustuu Päivänsalon kehittämään interkontekstuaalisen teologian malliin, jonka hän esitteli Missiologisessa symposiumissa Kirkon talolla 16.3.2023. Esitelmässä viitattiin yhtenä interkontekstuaalisen teologian sisällöllisenä teemana aurinkoteologiaan.

Millainen suhde interkontekstuaalisen teologian mallilla on Rotola-Pukkilan ja Törmälän kestävän diakonian malliin? Pyrimme yhdessä esittämään, mitä voisi tarkoittaa kestävä diakonia suomalaisessa kirkollisessa nykyelämässä suhteessa interkontekstuaaliseen aurinkoteologiaan.

Kestävä kehitys ja kestävä diakonia

Kestävä kehitys on muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. YK:n toimintaohjelma Agenda 2030 kannustaa kaikkia ihmisiä, yhteisöjä ja valtioita ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävämpään elämäntapaan. (United Nations, i.a.) Vaikka Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteet esimerkiksi nälän ja köyhyyden poistamisesta ja ilmastonmuutokseen reagoimisesta kuulostavat utopistisilta, on jokaisen ihmisen mahdollista vaikuttaa omalta osaltaan tulevaisuuteen.

Diakoniatyö on aina pyrkinyt olemaan heikoimman puolella ja vaikuttamaan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Diakoniatyö on aina pyrkinyt olemaan heikoimman puolella ja vaikuttamaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Viime vuosikymmeninä kirkko on herännyt ympäristövastuun toteuttamiseen. Kestävä kehitys on nostettu esiin myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon (2020) Ovet auki -strategiassa. Sen toteuttamisessa apuna ovat muun muassa Suomen evankelisluterilaisen kirkon (i.a.) ympäristödiplomi sekä Kestävä tulevaisuus – Agenda 2030 talkookirja (Hurtig ym., 2020).

Kestävä kehitys on myös osa diakoniatyöntekijöiden koulutusta ja ydinosaamista. Kestävä diakonia on enemmän kuin ympäristövastuu, sillä siinä toteutuvat kestävän kehityksen kaikki osa-alueet: ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Rotola-Pukkila ja Törmälä kutsuttiin opinnäytetyön prosessin aikana mukaan kestävän diakonian verkoston verkkotapaamisiin, joissa tutkimukselle aiheesta todettiin olevan tarvetta. Rotola-Pukkila ja Törmälä myös seurasivat kestävän diakonian kokeilun toteutumista Tampereen hiippakunnan ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän seurakuntien diakoniatiimeissä vuonna 2022.

Malli kestävästä diakoniasta

Rotola-Pukkilan ja Törmälän tutkimustulosten mukaisesti kestävä diakonia toteutuu osallisuuden edistämisenä, ekologisen vastuun toteuttamisena, vaikuttamisena ja yhteensovittavana johtajuutena.

Tutkimustuloksista tuotettiin kestävän diakonian puumalli (kuvio 1.). Puumallin osiot havainnollistavat sitä, miten kaikki kestävän diakonian osa-alueet liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Tutkimustuloksia peilattiin tutkimustietoon, joka vahvisti ajatusta siitä, että kestävä diakonia elää kiinni ajassa, ja siinä toteutuvat kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet.

Kuvio 1. Malli kestävästä diakoniasta.

Kontekstuaalinen ja interkontekstuaalinen teologia

Vaikka kestävässä diakoniassa pyritään paljolti vastaamaan globaalin tason haasteisiin, kukin kestävän diakonian muoto on osaltaan myös kontekstuaalinen. Jopa kaiken teologian on sanottu olevan kontekstuaalista (Bevans, 1992, s. 10; Pears, 2010, s. 168).

Kontekstuaalisen teologian megatrendi onkin nivoutunut esimerkiksi vapautuksen teologiaan, köyhien teologiaan, feministiteologiaan, mustien teologiaan, lasten teologiaan, vammaisuuden teologiaan, kaupunkiteologiaan ja arjen teologiaan. Panu Pihkala (2014, s. 20) on toisaalta todennut ekoteologian kytkeytyvän vähintään yhtä tiiviisti fundamentaaliteologiaan.

Tuskin mitään teologiaa kuitenkaan kehitetään tai eletään todeksi vain yhdessä tarkkarajaisessa kontekstissa tai ”kuplassa”. Tarkemmin katsoen teologiat kehittyvät yleensä useiden kontekstien vuorovaikutuksessa. Interkontekstuaalisen teologian käsitettä ovat käyttäneet esimerkiksi teologit Rudolf von Sinner ja Kari Latvus. Sinner on toiminut Göttingenin yliopistossa Saksassa ja Paranán paavillisessa yliopistossa Brasiliassa, kun taas Latvus on opettanut muun muassa Diakissa.

Kirkollisen käytön kannalta erityisen kiinnostavia ovat uskon lähtökohdista nousevat – eivät vain akateemiset – kontekstuaalisen teologian muodot. Brasilialainen teologi Carlos Mesters on hahmotellut kaavion, jonka keskiössä on ”Jumalan äänen kuuleminen tänään”. Uskon kannalta merkityksellistä sanomaa etsitään sitten (1) Raamatun teksteistä olosuhteissa, joita luonnehtii (2) esiteksti eli todellisuus ja (3) konteksti eli tulkintayhteisö. (Latvus, 2002, s. 44.)

Suomalaisessa kirkollisessa elämässä Raamatun tekstien tulkintaan vaikuttavat usein ainakin (A) Lutherin ja varhaisen luterilaisen yhteisön tulkinnat ja (B) jonkin myöhemmän herätysliikkeen tulkinnat. Intensiivisen globaalin vuorovaikutuksen aikakaudella vaikuttavat entistä useammin lisäksi (C) jonkin ei-länsimaisen yhteisön tulkinnat. Globaalin etelän kristillisissä tulkintayhteisöissä vaikuttaa tyypillisesti vähintään paikallinen yhteisöllinen kulttuuri ja se kristillinen suuntaus, jonka lähetystyö on ollut alueella vahvaa.

Tuskin mitään teologiaa kuitenkaan kehitetään tai eletään todeksi vain yhdessä tarkkarajaisessa kontekstissa tai ”kuplassa”.

Myös kestävän diakonian on siten löydettävä tarkemmat muotonsa kussakin tulkintaympäristössä vaikuttavien suuntausten keskellä. Kestävän diakonian puu tarvitsee kasvaakseen juuria teologissa tulkinnoissa ja todellisuudessa sekä paljon valoa ja lämpöä.

Interkontekstuaalisen luterilaisen teologian 2+3 -malli

Yllä mainittua Mestersin kolmen tekstin mallia voi kehittää interkontekstuaalisen teologian aurinkomalliksi seuraavien askelten kautta. Ensinnäkin mallin keskiöön voidaan lisätä Jumalan valon näkeminen ja Jumalan lämmön tunteminen. Näin malli huomio paljon monipuolisemmin sekä kristillistä teologista perinnettä että teologian kokonaisvaltaista sovellettavuutta.

Toiseksi kohdan esiteksti eli todellisuus voi kirjoittaa auki hieman havainnollisemmin ja laajoja tulkintaperinteitä mukaillen muotoon ”luonto, todellisuus”. Tässä luontoa ja muuta todellisuutta ei eroteta toisistaan dikotomisesti eri kategorioiksi. Niiden suhteen ymmärtäminen on kompleksinen, monenlaista analyysia ja tulkintaa edellyttävä aihepiiri.

Seuraavassa luterilaisen interkontekstuaalisen teologian 2+3 -mallissa on numeroitu Raamatun teksti sekä luonto, todellisuus kohdiksi (1) ja (2), koska ne ovat luterilaisen perinteen mukaisesti alkuperäislähteiden asemassa muuhun tulkintaan verrattuna. Tulkintayhteisöiksi on sisällytetty yllä mainitut (A)-(C).

Kuvio 2. Interkontekstuaalisen luterilaisen teologian 2+3 -malli.

Usein relevantteja tulkintayhteisöjä on toki paljon enemmän kuin kolme. Oletusarvoisesti auringolla olisi enemmän säteitä vaikkapa ekumeenisessa interkontekstuaalisessa teologiassa. Uskontoteologioissa otetaan huomioon myös muiden uskontojen sanalliset (kirjoitetut, puhutut ja lauletut) perinteet sekä valo ja lämpö. Kuvion 2 interkontekstuaalisen luterilaisen teologian malli on kuitenkin haluttu pitää perustasoisena ja siten mahdollisimman havainnollisena.

Aurinkoteologia ja kestävä diakonia

Kontekstuaalisen teologian pioneeri Steven Bevans (1992, xiii) kertoo heränneensä kontekstuaalisen teologian välttämättömyyteen aurinkoon liittyvän esimerkin kautta. Intiassa puhe Jumalasta kirkkaana aurinkona ei hänen mukaansa toimi samalla tavalla myönteisesti kuin eurooppalaisille, koska aurinko on Intiassa usein liian kuuma.

Interkontekstuaalisesti katsoen asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Psalmissa 84 (j. 11), sanotaan, että Herra Jumala on aurinko ja kilpi, vaikka aurinko oli varmasti usein liian kuuma myös noilla seuduilla. Ville Päivänsalon haastatellessa The United Evangelical Lutheran Church in India (UELCI) -kirkon pääsihteeriä Augustine Jeyakumaria Chennaissa vuonna 2012, hän kiinnitti huomiota kyseisen luterilaisen kirkon symboliin hänen työhuoneessaan: risti yhdessä auringon kanssa. Auringon teologisia merkityksiä ei voi johtaa läheskään suoraan ensisijaisen tulkintayhteisön asuma-alueen keskilämpötiloista.

Auringon palvontaa on ilmennyt uskonnoissa ympäri maailman. Myös luonnontieteilijät voivat puhua auringosta kaiken tuntemamme elämän tärkeimpänä lähteenä ja ylläpitäjänä. Moni insinööri näkee kestävän kehityksen toivon auringon energian paremmassa hyödyntämisessä.

Kristityt ovat asettaneet Luojan aina luontokappaleiden yläpuolelle. Silti myös kristillisessä viitekehyksessä auringon valoon, lämpöön, energiaan ja keskeiseen ekologiseen rooliin sisältyy valtavasti teologista potentiaalia. Varsinkaan kestävässä diakoniassa ei voi väheksyä aurinkoon liittyvän myönteisen symboliikan kokemuksellista puolta.

Lähteet

Bevans, S. (1992). Models of Contextual Theology. Orbis Books.

Hurtig, J., Kokkonen, J., Pulkkinen, J., Raitaranta, A., Saarela, T., & Sipiläinen, I. (2020). Kestävä tulevaisuus – Agenda 2030 talkookirja.  (Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja, 93). https://evl.fi/documents/1327140/41327370/Kestava_tulevaisuus.pdf/125e02fc-2f18-2bd7-b14e-305acb355ef2?t=1607333590294

Latvus, K. (2002). Arjen teologia. Johdatus kontekstuaaliseen raamatuntulkintaan. Kirjapaja.

Pears, A. (2010). Doing Contextual Theology. Routledge.

Pihkala, P. (2014). Joseph Sittler and Early Ecotheology. Diss. University of Helsinki, Faculty of Theology.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko. (i.a.). Kirkon ympäristödiplomi. https://evl.fi/ymparistodiplomi

Suomen evankelis-luterilainen kirkko. (2020). Ovet auki. Suomen evankelisluterilaisen kirkon strategia vuoteen 2026. Kirkkohallitus. https://evl.fi/documents/1327140/77189567/suomen-ev.lut.kirkon-strategia-vuoteen-2026.pdf

United Nations, (i.a.). https://sdgs.un.org/2030agenda

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052547889