Siirry sisältöön
Kaksi ihmistä keskustelee, välissä leijuu kirjaimia, piirroskuva, sininen pohjaväri.
Juttutyyppi  Kielitohtorin diagnoosit

Sensuurista, alluusioista, ikoneista ja symboleista

Väitetään, että yhteiskunnallinen keskustelu polarisoituu: erilaisia ideologioita edustavat ihmiset eivät haluakaan ymmärtää toisiaan. Samanmielisille viestitään salakielellä. Miten salainen kommunikaatio toteutuu?

Kesällä 2023 poliittinen keskustelu kärjistyi Suomessa. Julkisuuteen nousi aivan uusia symboleja. Keskustelua heräsi esimerkiksi siitä, millaista ideologiaa hunajamäyrä ilmentää.

Sensuuri

Julkista keskustelua ei yleensä ole olemassa ilman jonkinasteista (faktista) ennakkosensuuria. On totta, että internetissä voi lähes jokainen julistaa miten äärimmäistä ideologiaa tahansa, mutta julkisuusarvo tällaisella viestinnällä on yleensä pieni – ja harvoin kyseessä on millään muotoa järkevä keskustelunavaus.

Mediassa ja poliittisessa debatissa jokaisella aikakaudella on sanaton säännöstö siitä, mihin asti asioista on sopiva puhua. Mediassa on aina portinvartijansa, ja vakavasti otettavassa mediassa ei julkaista mitä tahansa, sananvapaudenkaan nimissä. Perheessä, työyhteisössä ja valtiossa tiedetään, mistä ei ole sopiva keskustella.

Valtiotasolla keskustelun rajat tulevat vastaan viimeistään kansallisen turvallisuuden kysymyksissä. Tabuaiheet kuitenkin vaihtelevat vuosikymmenittäin. 1970-luvun Suomen mediailmastoa, jossa suurta itänaapuria oli käsiteltävä hyvin varovasti, on nykyisen nuoren aikuisen mahdotonta ymmärtää. Ja kautta aikojen organisaation työntekijät ovat sopeutuneet työyhteisön yhteiseen diskurssiavaruuteen: kuin kyseessä olisi työssä oppimisen piilo-opetussuunnitelma.

Symbolit ja ikonit

Ikoni ja symboli ovat tunnettuja käsiteitä Peircen taksonomiassa (Bellucci, 2020). Ikoni on merkki, joka suoraan esittää viittauskohdettaan. Esimerkiksi liikennemerkki, jossa henkilöhahmo ylittää katua, on helposti tulkittavissa tarkoittavan suojatietä. Kyse on suojatien ikonista. Sana ”talo” ei äänneasullaan viittaa millään tavalla rakennukseen, jossa asuu ihmisiä. Kyse on symbolista, ja symbolin merkitys perustuu sopimukseen. Kielen sanat ovat valtaosin symboleja. Verbit ”kukkua” tai ”ammua” ovat jossain määrin ikonisia, koska ne jollakin tavalla kuulostavat viittaavan suoraan tarkoitteeseensa.

Globaaleja symboleja ja/tai ikoneja ovat esimerkiksi seuraavat eläinhahmot: kotka, norsu, aasi, käärme, pesukarhu, hunajamäyrä, joutsen, karhu, kyyhkynen, lisko, jaguaari, hevonen ja härkä. Ja tietenkin suomenpystykorva. Käärme on raamatullinen symboli, jonka tulkitaan tarkoittavan pahaa yksilölle; toisaalta Gadsdenin lipun (kalkkaro)käärme tarkoittaa pahaa yksilön tai yhteisön vapauden uhkaajalle. Osa eläinsymboleista on ajat sitten tullut osaksi tunnettuja (auto)brändejä. Osalla on enemmän tai vähemmän (puolue)poliittinen tai ideologinen merkitys. Symbolinen merkitys on tiedettävä, ja merkitykset muuttuvat aikojen saatossa.

Symbolinen merkitys on tiedettävä, ja merkitykset muuttuvat aikojen saatossa.

Karhu ja kotka ovat ikonisimpia merkitykseltään: näihin eläimiin liittyy (itsestään selvästi) voima ja vapaus sekä taistelutahto. Klättermus-jyrsijä on Ruotsissa tunnettu sympaattinen eläintarinahahmo, mutta saatiinpa siihenkin hiljattain liitettyä halventava merkitys Solsidan-elokuvassa (2017). Solsidan-elokuvassa pieneen jyrsijään yhdistetään kapitalismin kritiikkiä, jota ”Fredde” (Johan Rheborg), sarjan kapitalistinen karikatyyrihahmo, paheksuu. Maailmalla Pepe-sammakko taas liitetään jyrkän oikeistolaiseen ajatteluun.

Brasiliassa alistetun kansanosan satoja vuosia sitten kehittämä capoeira oli aikanaan tanssia – ja ei ollut. Symbolitasolla se oli ”vain” tanssia (kuten tulinen tangokin), mutta todellisuudessa kyse oli tehokkaan itsepuolustuslajin liikkeistä, jotka pienellä muuntelulla olisivat musertavia vastustajalle. Symboleita on osattava lukea. Elämä on semiotiikkaa.

Symboleilla ja ikoneilla voidaan viestiä silloin kuin sanoilla ei voi (tai ei kannata). Aivan mainioita symbolit ovat todellisen tai oletetun sensuurin kiertämiseen: symbolin merkitys ei ole kaikille ilmeinen, mutta symbolin tunnistavat tietävät ja se riittää. Kiistämisen mahdollisuus jää aina, sillä symbolit ovat usein sopivan monitulkintaisia.

Alluusiot

Alluusio on viittaus johonkin tilanteen ulkopuoliseen asiaan, joka on (joillekin) kommunikaation osapuolille tuttu. Kaunokirjallisuudessa, mediassa ja arkikeskusteluissa alluusioita käytetään jatkuvasti, tyypillisenä esimerkkinä tokaisut: sama vika Rahikaisella ja ei pysty, liian hapokasta sekä ei jatkoon.

Tietyn sukupolven edustajat saattavat käyttää vieläkin Akin (Antti Raivio) ja Turon (Ville Virtanen) Auts töks töks -toteamuksen ilmaisuvoimaa. Alluusiot ovat tyypillisesti merkitykseltään selviä samanhenkisille, mutta alluusiota voi mainiosti käyttää myös ulossulkevasti. Nokkela ja hyvän yleissivistyksen omaava henkilö (joka on kenties hiukan ilkikurisuuteen taipuva) voi alluusioilla luoda kommunikaatiossa oman rinnakkaisen merkitysavaruuden, joka paljastuu kanssakuulijoille ehkä myöhemmin, googlettamisen jälkeen (jos silloinkaan).

Elokuvassa The Rock – paluu helvettiin (1996) sivistyneet upseerit puhuvat miehistön ohi alluusioilla Thomas Jeffersonin ja Oscar Wilden ajatteluun.

– The tree of liberty must be refreshed from time to time with the blood of patriots and tyrants.
Patriotism is the virtue of the vicious.

The Rock -elokuvan alluusiot käsittelevät väkivallan oikeutusta ja isänmaallisuutta, ja keskustelu ei ole tarkoitettukaan kaikkien ymmärrettäväksi.

Sangen kyseenalainen alluusio toteutui aamuyön jatkoilla, jolloin runsaan (ja kalliin) yöpalan tarjoaja toivotti Bon Appétitilmauksen asemasta hyvää ruokahalua imperatiivilla Mangia! Onneksi illastajissa ei tainnut olla useampaa Pasolinin elokuvien harrastajaa.

Kukkahattutätien ideologia tunnetaan pääpiirteittäin. Entäpä kukkapaitasedät havaijipaitoineen? Ovatko he barrikadien toisella puolella? Onko alluusio heihin suotava (Gallagher, 2020)?

Muinaisella 1980-luvulla V12-Jaguarilla ajavan, sivulauseen sanajärjestystä pontevasti opettavan lukion ruotsinlehtorin lempinimeksi oli muodostunut Liikkuva pääri – ilmaus, joka osoitti abiturienteissa jo jonkinlaista korkeakoulukypsyyttä. Liikkuva pääri on väännös ruotsin kieliopin (joidenkin mielestä) tärkeästä käsitteestä liikkuva määre. Pääri (Britannian ylhäisaatelia) puolestaan saattaisi olla tyypillinen kaksitoistasylinterisellä Jaguarilla ajava henkilö.

Seuraavat alluusiot on kuultu mediassa (TV) ja arkielämän interaktioissa:

  • Kaksi tyttöä ja kuppi nurin (teinien riitelyä kuvaava kommentti)
  • Ihme kakunpakkaaja (kommentti liian lähelle tunkevasta henkilöstä)
  • Oli taas melkoisen sekavaa flooraa (opettajainhuonepalaverin tuppisuujäsenen yhteenveto).

Nämä heitot edustivat useimmille kuulijoille sisältöä vailla olevaa turhanaikaista kommentointia. Jotkut sen sijaan osasivat yhdistellä internetmeemejä ja kielellisiä merkityksiä. Hämmentynyt nauru paljasti alluusioiden osuneen maaliinsa.

Symbolit, ikonit ja alluusiot voivat välittää vahvoja merkityksiä; vaarallisiakin ne voivat olla. Jotkut edellä olevista lienevät esimerkkejä siitä, miten kielellinen väärinymmärrys (tai ymmärtämättömyys) voi olla joskus parempi kuin oikeinymmärrys.

Lähteet

Bellucci, F. (2019). Peirce’s Speculative Grammar: Logic as Semiotics. Routledge

Gallagher, J. (8.6.2020). Why the Extremist ‘Boogaloo Boys’ Wear Hawaiian Shirts. The Wall Street Journal.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023073192581