Osallisuudella hyvinvointia

”Vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että ammatissani sitoudun ihmisyyden kunnioittamiseen.
Puolustan asiakkaani ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Ammattitoimintani päämääränä on sosiaalisen toimintakyvyn, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin lisääminen.”

Tämä on alkuosa sosionomien eettisestä valasta.

Sosiaalialan ammattilaisten eettinen vala merkitsee juhlallista hetkeä valmistuneille opiskelijoille. Vala annetaan yleensä valmistujaisjuhlassa tutkintotodistuksen saamisen jälkeen. Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen ovat valan keskiössä. Näen opiskelijoissamme, että valan syvä ydin on sisäistetty, talletettu sydämiin ja tahto on toimia valan viitoittamalla tavalla.

Työelämässä, sosiaali- ja terveyspalveluissa, hoiva-aloilla, arki saattaa kuitenkin ravistella, riepotella ja repiä vahvaakin arvopohjaa. Kiireessä työskennellessä ja resurssien ollessa rajallisia, työntekijät joutuvat tekemään vaikeitakin päätöksiä ihmisten hoidon ja palvelujen suhteen. Ihmisten hätä on ammattilaisten käsissä, ja työntekijä joutuu tekemään vaikeita päätöksiä, kuka ensisijassa saa hoivan ja hoidon, tai kuka jää hoitojonon hännille tai jopa sen ulkopuolelle.

Palveluiden kuormitteisuus, pitkät asiakas- ja potilasjonot sekä tyytymättömyys ovat isoja ongelmia julkisten palvelujen puolella. Yksityisissä palveluissa hoidon laatuun, sujuvuuteen ja tehokkuuteen ollaan niin asiakkaiden kuin työntekijöiden näkökulmista tarkasteltuina useammin tyytyväisiä. Esimerkiksi työterveyspalvelut toimivat Suomessa hyvin ja asiakkaat ovat varsin tyytyväisiä.

Eriarvoisuuden uhka

Suomalainen sote-järjestelmä on voimakkaasti jakaantunut ja sen repeytymistä voimistavat kustannusten jatkuva kasvu, hoidon epäoikeudenmukainen jakaantuminen ja varakkaimpien siirtyminen yksityisten palveluiden piiriin. Palveluiden jakaantuminen on syventänyt entisestään eri ihmisryhmien hyvinvoinnin eroja ja polarisoitumista. Ponnisteluista huolimatta terveys- ja hyvinvointierot ovat maassamme jo huomattavia.

Eriarvoisuus on vakava uhka toinen toistemme ymmärtämiselle. Eriarvoisuus heikentää ihmisten luottamusta toisiin ihmisiin ja instituutioihin. Se heikentää ihmisten välistä solidaarisuutta ja empatiaa sekä kasvattaa ymmärtämättömyyden kuilua.

Miten voisimme sitten lähteä kuromaan ymmärtämättömyyden kuilua? Miten voisimme ymmärtää toisiamme? Miten voisimme ymmärtää jaetusti sitä, mikä on hyvinvoinnillemme tärkeää ja luovuttamatonta?

Eriarvoisuus on vakava uhka toinen toistemme ymmärtämiselle.

Kun resurssit eivät enää riitä pitämään yllä nykymuotoista palvelujärjestelmää, on löydettävä uusia yksilöllisen ja yhteiskunnallisen resilienssin ja hyvinvoinnin lähteitä. On löydettävä vaikuttavia keinoja sairauksien ja pahoinvoinnin ehkäisemiseen. Nostan esimerkkinä yksinäisyyden, jota voi jo kuvata yhteiskuntamme henkiseksi hätätilaksi. Yksinäisyyden ehkäisemisellä on suora vaikutus palveluiden tarpeiden vähentämiseen ja ihmisten hyvinvoinnin lisääntymiseen. Yksinäisyyden ehkäisemisen tuloksena yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti arvioituna onnellisuus ja raha kohtaavat toisensa.

Tukea osallisuudelle

Sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta on se, että kansalaistoiminta ja palvelujärjestelmä toimivat systeemisesti yhdessä, syvästi integroituneena. Tämä ei ole mikään uusi malli, mutta vaatii toteutuakseen radikaalia uutta ajattelua ja aktiivisia toimenpiteitä. Integraation idea on siinä, että pyrimme rakentamaan yhteisöllisillä keinoilla riittävän hyvän elämän edellytyksiä jokaiselle. Luomme tiloja, joissa ihminen tulee kohdatuksi, tunnustetuksi ja nähdyksi omana itsenään ja omalla nimellään. Luomme tiloja, joissa ihminen tulee osalliseksi ja hän voi niillä voimavaroillaan, lahjoillaan ja kyvyillään kuin kullakin on, tehdä oman osansa ja parhaansa toisten ihmisten hyväksi.

Aristoteles totesi jo aikanaan, että onnellinen elämä toteutuu silloin, kun ihminen saa käyttää kykyjään ja taitojaan yhteisönsä hyväksi. Tämä vanha viisaus tulee entistä tärkeämmäksi kestävyysmurroksen aikakaudella, joka tulee muokkaamaan entisestään yhteiskuntamme toimintoja ja rakenteita. Ihmisen hyväksymisen, osallisuuden ja toimijuuden jakaminen ei ole nollasummapeliä, toisin kuin aineellisten resurssien jako on. Siinä missä eriarvoisuus kasvattaa kuilua ihmisten välille ja uhkaa kykyämme ymmärtää toisiamme, osallisuutta lisäämällä voimme kuroa tätä kuilua umpeen.

Tekstin alussa siteeraisin sosionomien valaa. Kertaan vielä siitä yhden kohdan: ”Ammattitoimintani päämääränä on sosiaalisen toimintakyvyn, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin lisääminen.”

Tämä lause ohjaa ja on olennainen osa sosiaalialan ammattilaisten työtä, ja se voi olla eettisenä ohjeena meille jokaiselle:

”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että edistän omalla toiminnallani yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvinvointia. ”

Ehkä näin voimme myös ymmärtää toisiamme paremmin.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231010139503