”Tulkkaus mahdollistaa itsenäisen elämän ja päättämisen omista asioista”

Suomen Kuurosokeat ry:n johtavana kommunikaatioasiantuntijana työskentelevän Riitta Lahtisen tie kuurosokeiden ihmisten pariin ja erityisesti kosketusviestinnän asiantuntijaksi on ollut monipolvinen.

Ensi alkuun Lahtinen hankki sairaanhoitajan ja hieman myöhemmin myös opettajan koulutuksen, mutta jo työuransa alussa hän oli erittäin kiinnostunut kommunikoinnista kuulonäkövammaisten ihmisten kanssa. Niinpä hän kouluttautui myös viittomakielen tulkiksi.

1990-luvun alussa Lahtinen matkasi Ruotsiin kuurosokeiden konferenssiin, joka osoittautui hänelle erityisen merkitykselliseksi. Hän tapasi tulevan puolisonsa musiikkiterapeutti Russ Palmerin, joka luennoi konferenssissa Usherin syndroomasta, jota myös itse sairastaa. Usher on yhdistetty kuulonäkövamma, ja se on laajin kuurosokeutta aiheuttava geenimuutos.

Tapaamisen aikaan Palmerilla oli kuulolaite ja näköä jäljellä kapean näkökentän verran. Mutta koska syndrooma on etenevä, niin melko pian oltiin tilanteessa, että otettuaan kuulolaitteen pois Palmer oli täysin kuuro ja sokea. Myös pariskunnan kommunikaatiomenetelmät ovat vaihtuneet muutaman vuoden välein.

­­– Lähdimme kehittämään erilaisia kommunikointimenetelmiä. Tutustuimme muun muassa eri maissa käytössä oleviin sormittamisjärjestelmiin. Käytimme kotona englantilaisia sormiaakkosia, ja työssä suomalaisia. Englantilaiset ovat helpompia, ne toimivat eri tilanteissa ja eri asennoissa.

Sosiaalishaptinen viestintä

Lahtinen kiinnostui laajasti haptiikkaan pohjautuvasta viestinnästä. Ennen pitkää hän teki siitä myös väitöskirjansa. Väitöstyössään hän löysi runsaat 20 hapteemia, jotka vertautuvat puhutun kielen foneemeihin eli äännejärjestelmän yksiköihin.

Haptiikka tarkoittaa kosketuksen ja liikkeen yhdistelmää eli kun vaikka laittaa käden pöydälle, niin saa tuntoaistillisesti siitä tiedon.

– Tarvitset myös liikkeen, jotta pystyt hahmottaman kohteen eli on tuntoaisti ja liike. Lisäksi tulee vielä esimerkiksi painovoima, rytmi ja orientaatio. Tiedät, onko pöytä edessäsi, millä korkeudella se on, onko siinä tuoli takana ja niin edelleen. Jotkut tutkijat ottavat mukaan myös tuoksut ja maut. Ne ovat esimerkiksi syntymästään kuurosokeilla käytössä.

Kun Lahtinen keräsi materiaalia väitöskirjaansa varten, niin hän havaitsi, että kosketusviestintää käyttävät ihmiset eivät olleet tietoisia siitä, että tekivät kosketusviestintää.

– Kiersimme eri maissa kuurosokeiden parissa ja yritin hahmottaa luonnollisesti tehtyjä kosketusviestejä. Huomasimme että keholle tehtäviin viesteihin suhtauduttiin vähän niin, että ”me nyt tehdään näitä, mutta ei näissä sen kummempaa ole” eli arvostus kosketuksen mahdollisuuksiin oli aika mitätöntä.

Toisin sanoen vain puheella, kirjoittamalla, sormittamalla tai viittomalla välitettyä viestintää pidettiin ”oikeana”.

Palmer ja Lahtinen käyttävät kosketusviestintää kaikessa kommunikaatiossaan.

– Kuitenkin kuurosokeiden pariskuntien luona huomasin, että esimerkiksi keittiössä, kun piti vaikkapa antaa suuntia, niin heidän oli pakko antaa se viesti toisen kehoon. Niiden oivallusten kautta aloin ymmärtää myös itse käyttämieni viestien rakennetta.

Palmer ja Lahtinen käyttävät kosketusviestintää kaikessa kommunikaatiossaan.

– Olemme käyttäneet sitä yhdessä yli 30 vuotta, ajan myötä kieli on myös kehittynyt. Haptiiseja muodostuu lisää erilaisissa tilanteissa, vaikkapa hautajaisissa. Tai kun aamulla kertoo, mitä tekee tai minne on lähdössä. Emme käytä puhetta emmekä sormita vaan teemme haptiset liikkeet keholle.

Ylittänyt kuurosokeiden asiakasryhmän

Sosiaalishaptisen kommunikaation käyttäminen on ylittänyt jo kuurosokeiden asiakasryhmän. Lahtinen tekee töitä muun muassa kehitysvammaisten parissa, joilla on usein kuulemisen tai näkemisen ongelmia. Muistiliiton kanssa on tekeillä yhteinen projekti, jossa mietitään ja kokeillaan kosketusviestien käyttöä muistisairaiden parissa.

– Muistisairaat tulevat olemaan menetelmän suurin käyttäjäryhmä jatkossa. Heidän lisäkseen menetelmää voidaan käyttää myös esimerkiksi palliatiivisessa ja saattohoidossa.

Sairaalahaptiiseissa annetaan keholle viesti ennakoivasti siitä, mitä ollaan tekemässä, esimerkiksi verenpaineen mittauksesta tai verikokeen otosta.

– Potilas saa turvaa siitä, että liikkeet tehdään aina samankaltaisesti ja noudatetaan kunnioittavan kosketuksen periaatteita. Tuntoaisti on yleensä meillä se viimeinen aisti, joka on jäljellä. Sen kautta voi viestiä monen eri ryhmän kanssa.

Levinnyt kansainvälisesti

Riitta Lahtinen ja Russ Palmer kuuluvat nykyään moniin kansainvälisiin kosketusviestintää tutkiviin tutkijaryhmiin.

– Alan ensimmäinen kansainvälinen konferenssi järjestettiin viime syyskuussa Venetsiassa, olimme siellä kutsuttuina key note -puhujina. Eli sosiaalishaptinen kommunikaatio on jo tiedossa ympäri maailmaa.

Tällä hetkellä monissa maissa on tekeillä tai jo valmistunut haptiisisanakirja, joita EU on rahoittanut. On myös luotu älyvaatteita, joihin voi lähettää etäältä kosketusviestejä eli viestit voi tunnistaa vaatteista.

– Sanakirjojen ja älyvaatteiden tekeminen osoittavat minulle, että haptiisit ovat toimivia.

Lahtinen painottaa, että ilman Palmerin panosta ja jatkuvasti analysoivaa mieltä ei kielen kehittämisessä olisi päästy näin pitkälle.

– Oikean informaation on tultava oikeissa tilanteissa. Silloin se on lähellä kehotietoa ja liikkumista, ja vahvistaa sitä tietoa, mitä haemme ympäristöstä. On selvää, että kohderyhmän on oltava mukana kielen kehittämisessä, kirjoituspöydän takaa jotakin tällaista olisi mahdoton yksinään kehittää niin että se jäisi elämään.

Tulkilta vaaditaan uskallusta olla lähellä

Lahtinen on ollut vahvasti mukana suunnittelemassa kuurosokeille tulkkauksen opetusta Diakissa.

– Tulkkihan on sitä tarvitsevalle väylä saada tietoa ja päästä ovesta ulos kanssakäymiseen muiden kanssa. Tulkkaus mahdollistaa itsenäisen elämän ja päättämisen omista asioista.

Kuulonäkövammaisille asiakasryhmille tulkkaaminen on erityisen vaativaa. Kuulonäkövammaisten tulkki on henkilö, joka on saanut koulutuksen kielelliseen tulkkaukseen, kuvailuun ja opastamiseen.

Koulutukseen sisältyy muun muassa kuulonäkövammaisen kohtaamista, ja sitä miten kuvaillaan vaikkapa ruokalautasta, ilmeitä ja eleitä.

– Työ on hyvin monipuolista, kun siinä tulee mukaan visuaalisuuden kuvailu. On myös mahdollista käyttää luovasti hyväkseen esimerkiksi jotakin omaa harrastusta.

Lahtisen mukaan aivan kaikilta tulkeilta vaaditaan innovatiivisuutta ja uskallusta olla lähellä. Pitää myös osata tarjota erilaisissa tilanteissa monipuolisesti ja oma-aloitteisesti informaatiota.

– Ne, jotka ovat valinneet tämän ammatin, niin heillä on näitä ominaisuuksia. Jokainen tulkkauskeikka on erilainen.