Vakuuttavan esiintymisen strategiat
Opiskelijoita neuvotaan pysymään tiukasti asiassa esitelmien pidossa ja seminaarikeskusteluissa. Ohje on tietenkin perusteltu. Myöhemmin elämässä – kun ei ole enää itsestään selvää kuka esitystä arvioi – yhtä tärkeä taito on puhua asian vierestä. Sen osaavat esimerkiksi poliitikot ja työmarkkinaosapuolet.
Kevättalvi 2024 on ollut yhteiskunnallisen keskustelun seuraajalle mielenkiintoista aikaa: presidentinvaalikampanja tiivistyy ja työmarkkinatilanne kärjistyy. Väittelyt kuumenevat. Väittelyissä on havaittavissa tunnettuja strategioita, jotka eivät ole millään lailla riippuvaisia esimerkiksi keskustelijoiden poliittisista näkemyksistä.
Käsitteiden hämärtäminen
Ensimmäinen strategia on käsitteiden hämärtäminen tai monimutkaistaminen – obfuskaatio. Vastapuolen käyttämä termi problematisoidaan eikä sitä oteta annettuna. Voidaan käyttää semanttista hivuttamista tai hiukan eri assosiaatiokentällä olevia synonyymeja. Pääasia on, että alkuperäistä (esimerkiksi voimakkaita poliittisia intohimoja herättävää) käsitettä ei asiayhteydessä käytetä, ainakaan samalla tavalla kuin vastapuoli sitä käyttää. Tällaisina esimerkkeinä toimivat sanat demokratia, kansalaisyhteiskunta, oikeus, velvollisuus, yhteiskuntarauha, kestävyys, velkaantuminen, kilpailukyky, rauhanturvaaminen.
Ensimmäinen strategia on käsitteiden hämärtäminen tai monimutkaistaminen – obfuskaatio.
Argumenttien määrä korvaa laadun
Toinen strategia on gish gallop tai proof of verbosity. Vastapuolen repliikkiin vastataan vuolaasti ja monisanaisesti – asian vierestä. Argumenttien määrä voi korvata laadun. Strategia hämää osaa kuulijoista: ”kyllähän puhujalla tietoa näyttää olevan”. Strategia voi saada vastapuolen konseptit sekaisin: vastapuolen mahdollinen Pysytään asiassa -ärähdys on helposti tulkittavaksi äksyilyksi. Presidentinvaalidebateissa tammi- ja helmikuussa 2024 tämä strategia oli ahkerassa käytössä. Debattien juontajat ja puheenjohtajat reagoivat asiassa pysymättömyyteen varsin vaihtelevasti.
Vähäistä faktantarkistusta
Edelliseen liittyvä strategia on kontaminaatio. Debatissa puhuja voi esittää vakuuttavaa informaatiota nopeasti ja paljon, mutta osa sanotusta on harkitusti epätarkkaa tietoa tai jopa vääristeltyä totuutta. Suurimman osan sanotusta tulee olla tietysti totta, mutta harkitut vähäiset vaihtoehtoiset faktat voivat nakertaa vastapuolen argumentteja.
Strategisti luottaa siihen, ettei debatin tiimellyksessä kukaan ennätä täydellistä faktantarkastusta tehdä. Kyseessä on debatin subprime-strategia.
Tunteet pelissä
Ad hominem -argumentit ovat sivistyneessä debatissa kiellettyjä: vastapuolen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ei saa puuttua. Omista ominaisuuksistaan saa tietysti puhua vapaasti, esimerkiksi omista tuntemuksistaan keskustelun hetkellä. Toimiva tunne näyttää olevan loukkaantuminen, mielensä pahoittaminen ja turvallisen tilan vaatiminen. Vastapuolen mahdollisesti perustellutkin argumentit koetaan ”hivenen loukkaaviksi” tai ”tunteisiin meneviksi”. Vastapuolen kannattanee pohtia tarkoin, onko aihepiiristä järkevää debatissa enää jatkaa.
Edellä esiteltyjen strategioiden ohella puhujan kannattanee usein pysytellä usein myös asiassa ja faktoissa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173063