Parasta ennen, parasta jälkeen – kuplapuheen pilkkomista
Mediassa esitetään tuon tuostakin ideoita, suunnitelmia ja projekteja erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien, pienempien ja suurempien, korjaamiseksi. Esittäjinä ovat esimerkiksi poliitikot ja eritasoiset johtajat. Minkälaisia kielellisiä sapluunoita tällaisissa tilanteissa on käytössä?
Ihmisten yhteisöissä on aina ongelmia – näin on aina ollut, näin on aina oleva. Erittäin vanhoina ja erittäin huonoina aikoina ongelmia eliminoitiin esimerkiksi isonmiekan ja piilukirveen avulla. Nykyään käytetään sanoja. Miten?
Perimätiedon mukaan erästä olutmerkkiä mainostettiin muinoin iskulauseella Parasta ennen, parasta jälkeen. Vastaava strategia on havaittavissa yhteiskunnallisessa ja poliittisessa tulevaisuuden hahmottelussa. Klassinen termipari tässä on pohtia–väärinkäsitys -konsepti. Poliitikko toteaa mediassa ennen vaaleja:
Meidän tulisi pohtia kansanryhmä X:n tulojen lisäämistä ja/tai verojen alentamista.
Äänestäjien korvissa tämä kuulostaa lupaukselta parantaa ryhmän taloudellista asemaa. Vaalien jälkeen sama poliitikko toteaa:
Tässä on tapahtunut nyt väärinkäsitys. Mitään konkreettista ei ole luvattu.
Sanoilla maailmaa voi harvemmin muuttaa, mutta sanoilla voi kuvailla maailman muuttamisen suunnittelua.
Asiallisesti ottaen poliitikko ei ole antanut asiassa väärää informaatiota missään vaiheessa, mahdollisesti ei-relevanttia informaatiota (itsestäänselvyyksiä) kylläkin. Poliittinen strategian sanavuoropari toimii: kuvattakoon sitä termillä I never promised you a rosegarden -taktiikka. Yllä kuvattu strategia on ja on aina ollut laajassa käytössä. Sanoilla maailmaa voi harvemmin muuttaa, mutta sanoilla voi kuvailla maailman muuttamisen suunnittelua.
Ongelman selvittämistä
Pohtia-verbin ohella verbi selvittää omaa lähes maagisen voiman, kun ”hihat pannaan heilumaan” ongelmien korjaamiseksi. Ei ongelmaa ilman sen selvittämistä. Sanan voi kuulla helpostikin yli kymmenen kertaa päivän pääuutisissa. Kyseessä on organisaatioiden ja poliitikoiden rutiinitemppu. Toisinaan uutisointia on vaikea uskoa edes todeksi: suurella organisaatiolla on pitkään jatkunut kaikkien tietämä ongelma, ja lopulta päätetään ryhtyä selvittämään, mikä ongelma on. Selvitys on vain preludi mahdolliselle ongelman ratkaisulle. Selvittää-verbi johtaa luonnollisesti substantiiveihin: selvitys, selvitystyöryhmä, selvitystyön tiekartta ja aikataulu, selvitystyön kustannusarvio, selvitystyön ulkoistaminen jne.
Ludwig Wittgenstein (1921) totesi kielen rajojen olevan myös maailman rajat, mutta ehkei hänellä ensimmäisenä ollut mielessä selvitystyöryhmien leegiot.
Lähde
Wittgenstein, L. (1921). Tractatus Logico-Philosophicus. Annalen der Naturphilosophie.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173064