Jäätäviä kuitteja ja käristekupoleja – mikä median kieltä vaivaa?
Toisinaan kysytään mihin maailma on menossa. Voimme myös kysyä, mihin median kieli on tulossa. Erityisesti sääuutisoinnissa maalaillaan maailmanlopun näkymiä.
Klikkiotsikot ovat olleet jo kauan riesanamme. Triviaalit asiatkin on esitettävä salaperäisen jännittävästi. Lukijoita tarvitaan linkkien taakse piilotettuja mainoksia lukemaan.
Vetisestä kurittajasta lumikaaokseen
Nykymaailma on vaarallinen paikka, jos uskoo säästä kertovia uutisia: tiedossa voi olla esimerkiksi luminen tai vetinen kurittaja, vedenpaisumus, helleinferno, alijäähtynyt vesihelvetti, käristekupoli, hirviöpakkanen, lumikaaos, tappoliukkaus ja kenties – kerran kesässä – seksihelle. Jos sää on aivan tavallinen, se voi olla pahaenteisen tyyni.
Mediakielen muutos klikkiotsikoiden suuntaan lienee tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kenties oletus on, että nykyajan ”netti-ihmiset” eivät jaksa kiinnostua mistään otsikosta, jossa ei ole jotain raflaavaa. Oletetun kohdeyleisön oletettujen ominaisuuksien vuoksi otsikkokieli muuttuu yhä absurdimmaksi: on helpompi myhäillä nettisäätiedotusten ennustamille hirveyksille kuin esimerkiksi ryhtyä lukemaan Matti Mäkelän sääkirjaa (2012).
Mediakielen muutos klikkiotsikoiden suuntaan lienee tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Uudet eksoottisemmat säätermit voisivat johdattaa lukijan skandinaavisen mytologian ja arthouse-elokuvan (Aster) piiriin. Voisiko lukijoita saattaa näillä otsikoilla kulttuurihistorian ilmiöiden pariin? Ehkä ei kuitenkaan. Raflaavat otsikotkin voivat olla raflaavia vain sovinnaisella ja lopulta hyvin kiltillä tavalla.
Taistelua lukijoiden huomiosta
Sääuutisten lisäksi klikkiotsikot näkyvät myös esimerkiksi uutisissa julkisuuden henkilöistä. Mediassa ihmiset, usein pikkujulkkikset, jyrähtelevät tuon tuostakin. Jyrähtely voi johtua esimerkiksi siitä, että pikkujulkkis on tyytymätön televisio-ohjelmiin tai ei saa haluamaansa makeispussia kaupasta.
Iltapäivälehdet tietävät kertoa, että pikkujulkkis X laittoi räväkän postauksen, johon pikkujulkkis Y vastasi ”jäätävällä kuitilla”, minkä jälkeen ”some räjähti”. Kuulostaa ensilukemalta varsin mullistavalta tapahtumalta, mutta uutisen informaatioarvo on nolla tai jopa negatiivinen.
Syy moiseen kielenkäyttöön lienee taistelu lukijoiden eli kuluttajien huomiosta: kaupallinen sisältö on saatava mahdollisimman monen klikin piiriin, jotta sen julkaisemisesta voitaisiin perustellusti jatkossakin velottaa.
Onko kaikessa kuitenkin salaovelasti kyse median leksikaalisesta jäynästä?
Lähde
Mäkelä, M. (2012). Sääkirja. WSOY.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173066