Ekososiaalisuuden ymmärtäminen ja käytännöllistäminen kestävän siirtymän aikakaudella

Ekososiaalisuuden ymmärtäminen ja käytännöllistäminen kestävän siirtymän aikakaudella -artikkelissa esittelemme muutamia ekososiaalisuuden periaatteita sekä kehittämispäivien megatrendityöpajan antia. Ekososiaalisuus käytäntöön: tulevaisuusverstas ja kestävyyden puu -artikkelissa perehdytään kahden muun työpajan sisältöihin.

Ekososiaalisuuden käsite ja keskeisiä periaatteita

Ekososiaalisuuden käsitteistöä voidaan jäsentää kehämallin avulla kysyen, miten ekologisissa rajoissa pysyvä hyvinvointivaltio voisi toimia. Diakin asiantuntijan Aleksis Toron työpajatyöskentelyn alustus perustui sosiaalipolitiikan, kestävän hyvinvoinnin ja ekohyvinvointivaltion tutkimukseen pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstissa (esim. Joutsenvirta ym., 2016, Hänninen & Saikkonen, 2017).

Ympäristökriisien ja niihin sopeutumisen luomat ongelmat heijastuvat ihmisten elämään vallitsevien sosiaalisten olosuhteiden kautta. Ihmisten kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten krooniset sairaudet ja sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus. Toisaalta siirtyminen ekologisesti kestävämpiin tuotanto- ja kulutusmalleihin luo uusia sosiaalisia riskejä, joiden epäoikeudenmukainen jakautuminen voi lisätä muun muassa työttömyyttä ja syrjäytymistä.

Ympäristökriisien ja niihin sopeutumisen luomat ongelmat heijastuvat ihmisten elämään vallitsevien sosiaalisten olosuhteiden kautta.

Oikeudenmukaisen kestävän siirtymän politiikan onnistuminen riippuukin yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta ja arvo- ja tietopohjasta. On myös kysyttävä, mistä demokraattisesti aikaansaatu, muuhun kuin taloudellisen hyödyn tavoitteluun perustuva hyvinvointi voisi koostua. Näihin kysymyksiin liittyy erilaisia ekologisia ja sosiaalisia muuttujia sekä niiden välisiä epävarmuuksia, jotka haastavat hyvinvointivaltion rakenteita ja nykyistä sosiaalipoliittista tietopohjaa.

Oikeudenmukaisessa siirtymässä sosiaalinen kestävyys on ekologisen kestävyyden edellytys. Siirtymän mallissa, jossa ekologiset arvot valjastetaan yhä kasvutalouden tavoitteisiin, työllisyyden ja tehokkuuden korostaminen muiden arvojen kustannuksella voi heikentää sosiaalista kestävyyttä. Toisaalta mitä enemmän ekologiset rajat määrittelevät yhteiskunnan kehitystä ja talous järjestetään täyttämään inhimillisiä tarpeita, sitä enemmän arvot, kuten osallisuus, merkityksellisyys ja toimijuus korostuvat työssä, hoivassa ja kansalaisten oikeuksissa ja velvollisuuksissa. Tällöin myös muun muassa sosiaaliturvan tulisi perustua aiempaa laajempaan, moninaisempaan ja demokraattisempaan hyvinvoinnin käsitykseen.

Kestävä hyvinvointi tulisi nähdä avorakenteisena, osallistavana yhteiskunnallisena prosessina, joka perustuu julkiseen keskusteluun siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluaisimme elää. Hyvinvointivaltion rakenteiden uudistaminen edellyttää palveluita ja sosiaalivakuutusta, jotka tukevat eri tavoin arvokasta elämää. Tämä arvojen moninaisuus edellyttäisi käytännössä ihmisten toimijuutta oman hyvinvoinnin rakentamisessa sekä työn merkityksellisyyden uudelleen määrittelyä. Laajempi osallistuminen hyvinvoinnin poliittiseen määrittelyyn puolestaan lisäisi kuuluvuuden ja solidaarisuuden kokemuksia ja edistäisi siten kiinnostusta luonnonympäristön ja yhteiskunnan hyvinvoinnista. Demokraattinen sosiaalipolitiikka kestävässä siirtymässä kiteytyy tällä tavoin kysymykseen, minkälainen työ ja minkälaiset palvelut edistäisivät sekä ekologista kestävyyttä että moninaisia hyvinvoinnin arvoja.

Suunnistuskartan avulla laajempaan keskusteluun

Keskustelu ekososiaalisuudesta määräytyy usein vahvasti kulloisistakin ajankohtaishaasteista käsin. Juurevassa dialogissa aihepiiristä sen ilmiöitä ja kehityskulkuja olisi ymmärrettävä mediapintaa syvemmältä ja onnistuttava suunnistamaan tulevaan pitkäjännitteisesti.

Lehtori Ville Päivänsalon (2024) ekososiaalisessa suunnistuskartassa ensimmäisen vaiheen muodostavat kontekstilähtöiset tilanneanalyysit. Kyse on ekososiaalisten ajankohtaishaasteiden kontekstuaalisesta ymmärtämistä sekä luonnon- että ihmistieteiden avulla. Toiseksi on arvioitava monipuolisesti moraalisia perusteita ja normatiivisia malleja, kuten YK:n Agenda 2030 -tavoitteet, paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Kolmanneksi edelliset näkökulmat yhdistyvät käytännöllisessä ymmärtämisessä: mitä siis ”meidän” pitäisi tehdä? Mitä tarkoittaisi ekososiaalinen yhteistyö esimerkiksi ammattikorkeakoululle kumppaneineen?

Kuhunkin näkökulmaan liittyy merkittäviä tutkimusperinteitä, esimerkkinä Terveyden edistäminen -kirjan lähestymistapa (Absetz, Rautava & Patja, 2022). Kehittämispäivien esitelmässään Helsingin yliopiston Kansanterveysosaston Kestävyystieteen instituuttiprofessori, erikoislääkäri Kristiina Patja jäsensi käytännöllisiä askeleita terveydenhuollon tietopohjasta kestävään väestön terveyshyötyyn kestävän terveydenhuollon portaiden avulla. Patjan ja Laisin (2022) mukaan laaja-alainen terveyden edistäminen jää lääkärien käsityksissä ja työssä edelleen usein kovin vähälle huomiolle.

HUMUS-hankkeessa puolestaan tutkitaan terveydenhuollon roolia ekologisen kriisin ratkaisemisessa ihmisten terveyden ja ympäristön vuorovaikutuksen kautta. Miina Sillanpään Säätiö pyrkii edistämään hyvää arkea ikääntyvälle väestölle myös ekososiaalisesti. Esimerkkinä aiheesta toimii tutkimus hoitotyön kestävyydestä (Kallio ym., 2020).

Ekososiaalisuuden käytännöllistämistä Sitran megatrendien pohjalta

Ekososiaalisen työn käytännöllistäminen -työpajan keskustelun herättäjinä toimivat Sitran laatimat kortit megatrendeistä ja kehityskuluista, jotka vaikuttavat elämäämme nyt ja tulevaisuudessa. Niiden avulla henkilökunta jäsenteli ja sanoitti Diakin roolia ja asiantuntijuutta tulevaisuudessa, pohtien miten tämänhetkiset muutokset kytkeytyvät toisiinsa ja mihin on mahdollista vaikuttaa.

Megatrendit käsittelivät muun muassa huoltosuhteen heikkenemistä, väestörakenteen muutoksia, ilmaston lämpenemistä, teknologian hyödyntämistä, kaupungistumista, yritysten vastuuta ja pandemioiden lisääntymistä. Keskusteluissa pohdittiin, miten sekä Diakia organisaationa että sen opetusta ja opetussuunnitelmia voidaan kehittää vastaamaan tulevaisuuden tarpeita.

Ekososiaalisesti orientoitunut korkeakoulu

Työpajoissa käytyjen keskustelujen perusteella Diak nähdään ekososiaalisesti orientoituneena korkeakouluna, joka rakentaa omalta osaltaan kestävää hyvinvointia yhteiskuntaan ihmistenvälisyydellä, osallisuudella ja yhteisöjen kanssa. Diak nähdään tulevaisuudessa entistä enemmän vastuun kantajana. Toiveena on, että organisaatio luottaisi omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja rakentaisi oman suunnan ja sanoituksen ekososiaalisista kysymyksistä. Diak nähtiin tulevaisuudessa kansalaisvaikuttamisen areenana ja yhteiskunnallisena keskustelijana ja vaikuttajana ekososiaalisissa sekä kestävän hyvinvoinnin kysymyksissä.

Opetussuunnitelmat tukemaan tulevaisuuden tarpeita

Opiskelijoille ja tuleville ammattilaisille on tärkeää antaa korkealaatuista opetusta ja ohjausta kohtaamaan työelämän ja yhteiskunnan haasteet sekä varautumaan ennalta arvaamattomiin paikallisiin ja globaaleihin ilmiöihin ja kriiseihin. Opiskelijoiden kuuleminen sekä heidän kauttaan tulevaisuuteen vaikuttaminen nähdään tärkeänä. Opiskelijoilla tulisi olla argumentaatiokykyä ja rohkeutta puolustaa eriarvoisessa tai haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja kykyä tunnistaa yhteiskunnan katvealueita. Opiskelijoiden tuleekin työelämään siirtyessään tunnistaa ja ymmärtää globaaleja ja paikallisia riippuvuussuhteita.

Opiskelijoilla tulisi olla argumentaatiokykyä ja rohkeutta puolustaa eriarvoisessa tai haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja kykyä tunnistaa yhteiskunnan katvealueita.

Tulevaisuudessa suomalainen yhteiskunta ja Diak nähdään yhä moninaistuvampana työperäisen maahanmuuton lisääntyessä. Tämä lisää voimakkaasti tarvetta suomen kielen opetukselle ja sen liittämiselle ammatillisiin opintoihin. Eettisesti kestävään hyvinvointiin nähdään kuuluvan myös uskontojenvälisyys ja uskontojen ja vakaumusten nostaminen yhdeksi ammatillisten aineiden sisällöksi.

Ilmastomuutos ja voimakkaat säävaihtelut vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja arkeen jo nyt ja yhä enemmän tulevaisuudessa. Opetussuunnitelmiin tullaankin lisäämään sisältöjä tartuntatautien tuntemuksesta ja ilmastomuutoksen vaikutuksista bakteerien selviytymiskykyyn.

Yhteiskunnan voimakas kaupungistuminen herätti keskustelua kaavoituksesta ja rakentamisesta. Miten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita rakennetaan siten, että ne ovat saavutettavia tiiviissä kaupunkirakentamisessa? Asumiseen liittyvät haasteet nähtiin sekä taloudellisina että sosiaalisina. Kaupunkiasuminen nähtiin kalliina ja se voi myös lisätä yksinäisyyttä. Toisaalta yhteisöllisyyttä voidaan kaupungeissa lisätä esimerkiksi yhteisöllisyyttä lisäävillä uusilla tiloilla ja ympäristöillä. Näin ollen myös kaupungistuminen tulisi huomioida opetuksessa ja opetussuunnitelmien sisällöissä.

Lähteet

Absetz, P., Rautava, P. & Patja, K. (2022). Terveyden edistäminen. Duodecim.

Hänninen, S. & Saikkonen, P. (toim.) (2017). Hyvinvointivaltio ylittää jälkensä. Helsinki: THL.

Joutsenvirta, Maria & Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila & Kristoffer Wilén (2016). Talous kasvun jälkeen. Helsinki: Gaudeamus.

Kallio, H., Pietilä, A-M., & Kangasniemi, M. (2020). Environmental Responsibility in Nursing in Hospitals: A Modified Delphi Study of Nurses’ Views. Journal of Clinical Nursing 29(21-22).

Patja, K., & Laisi, J. (2022). Ympäristö ja terveys. Duodecim 2022, 138(21): 1884.

Päivänsalo, V. (17.3.2024). Suunnistuskartta ekososiaalisen siirtymän monitahoisen käytännöllisen ymmärtämisen tueksi. Cultures & Ethics, Suomi-Palsta. https://culturesethics.wordpress.com/suomi-palsta/

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126674