Dialoginen opetus rakentaa kohtaamisosaamista

Diakin visio on olla arvostetuin kohtaamisen korkeakoulu vuonna 2026 (Diakin strategia 2021–2030). Tätä visiota kohti eteneminen tarkoittaa vuorovaikutuksen ja kohtaamisosaamisen painottamista opetuksessa. Diakin pedagogisissa valinnoissa, dialogisessa muutospedagogiikassa, opetuksen ja oppimisen yhtenä keskeisenä lähtökohtana näkyykin dialogi. Dialogi merkitsee dialogisessa muutospedagogiikassa oppimista osallistumisena. Opettajan ja opiskelijoiden väliset suhteet, opiskelijoiden keskinäinen vuorovaikutus sekä vuoropuhelu työelämäkumppaneiden ja diakilaisten välillä ovat edellytys dialogille. Dialogi pedagogisena valinta tarkoittaa yhteisöllisyyden lisäksi opiskelijoiden kuulluksi ja arvostetuksi tulemista sekä tilaa erilaisille näkemyksille. (Helminen ja Vesterinen, 2021.)

Dialogin merkitys oppimiselle korostuu myös sellaisissa dialogin määritelmissä, joissa dialogin päämääränä pidetään nimenomaan oppimista. Dialogilla voidaan pyrkiä ymmärtämään keskustelun kohteena olevia teemoja, toisia ihmisiä ja myös omaa itseä (Alhanen, 2024). Dialogi on lisäksi mahdollista määritellä yhdessä tapahtuvaksi ajattelemiseksi ja keskustelemiseksi, jossa pyritään uuteen ymmärrykseen (Isaacs, 2001).

Dialogi-käsitteelle annetaan monenlaisia tulkintoja

Kun keskustelee dialogista Diakin opiskelijoiden kanssa, saa nopeasti selville, että opiskelijoille dialogi on lähes itsestään selvä osa ammatillista työotetta. Vaikka dialogitaidot tunnistetaan olennaiseksi osaamiseksi, dialogin täsmällinen määritteleminen on opiskelijoille vaikeaa. Opiskelijat painottavat vastauksissaan esimerkiksi vuoropuhelua, kuuntelemista, vastavuoroisuutta ja tasaveroisuutta. Osa lähellä valmistumistakin olevista opiskelijoista ei oikein osaa vastata, mistä asioista dialogin voisi tunnistaa.

Vaikka dialogin keskeisyydestä sekä Diakin opetuksessa että Diakin koulutusaloilla vallitsee laaja yksimielisyys, dialogille annetut merkitykset vaihtelevat sekä opiskelijoiden että opettajien keskuudessa. Lähestyn seuraavassa dialogia opetuksessa kolmesta eri näkökulmasta: dialogi vuoropuheluna, dialogi ihanteellisena vuoropuheluna ja dialogisuus ihmisyyden lähtökohtana.

Onko kaikki vuoropuhelu opetuksessa dialogia?

Dialogilla voidaan ensinnäkin tarkoittaa arkisesti vuoropuhelua, jossa vuorotellaan kahden tai useamman puhujan kesken sanallisen ja sanattoman vuorovaikutuksen kautta (Linell, 2009). Jos dialogi ymmärretään vuorotellen keskustelemisena, opetuksessa dialogia on silloin, kun puhujan ja kuuntelijan roolit vaihtelevat.

Tässä merkityksessä dialogi opetuksessa mahdollistuu, kun huolehditaan siitä, että äänessä on useampi kuin yksi henkilö. Esimerkiksi keskusteleminen luennolla, paritehtävät ja pienryhmät varmistaisivat sen, että opetuksessa on dialogia. Jos dialogin ymmärtää olevan mitä tahansa vuoropuhelua, on tarpeen kysyä, riittääkö ylipäätään jokin keskustelu ammatillisten kohtaamisen taitojen vahvistumiseen.

Dialogi näkyy opetuksessa erityisen laadukkaana vuorovaikutuksena

Useimmiten dialogilla tarkoitetaan erityisen ihanteellista keskustelua tai tavallista korkealaatuisempaa vuorovaikutusta. Dialogin voisi tässä merkityksessä tunnistaa keskustelijoiden välisestä tasaveroisuudesta, tasapuolisuudesta ja hyväntahtoisuudesta sekä halusta ymmärtää toisiaan. (Linell, 2009.) Asiakastyössä dialogille tunnusomaisina piirteinä pidetään luottamusta, vastavuoroisuutta sekä virittäytymistä toisen ajatuksiin ja tunteisiin (Mönkkönen, 2018).  Jos dialogi ymmärretään tähän tapaan ihanteellisena vuorovaikutuksena, kaikki opetuksessa oleva vuoropuhelu ei välttämättä ole dialogia.

Dialogia ihanteellisena vuoropuheluna voi konkretisoida erilaisten taitojen tai toimintatapojen kautta. Usein käytetyssä kiteytyksessä dialogia kuvaillaan taitona puhua siten, että toinen haluaa kuunnella, ja taitona kuunnella siten, että toinen haluaa puhua (Haarakangas, 2011). Dialogia opetuksessa voisi vahvistaa kysymällä, millainen opettajan tapa kuunnella kutsuisi opiskelijoita jakamaan ajatuksiaan. Toinen teema voisi liittyä siihen, miten ohjata opiskelijoita ilmaisemaan ajatuksiaan siten, että opetustilanteissa voisi olla tasaveroista ja erilaisuutta sallivaa keskustelua.

Dialogin kulmakiviksi voi jäsentää kuuntelemiseen, kunnioittamiseen, odottamiseen ja suoraan puhumisen liittyvät taidot (Isaacs, 2001). Kun jokainen näkee maailman omalla tavallaan, myös opetuksessa tulisi tehdä tilaa mahdollisimman avoimelle kuuntelemiselle ilman ennakkoluuloja. Kunnioittaminen tarkoittaa toisen ihmisen kokemuksen ja näkemyksen alkuperän etsimistä. Opetuksessa tarvitaan moniulotteisuuden etsimistä niin käsiteltävissä teemoissa kuin ihmisten kokemuksissa. Vaikka ajattelutapa olisi itselle vieras, se voi olla johdonmukainen jonkun toisen näkökulmasta. Odottaminen merkitsee omien näkemysten ja argumenttien muotoilun viivyttämistä. Oppimisen kannalta tärkeä reflektointi voi tarkoittaa juuri odottamista: tietoisuutta omien ajatusten kulusta ja niiden syrjään laittamista. Suora puhe voi näkyä opetuksessa harkittuna ja aitona omien ajatusten ilmaisemisena. Erilaisten näkökulmien kautta voi rakentua yhteisiä merkityksiä opiskeltavista aiheista.

Kun jokainen näkee maailman omalla tavallaan, myös opetuksessa tulisi tehdä tilaa mahdollisimman avoimelle kuuntelemiselle ilman ennakkoluuloja.

Kun dialogi ymmärretään ihanteellisena vuoropuheluna, niin opettajien kuin opiskelijoiden on tärkeää kiinnittää huomiota omiin vuorovaikutustaitoihinsa. Kuuntelemista, kunnioittamista, odottamista ja suoraa puhetta on tarpeen harjoitella opetuksen eri tilanteissa. Opetuksessa toteutuvien dialogien kautta opiskelijoiden kohtaamisosaaminen voi vahvistua.

Dialogisuus ottaa todesta ihmisen näkökulmaisuuden

Kohtaamisosaamisen rakentumisen kannalta on tärkeä katsoa dialogia vielä ihanteellista keskustelua laajemmin. Dialogi opetuksessa on enemmän kuin työvälineitä tai menetelmiä, joiden avulla voi oppia tekemään asiakastyötä tai joiden kautta voi lisätä opiskelijoiden aktiivisuutta opetuksessa.

Dialogisuudella tarkoitetaan kokonaisvaltaista olemisen tapaa, johon sisältyy ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisäksi dialoginen lähestymistapa suhteessa itseen, ajattelutapoihin ja ympäristöön. Dialogisuuden ytimenä voidaan pitää suuntautumista toista kohti sekä vuorovaikutuksellisuutta toisten kanssa. (Linell, 2009.) Tiivistetysti voisi sanoa, että dialogisuus on tapa katsella ja kuunnella maailmaa.

Keskeinen lähtökohta dialogisuudelle liittyy ihmisen väistämättömään näkökulmaisuuteen. Jokainen ihminen kokee maailman omasta perspektiivistä, johon vaikuttaa hänen ainutkertainen historiansa erilaisten tilanteiden ja ihmissuhteiden keskellä. Kaikkea tässä maailmassa tarkastellaan subjektiivisista suhdeverkostoista käsin. Jokainen on näkökulmansa ”vanki” – kukaan ei voi ajatella, tehdä havaintoja tai osallistua keskusteluun irrallaan omasta näkökulmastaan. (Arnkil & Seikkula, 2014; Alhanen, 2016.)

Ihmissuhteiden merkitys ihmisen kasvun ja elämän edellytyksenä on esillä myös Frank Martelan (2015) kuvauksessa ihmisestä ”suhdelona”. Dialogisesti voisi ajatella, että ihmistä ei tule tarkastella yksilönä. Sen sijaan ihminen on suhdelo, jonka ainutlaatuinen minuus ja käsitys itsestä rakentuu ihmissuhteiden verkostoissa.

Opetus aktivoi ulkoisia ja sisäisiä dialogeja

Kun jokainen on väistämättä kasvanut ainutkertaisissa suhteissa ja on juuri tällä hetkellä jossain sosiaalisessa pisteessä, kukaan ei voi tietää toisen puolesta, miten hän ajattelee. Vaikka näkökulmaisuus on toisaalta ihmisten ajattelua rajoittava tekijä, samalla jokaisen yksilöllinen tapa kokea ja tulkita maailmaa on rikkaus. Ulkoista dialogia tarvitaan siihen, että näkökulmaisilla ihmisillä olisi mahdollista irrottautua pysähtymisestä vain omaan ajatteluunsa. Horisontaalinen polyfonia eli moniäänisyys tarkoittaa tilan antamista monenlaisille näkökulmille ja käsityksille. Siten yhteinen ymmärrys käsiteltävästä teemasta voi rikastua. (Haarakangas, 1997; Arnkil & Seikkula, 2014; Alhanen, 2016; Alhanen 2024.)

Opetuksessa ja oppimisessa tarvitaan siis ulkoista dialogia, jotta voidaan ymmärtää yhä syvemmin ja laajemmin, mitä samat faktat tarkoittavat eri ihmisille. Ulkoinen dialogi eli horisontaalinen polyfonia tulee lähelle ajatusta dialogista ihanteellisena vuorovaikutuksena. Dialogi on olennaista opetukselle, jotta oman ajattelun lisäksi voi ymmärtää toisten monenlaisia käsityksiä. Jotta oppiminen, uuden tiedon luominen ja muutosvalmius olisivat mahdollisia, on voitava katsoa todellisuutta oman näkökulmansa lisäksi myös muista suunnista.

Dialogisuuteen keskeisesti liittyvä moniäänisyys ei kuitenkaan toteudu vain ihmisten välillä. Dialogi on myös sisäistä dialogia, siis vertikaalista polyfoniaa eli moniäänisyyttä. Jokaisella on takanaan elettyä elämää. Nämä kokemukset ikään kuin virittyvät uudelleen sellaisissa tilanteissa, joissa on jotain samaa aikaisemmin eletyn kanssa. Tällaisia muistijälkiä voi kutsua sisäisiksi ääniksi, jotka ovat dialogissa ihmisen mielen sisällä. (Haarakangas, 1997; Stiles ym., 2004; Arnkil & Seikkula, 2014.)

Diakin dialogiseen muutospedagogiikkaan sisältyvää metaforaa oppimisesta tiedonhankintana on toisinaan luonnehdittu monologiseksi (Koski ym., 2021). Vaikka opiskelija olisi oppimistilanteessa kirjallisten opiskelumateriaalien, opetusvideoiden tai reaaliaikaisen luennon äärellä konkreettisesti yksin ja hiljaa, dialogi toteutuu silti opiskelijan mielen sisällä. Opetuksen teemat aktivoivat opiskelijassa hänen sisäistä vuoropuheluaan. Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki oppiminen on dialogista. Opiskelijan sisäiseen dialogiin tulee uusia ääniä opiskelun myötä.

Sisäisen dialogin näkökulmasta oppimiseen vaikuttavat myös ne opiskelijan elämän äänet, joita hän kantaa mukanaan ja jotka vaikuttavat hänen käsitykseensä itsestään. Jonkun opiskelijan sisäinen puhe voi olla vahvasti kannattelevaa, rohkaisevaa ja vahvistavaa: ”Kyllä sinä aina pärjäät! Kannattaa yrittää – on hyvä mahdollisuus onnistua!” Joku toinen opiskelija elää ehkä mitätöivien sisäisten äänten kanssa.

Dialogisuus opetuksessa rakentaa ammatillista kohtaamisosaamista

Ammatillisen kohtaamisosaamisen rakentumisen kannalta opetuksessa on olennaista kiinnittää huomiota ulkoisen dialogin toteutumiseen ja taitoihin. Oppiminen ja taito kohdata ihmisiä edellyttävät kykyä osallistua moniäänisiin dialogeihin ja omalla toiminnalla luoda ja ylläpitää niitä.

Lisäksi on tarpeen painottaa opiskelijan sisäisen dialogin merkitystä. Tehtävillä ja opiskelumateriaaleilla suunnataan opiskelijan sisäistä dialogia kohti opittavia sisältöjä. Kohtaamisosaamisen näkökulmasta erityisen tärkeää on lisäksi se, millaisia ääniä opiskelijan sisäiseen dialogiin jää opinnoista. Millaisissa suhdeloissa opiskelija elää opintojensa aikana?

Vuorovaikutussuhteet vaikuttavat olennaisesti ihmisen käsitykseen itsestään. Ihminen näkee itsensä toisen silmissä (Bakhtin, 1984.) Jokainen lainaa toisen silmiä sekä ulkoisessa ja sisäisessä dialogissa. Ymmärtääkseen itseään tarvitsee toisia. Kun opetuksessa tulee katsotuksi arvostavin ja tasaveroiseen vuorovaikutukseen kutsuvin silmin, tämä kokemus voi kantaa opiskelijaa hänen työskennellessään aikanaan ammatillisesti vaativissa kohtaamistilanteissa.

Lähteet

Alhanen, K. (2016). Dialogi demokratiassa. Gaudeamus.

Alhanen, K. (2024). Dialogikirja. Into Kustannus.

Arnkil, T. E., & Seikkula, J. (2014). ”Nehän kuunteli meitä!”: Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-402-1

Bakhtin, M. (1984). Problems of Dostoevsky’s Poetics. Theory and History of Literature, Volume 8. University of Minnesota Press.

Diak. (2021). Strategia 2021–2030. https://www.diak.fi/wp-content/uploads/2024/01/Diakin-strategia_090124.pdf

Haarakangas, K. (1997). Hoitokokouksen äänet: Dialoginen analyysi perhekeskeisen psykiatrisen hoitoprosessin hoitokokouskeskusteluista työryhmän toiminnan näkökulmasta. [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8210-2

Haarakangas, K. (2011). Voimistava läsnäolo: Mielen tiet lapsuudesta vanhuuteen. PS-kustannus.

Helminen, J., & Vesterinen, O. (2021). Dialoginen muutospedagogiikka – Diakonia-ammattikorkeakoulun pedagogiset valinnat. Teoksessa J. Helminen (toim.) Strategia siivittämässä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. (s. 18–30). (Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 6.) Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-376-6

Isaacs, W. (2001). Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: Uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Kauppakaari.

Koski, A., Sanerma, P., & Vesterinen, O. (2021). Etiikkaa digisti – opettajuus muutoksessa. Teoksessa J. Helminen (toim.) Strategia siivittämässä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. (s. 119–129). (Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 6.) Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-376-6

Linell, P. (2009). Rethinking Language, Mind, and World Dialogically: Interactional and Contextual Theories of Human Sense-making. Information Age Publishing.

Martela, F. (2015). Valonöörit: Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.

Mönkkönen, K. (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä: Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.

Stiles, B., Osaturke, K., Glick, M., & McKay, H. (2004). Encounters between internal voices generate emotion: An elaboration of the assimilation model. Teoksessa H. J. M. Hermans, & G. Dimaggio. (toim.). Dialogical self in psychotherapy. s. 91–107. Brunner-Routledge.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915616