Hyvinvointi alkaa osallisuudesta

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos jakaa hyvinvoinnin yhteisö- sekä yksilötason hyvinvointiin. Yhteisötason hyvinvointiin lukeutuu muun muassa elinolot, työllisyys, työolot ja toimeentulo, kun taas yksilötasoon sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen sekä onnellisuus. Hyvinvointia edistävä työ on puolestaan toimintaa, jolla tuetaan ihmisten mahdollisuuksia hyvinvoinnin, osallisuuden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä parantamiseen. (THL, 2024.) Hyvinvointityöllä halutaan siis edistää ja mahdollistaa hyvinvointia lisäävien valintojen tekemistä. Osittain myös tästä syystä, monet yhteiskunnan palvelut ovat alkaneet sisällyttää toimintaansa yhteisötyöhön pohjautuvia menetelmiä.

Yhteisötyöllä on pitkä ja monikäänteinen historia. Sen ensimmäiset muodot voidaan palauttaa setlementtiliikkeeseen ja sen uranuurtajaan Jane Addamsiin (1860–1935). Liikkeen perustana oli käsitys siitä, että sosiaalisten ongelmien syyt olivat usein ympäristössä ja muutoksen aikaansaaminen vaati siten muutosta ihmisten elinolosuhteissa. Muutoksen aikaansaamista ei kuitenkaan pidetty mahdollisena ulkoa käsin toteutetulla työllä vaan se vaati työn tekemistä itse yhteisöissä. (Roivainen, 2004.)

Nykypäivänä monia tällaiseen ajatteluun pohjautuvia työn muotoja voidaan löytää myös suomalaisesta yhteiskunnasta, kuten jalkautuva nuorisotyö, yhteisöllinen sosiaalityö ja yhteisötalot. Näitä työn muotoja yhdistää ajatus siitä, että palvelut tuodaan mahdollisimman lähelle niitä tarvitsevia.

Merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiin

Hyvinvointityö saa useita merkityksiä riippuen sen kontekstista, mutta yleisellä tasolla se merkitsee nimenomaan hyvinvoinnin edistämistä. Julkisten palveluiden piirissä hyvinvointityö on velvoittavaa, sillä kuntien täytyy edistää hyvinvointia alueillaan. Samalla kunnat usein kutsuvat alueittensa asukkaita osaksi hyvinvointityötä.

Osallisuuden kokemuksella itsessään onkin todettu olevan suuria vaikutuksia hyvinvointiin. Osalliseksi itsensä kokeva henkilö tekee todennäköisemmin hyvinvointiaan palvelevia valintoja. Sen sijaan osattomuutta kokevat näkevät edessään enemmänkin riskejä ja kielteisiä asioita. Osattomuuden kokemukset korreloivat muun muassa yksinäisyyden, taloudellisten vaikeuksien, sekä työmarkkina-aseman kanssa. (THL, 2023.) Osallisuuden edistäminen on siis hyvinvointityön keskiössä.

Osallisuus voidaan määritellä seuraavasti: “Osallisuus on tunnetta kuulumisesta johonkin ja tietoisuutta siitä, että voi osallistua ja tulla nähdyksi sekä hyväksytyksi omana itsenään. Keskiössä on ihmisten välinen vuorovaikutus, oma mielekäs tapa osallistua sekä mahdollisuus vaikuttaa yhteisön asioihin ja omiin asioihin yhteisön jäsenenä. ” (Nivala, 2021.) Osallisuus merkitsee siis vaikuttavaa osallistumista, joka onnistuessaan edistää yksilöiden sekä koko yhteisön hyvinvoinnin edellytyksiä. Osallisuuden toteuttaminen voi käytännössä olla kuitenkin haastavaa. Osallisuustyössä hyvänä yhteistyökumppanina voivatkin toimia esimerkiksi alueen kolmannen sektorin toimijat.

Osallisuus merkitsee vaikuttavaa osallistumista, joka onnistuessaan edistää yksilöiden sekä koko yhteisön hyvinvoinnin edellytyksiä.

Miten yhteisöt saadaan mukaan hyvinvointityöhön?

Monet julkiset palvelut tekevät jo nyt yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa, mutta hyödynnetäänkö niitä riittävästi? Yhteisötyön ei tarvitse tarkoittaa ainoastaan sitä, että alan ammattilaiset vierailevat tai työskentelevät paikallisilla alueilla. Se voi tarkoittaa myös itse yhteisöjen ja perheiden aktiivista osallistumista hyvinvointityön toteuttamiseen. Yhteisön vahva osallistaminen voi olla merkityksellistä ja edistää luottamuksen rakentumista, palveluiden saavutettavuutta ja ennaltaehkäisevän työn onnistumista. Samalla osallisuuden kokemukset vahvistavat yksilön minäpystyvyyttä ja innostavat mukaan hyvinvointia vahvistavaan toimintaan.

Mahdollisuus osallisuuteen -hanke on yksi tapa testata ja kehittää osallisuuden malleja hyvinvointityön edistämiseen. Teemme hyvinvointia sekä osallisuutta vahvistavaa työtä yhteisöistä käsin. Kutsummekin nyt julkiset palvelut, kolmannen sektorin toimijat, perheet ja kaikki muut mukaan pohtimaan, miten voisimme yhdessä edistää alueiden hyvinvointia.

Hyvinvointi kun alkaa osallisuudesta.

Lähteet

Nivala, E. (2021). Osallisuuden moninaisuus. Kansalaisyhteiskunta. https://kansalaisyhteiskunta.fi/tietopankki/osallisuuden-moninaisuus/

Roivainen, I. (2004). Yhdyskuntatyöstä yhteisösosiaalityöhön. http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/yhdyskuntatyosta-yhteisososiaalityohon

THL. (2023). Osallisuuden edistäjän opas. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146717/URN_ISBN_978-952-408-088-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

THL. (2024). Keskeisiä käsitteitä. Saatavilla 12.6.2024 https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointi-ja-terveyserot/keskeisia-kasitteita

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732305