Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ilmiö

Kuulumista ja kuulluksi tulemista

Osallisuuden tunne tuottaa hyvinvointia. Osallisuus syntyy kohtaamisista, yhdessä tekemisestä ja siitä, että tietää voivansa halutessaan vaikuttaa asioihin.

Kokemus osallisuudesta on ihmiselle hyvin tärkeää. THL:n mukaan osallisuuden puute voi tuottaa vakavaa psyykkistä kuormittuneisuutta, yksinäisyyttä ja huonoa työkykyä. Osallisuuden kokemus sen sijaan lisää turvallisuuden tunnettamme ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Osallisuutta koetaan oman elämän, yhteisöjen ja yhteiskunnan tasolla, ja osallisuuden kokemus syntyy aina vapaaehtoisuudesta. Toista ei voi pakottaa aidosti osalliseksi mihinkään eikä osalliseksi aina pääse haluamaansa yhteisöön.

Tärkeää on saada elää omannäköistään elämää, tuntea itsensä osaksi yhteisöä ja tietää omaavansa halutessaan vaikutusmahdollisuuksia yhteisiin asioihin.

Yksi Diakin uusista osaamiskärjistä on nimeltään Osallistava hyvinvointityö. Sen kohderyhmänä ovat etenkin lapset, nuoret ja perheet.

– Nimi kertoo toiveestamme muuttaa sosiaali- ja terveysalan työkäytäntöjä yhä enemmän sellaisiksi, että töitä tehdään yhdessä ja tasavertaisemmin asiakkaiden kanssa, sosiaalialan yliopettaja Jari Helminen kuvailee.

– ”Osallistava”-sanasta voi syntyä se väärä mielikuva, että ihmiset halutaan väkisin johonkin mukaan. Tästä ei ole kyse. Tavoite on etsiä ja kehittää keinoja, joilla edistää työntekijöiden ja asiakkaiden entistä tasavertaisempaa ja huomioivampaa yhteistyötä.

Muotisana ilmentää muutosta

Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana osallisuuskeskustelu on ollut varsin trendikästä sote-aloilla. Se kertoo Helmisen mukaan siitä, että asiaan on havahduttu ammatillisissa käytännöissä: aina asiakkaille ei ole ollut tarjolla todellista osallistumisen mahdollisuutta.

– Sikäli tilanne on nyt hankala, ettei asiakkaille välttämättä ole nyt mahdollisuuksia tarjota valinnanvaraa palveluista ja työskentelytavoista, kun palveluvalikoima Suomessa vain kapenee.

Tärkeää on saada elää omannäköistään elämää, tuntea itsensä osaksi yhteisöä ja tietää omaavansa halutessaan vaikutusmahdollisuuksia yhteisiin asioihin.

– Silti ammattilaisen tavoitteena tulee aina olla se, että asiakkaan kanssa yhdessä mietitään mikä etenemistapa hänelle parhaiten sopisi. On tärkeää tarjota mahdollisuutta olla aktiivisesti mukana.

Diak pyrkii opetuksessaan siihen, että opiskelijat sisäistävät osallistavan ajattelun osaksi työtään ja kiinnittävät huomiota myös siitä viestimiseen.

– Asiakkaille on tärkeää sanoittaa, miksi teen työtäni juuri näin ja miksi haluan sinun osallistuvan.

– Esimerkiksi ikäihmisten kohdalla heidän oman aktiivisuutensa tukeminen päivän toimissaan on elämänlaatua parantava asia. Ei tehdä valmiiksi eteen vaan mahdollisuuksien puitteissa yhdessä.

Osallisuus on myös sitä, että pääsee mukaan vaikuttamaan omiin asioihinsa.

Yhteisöllisyyttä naapurustoon

Osallisuutta tulisi Helmisen mielestä herätellä myös niin, että eri yhteisöissä ja asiakasryhmissä ihmiset alkavat itse tuottaa asioita yhdessä. Esimerkiksi päiväkoti-ikäisten vanhempia voidaan rohkaista luomaan tapahtumia tai antamaan isomman sisällöllisen ja miksei toiminnallisenkin panoksensa vanhempaintapaamisiin.

– On hyvä luoda luontevia tutustumisen mahdollisuuksia samalla alueella asuviin ja samankaltaisessa elämäntilanteessa oleviin. Se luo osallisuutta.

– Päiväkodissa vaikkapa eri kulttuureista olevien lasten perheiden toiminnallisissa pisteissä voitaisiin kiertää tutustumassa sekä kulttuureihin että uusiin ihmisiin. Tässä yhdistyisi ennakkoluulojen karsiminen yhdessä tekemiseen. Tällaista toimintaa onkin ja toivoisin sen juurtuvan yhä laajemmin käytännöksi muun muassa varhaiskasvatuksessa.

Päiväkoti-ikäisille itselleen osallisuuden kokemusta luodaan etenkin yksilöllisellä kohtaamisella.

– Murrosikäisten nuorten suhteen on sitten jo tärkeää pohtia, millaiseen vuorovaikutukseen he suostuvat tai ovat halukkaita ammattilaisen kanssa. Osallisuudessa ja osallistamisessa on aina kyse vapaaehtoisuudesta ja yhteisymmärryksen luomisesta.

Itsenäistymisen herkkä vaihe

Oulun Nuorisoasuntoyhdistys ry OsNa rakennuttaa ja tarjoaa nuorisoasuntoja alle 35-vuotiaille ihmisille. Tavanomaisista vuokranantajista he eroavat siinä, että asumiseen kuuluu myös sisältöpalvelua. Niissä tarjotaan matalan kynnyksen asumisohjausta ja -neuvontaa, asukastoimintaa ja asumisen edunvalvontaa. Lisäksi OsNa myy hyvinvointialueille mielenterveys- ja päihdeasumispalveluita.

– Juuri nyt meillä on startannut Katu 2.0 -hanke, jossa rikos- ja päihdetaustaisten nuorten aikuisten arkea ja asumista tuetaan kokemusasiantuntija- ja ammattilaistyöparilla, OsNa:n toiminnanjohtaja Heli Lappeteläinen kertoo.

OsNan tavoitteena on, että nuorten omilleen muuttavien itsenäistyminen onnistuu ja osallisuuden tunne yhteiskuntaan syventyy.

– Työmme koko luonne lähtee siitä, että pyrimme vahvistamaan nuorten omaa toimijuutta ja osallisuutta. Asumisesta pyritään tekemään mahdollisimman normaalia. Tukitoimet viedään kotiin, eikä OsNalla ole asumisyksiköitä vaan asunnot sijaitsevat tavallisissa kerrostaloissa ja nuoret asuvat niissä omilla vuokrasopimuksillaan.

Itsenäistyminen on herkkää aikaa osallisuuden kannalta. Omat vanhemmat eivät aina osaa neuvoa nykyisistä vuokra-asumisen, -markkinoiden ja asumisen tuen koukeroista, joten apua ja tukea tarvitaan tukiviidakossa.

Erityisen kriittistä itsenäistyminen on niille nuorille, joilla lähiverkostoja ei ole. Perhekodista tai sijoituksesta itsenäistyvät nuoret saavat toki jälkihuollon palveluita, mutta parin viikon välein saatava tuki voi monelle olla liian vähäistä tarpeeseen nähden. OsNa:ssa ohjaajat ovat nuorten tavoitettavissa ja usein myös paikan päällä yhdistyksen omiin kerrostaloihinsa rakentamissa asukasolohuoneissa.

– Asukasolohuoneet toimivat nuorten kohtaamispaikkoina. Niillä pyrimme vähentämään monen omilleen muuttaneen nuoren kokemaa kovaa yksinäisyyttä.

Yksinäisyyttä ehkäistään myös aktiivisella asukastoiminnalla kuten perinteisillä pihatalkoilla.

– Mitä paremmin tunnet naapurisi ja mitä enemmän pidät heidän kanssaan yhdessä huolta omaa asuinympäristöstäsi, sitä enemmän tunnet kuuluvasi joukkoon.

Se, että koti tuntuu omalta on merkittävää ja tuo pysyvyyden tunnetta elämään. OsNa:ssa tämä huomioidaan välttämällä vuokralaisten siirtelyä asunnosta toiseen. Nuori saa asua samassa omassa asunnossaan, vaikka hänen tuen tarpeensa lisääntyisi tai vähenisi.

– Tämän vuoksi tuetun asumisen palveluihimme ohjautuu vain nuoria, jotka eivät tarvitse ilta-, yö- ja viikonloppuaikaista tai ennakoimatonta tukea tai jotka voivat alkaa kokeilla näistä tuista irtautumista.

OsNassa ei myöskään koskaan mennä kysymättä tai yllättäen yleisavaimella tarkastuskäynneille.

– Me olemme nuoren kotona vierailulla. On tärkeää itse saada määrätä siitä, kuka omassa kodissa käy ja milloin.

Diak tuotti vastikään OsNa:n ja muiden NAL paikallisyhdistysten kanssa yhdessä Avoimeen ammattikorkeakouluun verkko-opintojakson nuorten asumisneuvontaan ja asumisen tukemisesta. Kurssi tarjosi sosiaalialan ammattilaisille perustietoja konkreettisista asumiseen liittyvistä asioita kuten nykyisistä vuokraehdoista sekä työvälineitä siihen, miten työskennellä nuorten kanssa ratkaisukeskeisesti ja nuoren itsenäistymistä tukien tilanteissa, joissa nuorelle tulee asumisessaan ongelmia.

Osallisuuden lisääminen voi olla esimerkiksi nuoren tukemista itsenäistymisen polulla.

Lastensuojelun osallistavat elementit

Kuten muuallakin sosiaalihuollossa myös lastensuojelussa asiakkaiden osallisuus ja osallistuminen toteutuu etenkin kentällä ja vuorovaikutuksessa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen ammattilaisten kanssa.

Tämän lisäksi Satakunnan lastensuojelussa on kehitetty myös muita osallisuutta lisääviä rakenteita.

– Lastensuojelussa asiakkaana olleet nuoret ovat voineet meillä jo kymmenen vuoden ajan osallistua lastensuojelun kehittämiseen Satanuoret-kokemusasiantuntijoina, Satakunnan hyvinvointialueen erityispaveluiden vastuualuejohtaja Mari Levonen kertoo.

– Heidän omaan kokemukseensa perustuvia näkemyksiä ja ideoita on hyödynnetty esimerkiksi uusien lastensuojelulaitosten rakentamisessa.

Samankaltainen osallisuutta jälkihuollon nuorille lisäävä toimintamuoto on myös asiakasraati, jonka teemailloissa palveluita kehitetään yhteistuumin työntekijöiden kanssa. Keväällä asiakasraadissa on etsitty ratkaisuja muun muassa siihen, miten lastensuojelun työntekijöiden vaihtuvuus vaikuttaa asiakassuhteeseen.

– Työntekijät ovat kokeneet nämä foorumit hyväksi tavaksi toimia. He ovat katsoneet niiden lähentäneen ammattilaisten ja nuorten välejä.

Esiin uskalletaan nostaa myös negatiivisia näkemyksiä, mikä kertoo hyvästä keskinäisestä luottamuksesta, Levonen katsoo.

– Raatilaiset ja kokemusasiantuntijat ovat myös osoittaneet ymmärtävänsä lastensuojelun työarjen haasteita. He ovat pahoitelleet yhteiskunnallista tilannetta, jossa työntekijöille kasautuu liian paljon kiirettä ja töitä.

Yleisesti osallisuutta tulisi kuitenkin ajatella kaikkien meidän eikä vain palvelua saavia tai saaneita ihmisiä koskettavana asiana, Levonen miettii.

– Osallisuuden vahvistamisen tulisi olla luonteeltaan ennalta ehkäisevää. Sen pitää tulla lähellä kaikkia ihmisiä heidän ympäristössään. Tätä voisi kehittää ja kehitetäänkin rakenteellisen sosiaalityön keinoin.

Halu osallistua syntyy lopulta aidosta vaikutusmahdollisuudesta ja siitä, että asia on itselle tärkeä.

Satakunnan hyvinvointialueella osallisuuden lisääminen on otettu agendalle. Viime keväänä aluehallitus hyväksyi Satakuntaan osallisuusohjelman. Lisäksi rakenteellisen sosiaalityöhön liittyen hyvinvointialueen asukkailla on verkkosivujen kautta mahdollista tuoda esiin näkemyksiään alueen positiivisista ja negatiivisista ilmiöistä. Nuorille virallisin vaikuttamisen väylä on paikallinen nuorisovaltuusto.

– Osallistamisessa ja ihmisten osallistumisessa pidän ehkä tärkeimpänä aspektina sitä, että osallistumisesta seuraa jotakin konkreettista muutosta. Muuten osallistuminen menettää merkityksensä ja kiinnostus lopahtaa.

Halu osallistua syntyy lopulta aidosta vaikutusmahdollisuudesta ja siitä, että asia on itselle tärkeä, Levonen katsoo.

– Osallistuminen saattaa vaatia paljon aikaa ja sitä ihmisillä ei ole ellei asia kosketa henkilökohtaisesti tai oman yhteisön kautta.

– Toisaalta itse osallistun mielelläni kaikkiin kaupunkini lyhyehköihin verkkokyselyihin, vaikken sen jälkeen seuraakaan asian kehittymistä tai toteutumista. Joka tapauksessa näinkin pienen osallistumisen kautta koen olevani osallinen tässä kaupunkini kokoisessa yhteisössä.

Jutun lähteenä on käytetty THL:n julkaisua Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet.