Lastensuojelun sijaishuolto tarvitsee osaavia ammattilaisia

Sijaishuolto tarkoittaa huostaanotetun, kiireellisesti sijoitetun tai hallinto-oikeuden päätöksellä sijoitetun lapsen hoitoa ja kasvatusta kodin ulkopuolella. Sijaishuoltoa järjestetään laitos- ja perhehoitona. (L 417/2007.) Sijaishuolto koskettaa monia lapsia ja perheitä, sillä esimerkiksi vuonna 2022 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna 17 885 lasta (Forsell & Kuoppala, 2023).

Sijaishuollon palveluja tarvitaan. Niiden tuottamisessa on tapahtunut kuitenkin suuri muutos 2000-luvulla. Yrityspohjainen palvelutuotanto on lisääntynyt. Esimerkiksi vuonna 2018 Suomessa oli 448 yksityistä sijaishuollon ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaa palveluntuottajaa. Ne ylläpitivät yhteensä 671 toimintayksikköä. (Porko, Heino & Eriksson, 2018, s. 16; Lith,  2021, s. 13–19.)

Palvelutuotannon lisäksi palvelutarjonta on monipuolistunut. Kaksi kolmasosaa lastensuojeluyksiköistä on erikoistunut lasten ja nuorten käyttäytymisen haasteisiin, neuropsykiatrisiin ongelmiin tai traumataustaisten lasten kasvatukseen ja psykiatriseen toimintaan. (Heino, Lappalainen, Ranta & Weckroth, 2021, s. 4–5.) Erikoistuneilla palveluilla pyritään vastaamaan kunkin lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen edistämiseen.

Sijaishuoltotyö vaatii vankkaa ammatillista ja inhimillistä osaamista

Sijaishuoltotyö on yhdessä elämistä lasten kanssa. Lapsen elämässään kohtaamien asioiden käsittely, lapsen vahvuuksien tukeminen, elämäntaitojen opettelu ja toimijuuden lisääminen ovat tärkeitä sijaishuollon työalueita. (Timonen-Kallio, Yliruka & Närhi, 2017, s. 26.) Sijaishuoltotyö sisältää arjen pyörittämisen ja rutiineista huolehtimisen lisäksi erinäisiä yllättäviä työtehtäviä, koska työtilanteet lasten ja perheiden parissa voivat olla eläväisiä ja muuttuvaisia. Työ vaatii tekijältään tilannetajua ja eettistä herkkyyttä. (Laakso, 2009.) Työntekijän tulee myös jatkuvasti tarkastella työtä lapsen edun toteutumisen näkökulmasta.

Sijaishuoltotyö on ihmissuhde- ja muutostyötä, joka edellyttää ammattilaiselta vankkoja ammatillisia ja inhimillisiä taitoja (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä, 2020). Työn keskeisiä elementtejä ovat luottamuksellisen suhteen rakentaminen lapseen, lapsen tarvitsevuuteen vastaaminen, empatia ja läheisyys sekä kasvatukselliset tehtävät (Laakso, 2012, s. 142).

Työntekijä rakentaa lapselle edellytyksiä pärjätä arjessa ja elämässä, jotta hänestä voi kasvaa hyvinvointiaan, toimintakykyään ja osallisuuttaan ylläpitävä ja vahvistava täysivaltainen yhteiskunnan jäsen.

Lastensuojelutyö palkitsee mutta myös kuormittaa

Sosiaalialan työn julkisuuskuva on työpaineiden ja vaikeiden asiakastilanteiden sävyttämä. Lastensuojelusta syntynyttä julkisuuskuvaa on viime aikoina värittänyt neljävuotiaan lapsen väkivaltainen kuolema ja arvio lastensuojelun työntekijöiden riittämättömästä puuttumisesta tilanteeseen (Mattila & Järvenpää, 2024). Julkisuuskuva vaikuttaa lastensuojelun veto- ja pitovoimaan, joka on heikentynyt (Kananoja & Ruuskanen, 2019, s. 23).

Työntekijän työssään kokemat paineet ja ammattialan yleinen arvostus heijastuvat myös työhyvinvointiin.

Työntekijän työssään kokemat paineet ja ammattialan yleinen arvostus heijastuvat myös työhyvinvointiin. Vajaat kymmenen vuotta sitten julkaistun väitöstutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin heikentyminen on ollut sosiaalityön piirissä suurinta lastensuojelutyössä (Mänttäri van der Kuip, 2015, s. 63). Lastensuojelun työntekijät pitävät työtään kuitenkin tärkeänä. He voivat työssään osallistua lapsen elämään sekä lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen. (Forsman, 2010, s. 108–110.)

Lastensuojelun työntekijä voi kohdata kuitenkin päivittäin työssään asiakkaiden – lasten ja huoltajien – monisyisiä ja vaikeita elämäntilanteita. Niihin voi sisältyä taloudellisen toimeentulon pulmia, päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia, lasten tarpeiden laiminlyöntiä, turvattomuutta ja väkivaltaa perheiden sisällä (Kananoja & Ruuskanen, 2019, s. 23–24). Lisäksi lastensuojelutyöhön voi sisältyä asiakkaiden oikeuksiin ja toimintatapoihin puuttumista (Yliruka ym., 2020, s. 10). Työntekijä voi kohdata työssään paljon negatiivisia tunteita ja henkisesti raskaita työtilanteita, jolloin työ voi olla psyykkisesti ja emotionaalisesti kuormittavaa.

Työmotivaatiosta- ja hyvinvoinnista on pidettävä huolta

Lastensuojelussa työmotivaatiota ja -hyvinvointia lisäävät onnistumisen kokemukset asiakastyössä. Toimiva yhteistyö asiakkaan kanssa ja työskenteleminen yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaan koetaan tärkeänä. Lastensuojelutyössä on mahdollista käyttää myös asiakaslähtöisesti erilaisia työmenetelmiä (Forsman, 2010, s. 108–110), mikä voi lisätä työmotivaatiota ja -hyvinvointia.

Lisäksi yhteen hiileen puhaltava työyhteisö sekä rakentava suhde esihenkilön ja kollegoiden kanssa vahvistavat työntekijän työmotivaatiota ja -hyvinvointia. Kollegoilta saatavalla tuella on suuri merkitys, kuin myös mahdollisuuksilla vaikuttaa omaan työhön. (Tiili & Kuokkanen, 2021, s. 17.)

Kuten lastensuojelutyössä viihtymiseen myös työssä koettuun raskauteen vaikuttavat monet asiat. Työntekijät voivat tuntea huolta esimerkiksi lasten ja nuorten palvelutarpeiden ja yhteiskunnan palveluiden kohtaamisesta ja riittämisestä. Huolta aiheuttaa esimerkiksi epävarmuus siitä, saavatko lapset ja nuoret tarvitsemansa palvelut ja mitä lapselle tai nuorelle tapahtuu lastensuojelutoimien päättymisen jälkeen. (Forsman, 2010, s. 99.) Lisäksi lastensuojelun työntekijät voivat kokea, etteivät he pysty tekemään työtään haluamallaan tavalla. Kokemus voi olla, että mahdollisuudet toimia lain asettamien säädösten puitteissa ja eettisesti kestävällä tavalla ovat heikentyneet. (Mänttäri van der Kuip, 2015, s. 65, s. 75–76.)

Lastensuojelun sijaishuolto on laaja-alaista ja moniammatillista työtä

Sosiaalihuollossa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tekee yhteistyötä lastensuojelun tiimin ja lapselle palveluita järjestävien ammattilaisten kanssa. Jotta lapsille voidaan taata laadukas hoito ja kasvatus, tulee lastensuojelun henkilöstöä jatkuvasti kouluttaa ja heidän osaamistaan vahvistaa. (Malja, Puustinen-Korhonen, Petrelius & Eriksson, 2019, s. 23–24, s. 28; Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä, 2020.)

Lastensuojelun sijaishuoltotyö on vaativaa ja edellyttää laajaa erityisosaamista (Tiili & Kuokkanen, 2021).

Sijaishuollon laatu on riippuvainen pätevien työntekijöiden ammattitaidosta, eettisestä herkkyydestä ja valmiuksista toteuttaa yhteiskunnallista kasvatusvastuuta (Timonen-Kallio, 2019, s. 19–20). Esimerkiksi ammattikorkeakouluista sosionomiksi valmistuneet kokevat pääsääntöisesti koulutuksen vastaavan hyvin lastensuojelussa tarvittavaan osaamiseen (Tiili & Kuokkanen, 2021, s. 17–18).

Lastensuojelun toteuttamisen näkökulmasta henkilöstön jatkuva kouluttaminen ja osaamisen vahvistaminen ovat avainasemassa laadullisesti korkeatasoisen sijaishuollon toteuttamisessa (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä, 2020). Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Osaamista sijaishuoltoon -hankkeessa on kehitetty lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden osaamista. Kehittämistyötä on jatkettu tekemällä malli työhyvinvoinnin edistämisestä lastensuojelun sijaishuollossa (Mettovaara & Tuovinen-Kakko, 2023).

Lastensuojelun työntekijöiden työhyvinvoinnin kehittämistä jatketaan vuosina 2024–2026 TESSI – Työhyvinvoinnin edistäminen sijaishuollossa -hankkeessa. Siinä tavoitteena on lastensuojelun sijaishuollon työntekijöiden ja esihenkilöiden hyvinvoinnin ja jaksamisen parantaminen edistämällä työntekijöiden terveellisiä elintapoja ja mielen hyvinvointia.

Diakonia-ammattikorkeakoulu on osallistunut Pohjois-Pohjanmaalla toteutettuihin sijaishuollon osaamisen ja työhyvinvoinnin kehittämishankkeisiin. Nyt myös Satakunnassa ammattikorkeakoulut ja työelämätahot ovat laatimassa yhteistyössä hankesuunnitelmaa sijaishuollon veto- ja pitovoiman vahvistamiseen. Hanke-esitys pohjaa lastensuojelun päämääriin: turvallisen lapsuuden ja hyvän elämän varmistamiseen kaikille lapsille.

Lastensuojelun työntekijöiden osaamiseen ja työhyvinvointiin tulee panostaa. Se on tärkeää sekä työntekijöiden että asiakkaiden näkökulmasta. Motivoitunut ja hyvinvoiva työntekijä jaksaa kohdistaa voimavaroja asiakkaiden tukemiseen ja pitää huolta myös omasta jaksamisestaan.

Lähteet

Forsell, M., & Kuoppala, T. (2023). Lastensuojelu 2022. Yhä useammasta lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus. (Tilastoraportti 24/2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023051544509

Forsman, S. (2010). Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa. Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. (Tutkimushankkeen loppuraportti kesäkuussa 2010). Tampereen yliopisto, Sosiaalityön tutkimuksen laitos. https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8155-0

Heino, T., Lappalainen, E., Ranta, H., & Weckroth, N. (2021). Lastensuojelun 24/7-yksiköt. Palvelutuotannon moninaisuus ja haasteet. (Raportti 6/21). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-666-4

Kananoja, A., & Ruuskanen, K. (2019). Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Loppuraportti. (Raportteja ja muistioita 2019:4). Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4026-0

L 417/2007. Lastensuojelulaki. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

Laakso, R. (2009). Arjen rutiinit ja yllätykset – etnografia lastenkotityöstä. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto, Sosiaalityön tutkimuksen laitos). https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7808-6

Laakso, R. (2012). Lastensuojelun laitostyön arki ja ammatillisuus. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.), Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa (s. 127–151). Vastapaino.

Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä. (2020). Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. (Raportteja ja muistioita 2020:28). Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7164-6

Lith, P. (21.2.2021). Lastensuojelualan markkinat. Raportti lastensuojelun asiakkaista, palveluntuottajista ja markkinoista tilastojen valossa. Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith. https://www.hyvinvointiala.fi/wp-content/uploads/2021/02/hyvinvointialalastensuojelu2021.pdf

Malja, M., Puustinen-Korhonen, A., Petrelius, P., & Eriksson, P. (2019). Lastensuojelun laatusuositus. (Sosi-aali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:8). Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4067-3

Mattila, M. & Järvenpää, V. (29.2.2024). 4-vuotiaan äidille yli kolme vuotta ja isäpuolelle liki kahdeksan vuotta vankeutta törkeästä kuolemantuottamuksesta. YLE. https://yle.fi/a/74-20076895

Mettovaara, M., & Tuovinen-Kakko, T. (2023). Tie hyvinvointiin. (JALAS-esiselvityshankkeen raportti 2023). Oulun Diakonissalaitos ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.yumpu.com/fi/document/read/67538948/tie-hyvinvointiin-jalas-esiselvityshankkeen-raportti

Mänttäri van der Kuip, M. (2015). Work-Related Well-Being among Finnish Frontline Social Workers in an Age of Austerity. (Jyväskylä studies in education, psychology and social research 524). (Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos). https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/45924/978-951-39-6191-6_vaitos29052015.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Porko, P., Heino, T., & Eriksson, P. (2018). Selvitys yksityisistä lastensuojelun yksiköistä. (Työpaperi 21/2018). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-131-7

Tiili, A., & Kuokkanen, J. (2021). Lapsen vuoksi. Lastensuojelun laitoshoidon vetovoimatekijät ja alalta työntävät tekijät. (Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 2/2021). Lastensuojelun Keskusliitto. https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/2021/03/Lapsen-vuoksi-Lastensuojelun-laitoshoidon-vetovoimatekijat-ja-alalta-tyontavat-tekijat.pdf

Timonen-Kallio, E. (2019). Professional Residential Child Care Practice. Empirical investigations and theoretical conceptualization as social pedagogy informed expertise. (Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies 207). (Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3227-3

Timonen-Kallio E., Yliruka, L., & Närhi, P. (2017). Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. (Työpaperi 23/2017). Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-866-1

Yliruka, L., Petrelius, P., Alho, S., Jaakola, A-M., Lunabba, H., Remes, S., Keränen, S., Teiro, S., & Terämä, A-M. (2020). Osaaminen lastensuojelun sosiaalityössä. Esitys asiantuntijuutta tukevasta urapolkumallista. (Työpaperi 36/2020). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-571-1

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732298