”Ois motivaatiota lähtee, jos tietää mihin on lähössä” – mitä aito osallisuus on?

Politiikkaohjelmissa ja hyvinvointialueiden kehittämisessä korostetaan kansalaisten ja palveluiden käyttäjien osallisuutta. Usein osallisuutta tarjotaan esimerkiksi mielipidekyselyiden tai yhteisen kehittämisen avulla. Kansalaisia, työntekijöitä ja hankkeiden toimijoita kutsutaan erilaisiin työpajoihin, palavereihin ja verkostoihin. Toimijoita kutsutaan projekteihin rakentamaan yhdessä palveluita vaikkapa haavoittuvassa asemassa oleville, kuten nuorille aikuisille. Projektit tarjoavat osallistujille mahdollisuuksia olla mukana vaikuttamassa ja kehittämässä heille sopivia palveluita. Osallistumismahdollisuuksia tarjotaan usein sähköpostiviestein. Moni voi kuitenkin tällaisen kannustavan kutsunkin saatuaan päätyä poistamaan viestin ja ajatella, että ”en voi kuitenkaan vaikuttaa”.

Osallisuus jää omalle vastuulle

Sitran (2024) selvityksen mukaan nuoret aikuiset eivät luota omiin kykyihinsä osallistua ja yhteiskunnallinen osallistuminen ei näytä erityisen houkuttelevalta (Hantula ym., 2024). On perusteltua kysyä: Mitä aito osallisuus vaatii? Millaisia edellytyksiä tulee luoda, jotta ihmisten osallistuminen toteutuu aidosti kiinnostuneessa, vastavuoroisessa ja turvallisessa ilmapiirissä?

Osallisuus jätetään helposti passiivisesti toimijan omaksi valinnaksi. Usein ajatellaan, että jo mukaan kutsuminen on osallisuuden mahdollisuus, emmekä aidosti yritä saada toimijoita mukaan. On tärkeää pohtia osallisuuden merkitystä ja toteutusta: mitä ja kenelle toimintaa ja palveluita ollaan kehittämässä ja kenen ehdoilla? Yhdistämö ja Arjen verkostoista osallisuutta ja toimijuutta (AVOT) -hankkeissamme kehittäminen on tapahtunut työpajoissa. Osallistujat eivät kuitenkaan ole tulleet suurin joukoin paikalle. Tiedämme, että osallisuus vaatii mahdollistamista, osapuolten kykyä kuunnella ja halua työskennellä yhteisen asian eteen.

Osallisuus jätetään helposti passiivisesti toimijan omaksi valinnaksi.

Kun otetaan huomioon, että osallisuus edellyttää rohkeutta ja voimavaroja, mukaan lähteminen ei ole välttämättä helppoa. Osallisuus edellyttää ainakin jossakin määrin yksilöllisten tarpeiden huomiointia. Palveluiden käyttäjiä rohkaistaan ja kannustetaan tulemaan mukaan ja mukaan voi tulla yhdessä itselle tärkeän ja luotettavan ihmisen kanssa.

Kun harkitsee yhteiskehittämiseen osallistumista, voi tulla mieleen kysymykset, miksi juuri minä ja minun tietoni ovat merkityksellisiä? Olenko vain luku tilastoissa vai aidosti asiantuntija, jonka näkemykset koetaan merkityksellisiksi? Myös Yhdistämö- hankkeessa palvelun käyttäjät ovat tuoneet esille, että riittävä tieto, odotuksien ja tavoitteiden ymmärrettävästi selittäminen ja selkeä, ymmärrettävä kieli madaltavat osallistumiskynnystä. Eräs Yhdistämö-hankkeen kehittämistyöpajaan osallistunut kuvaa:

 ”Jos ei oo oikein hyvää tietoo, että mihin edes on osallistumassa – niin on tosi helppo puhua itsensä pois. Miks ois motivaatiota lähtee, jos ei tiiä mihin on lähössä.”

Yhteiskehittäminen vaatii aitoa tasavertaisuutta

Työntekijöiltä yhteiskehittäminen vaatii epävarmuuden ja kritiikin sietämistä, avarakatseisuutta, joustavuutta, asenteiden reflektointia ja kykyä ajatella palvelun käyttäjiä tasavertaisina kehittäjäkumppaneina. Osallisuuden mahdollisuuksien reflektointi ja pohtiminen vaatii pysähtymistä, aikaa ja tahtotilaa.

Myös positiivisella ilmapiirillä ja palautteella on merkitystä, jotta osallisuus koetaan aidosti toteutuneeksi ja mielekkääksi. Pelkän kiitoksen lisäksi on merkityksellistä kuulla, miten ja mihin asioihin omalla läsnäolollaan vaikutti. Palaute ja kannustus voivat kantaa pitkälle ja innostaa mukaan uudelleen. Kuten yksi osallistuja kuvaa:

“Se, että – haluaa osallistua tommoseen kehitykseen, totta kai, sitten jos siihen saa vastakaikua – niin se innostaa mukaan lisää ja alentaa kynnystä mennä muihin.”

Osallisuus edellyttää kokemusta tasa-arvosta ja hyväksytyksi tulemisesta. Aito osallisuus on ennen kaikkea tunnetta ja toimintaa. Tärkeää on tunne siitä, että ihmisen näkemykset ovat merkityksellisiä ja hyväksyttyjä. Sekä tunne, että osallistumisella oli vaikutusta. Ja näistä tunteista syntyy toimintaa, kuten vihreän väkäsen klikkaamista sähköpostista ja yhteistä kehittämistä – sitä aitoa ja vahvaa osallisuutta. Sitran (2024) mukaan osallistumisen tuleekin mahdollistaa nuoren aikuisen oman osaamisen kartuttamisen ja samanhenkisten ystävien löytymisen (Hantula ym., 2024).

Lähteet

Hantula, K,. Lauha, H.,  Mäkelä, R-M., Vahti, J. (2024).  Demokratia osaksi arkea. Selvitys yhteiskunnallisen osallistumisen esteistä nuorten aikuisten elämässä. Sitran selvityksiä 238. https://www.sitra.fi/julkaisut/demokratia-osaksi-arkea/ .

Kirjoituksessa on hyödynnetty myös sosionomi Milla Korkiakosken näkemyksiä. Hän toimi Yhdistämö-hankkeessa asiantuntijana.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732303