Vuorovaikutusetiikka opettajan ja oppijan välisessä vuorovaikutuksessa

Kouluyhteisö koostuu oppijoista ja koulun henkilökunnasta. Lisäksi epäsuorasti kouluyhteisöön kuuluvat myös oppijoiden huoltajat. Jotta yhteistyö sujuisi harmonisesti ja yhteistä hyvää edistävästi, kaikkien kouluyhteisöön kuuluvien tulisi osata olla vuorovaikutuksessa keskenään eettisesti kestävällä tavalla. Tässä artikkelissa keskitytään etenkin opettajan vuorovaikutuseettisen toimintaan suhteessa oppijoihin. Artikkelissa käytetty termi oppija tarkoittaa sekä oppilaita että opiskelijoita.

Yhteistä hyvää ja kaikkien hyvinvointia edistävä vuorovaikutus kouluarjessa toteutuu silloin, kun koulun toimintaan osallistuvien henkilöiden vuorovaikutus perustuu eettisiin valintoihin. Eettinen vuorovaikuttaja huomioi vuorovaikutuksessaan kolme komponenttia: hän on tietoinen omista vuorovaikutusvalinnoistaan, hänellä on eettistä mielikuvitusta eli hän osaa kuvitella, mitä tietyistä vuorovaikutusvalinnoista seuraa, ja lisäksi hän osaa perustella omia valintojaan eli kertoa, minkä takia hän on ilmaissut tietyn asian tietylle henkilölle tai ryhmälle tietyllä tavalla. Jokaisella meistä on oma käsityksemme siitä, mikä on oikea ja hyvä tapa olla vuorovaikutuksessa eri tilanteissa muiden kanssa.

Etiikkaan perustuva ja hyvinvointia edistävä vuorovaikutusosaaminen on jokaisen hyvinvoivan koulun peruspilari. ”Ihminen ensin”- periaate toteutuu sellaisessa vuorovaikutuksessa, jossa huomioidaan etenkin sosiaalisia suhteita ja yhteistä hyvää edistäviä hyveitä. Ennen kaikkea inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja kohtuullisuus ovat hyveitä, jotka tulevat näkyviksi ihmisten välisten toimintaa edistävien luonteenvahvuuksien myötä (Niemiec, 2018, Seligman & Peterson, 2004).

Etiikkaan perustuva ja hyvinvointia edistävä vuorovaikutusosaaminen on jokaisen hyvinvoivan koulun peruspilari.

Opettajan tulisi koulussa olla sekä eettinen vuorovaikuttaja että myös hyvän ja oikean vuorovaikuttamisen kouluttaja ja esikuva. Opettajan hyveet ja eettiset periaatteet tulevat näkyviksi tiettyjen luonteenvahvuuksien avulla ja ne saavat konkreettiset kasvot vuorovaikutuksen kautta.

Oppijan ja opettajan välinen vuorovaikutus voi toteutua kahden kesken, ryhmässä ja eri paikoissa ja tilanteissa, kuten esimerkiksi luokkatilanteissa, ohjauksessa, käytävällä tai ruokalassa. Ihmisten välisiä suhteita tukevia hyveitä ovat etenkin inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja kohtuullisuus. Miten ne tulevat näkyviksi opettajan ja oppijan välisessä vuorovaikutuksessa ja mitä ne konkreettisesti edistävät?

Inhimillisyys

Inhimillisyys on koulutyössä erittäin tärkeä hyve, koska juuri inhimillisyyden kautta oppija saa turvallisuuden tunteen ja kokee tulevansa nähdyksi, kuulluksi, arvostetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Kari Uusikylä (2002, s.15) mainitsee artikkelissaan kouluampumistapauksia, joiden yhteinen selittävä tekijä on se, että ampujilla ei ollut ainuttakaan aikuista, joka olisi varauksettomasti hyväksynyt heidät, antanut turvaa ja rakkautta.

Nuori ihminen tarvitsee kanssaihmisiltään erityisen paljon hänen arvokkuuttaan vahvistavia viestejä ja merkkejä. Opettajan vuorovaikutuksessa inhimillisyyden pitäisi tästä syystä näkyä vahvasti. Hän voi esimerkiksi käyttää sanallisia ilmaisuja, jotka edistävät luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta. Hän voi osoittaa välittämistä ja kiinnostusta jokaista oppijaa kohtaan pienillä merkeillä, positiivisilla kommenteilla, viestillä ja kehonkielellään. Inhimillisyyttä oppijaa kohtaan voidaan osoittaa myös siten, että keskitytään ja kuunnellaan tarkkaan, mitä hänellä on sanottavana ja annetaan tilaa hänen mielipiteelleen ja näkemyksilleen.

Ilkeitä kommentteja tai reaktioita tulisi voimakkaasti välttää ja estää. Nuoret ihmiset ovat hyvin alttiita sille, mitä muut ihmiset heille tai heistä sanovat ja mitä mieltä he heistä ovat. Opettajan tulisi olla tietoinen siitä, että hänen sanoillaan voi olla erittäin suuri vaikutus oppijan minäkuvaan, itsetuntoon ja minäpystyvyyteen. Sen takia jokaisen opettajan tulisi huolellisesti miettiä, mitä hän oppijoilleen sanoo ja millä tavalla tämä tapahtuu. Esimerkiksi palautteen antamisessa tulisi käyttää negatiivisen ilmausten sijasta rakentavaa kieltä ja mainita kehitettävien asioiden rinnalla hyviä asioita. Erityisen tärkeää on muistaa ilmaista asioita kannustavalla ja rohkaisevalla tavalla ja säilyttää oppijan arvokkuus. Oppijan naurunalaiseksi tekeminen koko luokan edessä on erittäin vakava vuorovaikutuseettinen virhe.

Oikeudenmukaisuus

Oikeudenmukainen kohtelu vuorovaikutuksessa on ihmisille yksi tärkeimmistä työhyvinvoinnin osatekijöistä (Mikula, 1990). Oikeudenmukaisuus toteutuu opettajan vuorovaikutuksessa siten, että hän edistää tiimityötä, osoittaa johtajuutta ja toimii kaikkia kohtaan reilusti ja yhdenvertaisesti. Nuorelle ihmiselle on erityisen tärkeää se, että hän kokee itsensä ryhmään kuuluvaksi. Opettaja voi tukea omalla vuorovaikutuksellaan oppijan kuuluvuuden tarpeen täyttymistä monin eri tavoin.

Oikeudenmukaisuuden hyvettä toteuttavalle opettajalle kaikki oppijat ovat samanarvoisia. Tämä näkyy vuorovaikutuksessa esimerkiksi siten, että ketään ei jätetä joko tahallisesti tai tahattomasti keskustelun ulkopuolelle. Opettajan tulee antaa kaikille mahdollisuus ilmaista itseään. Hänen tulee myös keskustella kaikkien kanssa eikä suosia esimerkiksi ainoastaan aktiivisia ja puheliaita oppijoita tai heitä, joista hän eniten pitää. Oikeudenmukainen opettaja antaa kaikille tasapuolisesti tilaa ja mahdollisuuden ilmaista itseään eri keinoin. Oikeudenmukaisuutta on opetustyön vuorovaikutuksessa myös sellaisen kielen käyttö, jota kaikki ymmärtävät. Epäoikeudenmukainen vuorovaikutus sen sijaan on muun muassa sitä, että suhtaudutaan toiseen henkilöön töykeästi, välinpitämättömästi tai alentuvasti (Juujärvi ym., 2007, s. 111–112). Oikeudenmukainen opettaja osoittaa kunnioitusta oppijoitaan kohtaan myös luokkatilanteen ulkopuolella. Esimerkiksi opettajainhuoneessa ei puhuta kollegoiden kesken kaikkien kuullen oppijasta ikävään sävyyn.

Johtajuutta opettaja voi osoittaa vuorovaikutuksellisin keinoin esimerkiksi siten, että hän ottaa välittömästi puheeksi vuorovaikutuseettisiä ongelmia, kun niitä esiintyy oppijoiden kesken. Niihin kuuluvat esimerkiksi juoruilu selän takana, kiusaaminen, oppijan poissulkeminen ryhmästä, liiallinen tilan ottaminen tai liiallinen vetäytyminen, nauraminen oppijan vastaukselle tai vitsailu toisen oppijan kustannuksella. Lisäksi johtajuutta osoittaa vuorovaikutuksessa se, että opettaja mahdollistaa kaikkien oppijoiden osallistumisen keskusteluun. Vuorovaikutuseettistä johtajuutta on myös se, että tuetaan oppijoiden vuorovaikutuseettisen selkärangan vahvistumista.

Rehellisyys

Rehellisyyttä voidaan osoittaa opetustyössä vuorovaikutuksellisin keinoin monella eri tavalla, kuten esimerkiksi vilpittömän ja selkeän palautteen antamisen tai omien virheiden tai tietoaukkojen myöntämisen muodossa. Rakentavan palautteen antaminen voi tuntua raskaalta, ja samalla se on kuitenkin oppimisen kannalta erittäin tärkeää. Rehellisyysperiaatetta noudattava opettaja käyttää palautteessaan epäsuoran ja kryptisen puheen sijasta selkeää kieltä ja muistaa samalla myös inhimillisyyden näkökulman.

Rehellisyysperiaatetta noudattava opettaja käyttää palautteessaan epäsuoran ja kryptisen puheen sijasta selkeää kieltä ja muistaa samalla myös inhimillisyyden näkökulman.

Joskus opetustyössä tapahtuu virheitä. Rehellinen opettaja osaa myöntää ne sen sijaan, että peittäisi tai vähättelisi niitä tai että hän vaikenisi niistä. Yleensä opetuksessa tapahtuneita virheitä peitetään tai kielletään itsensä suojelemisen takia. Opettaja pelkää uskottavuutensa ja kasvojensa menettämistä, jos hän myöntää tehneensä virheen, ja sen myöntäminen voi tuntua vaikealta. On kuitenkin muistettava, ettei kukaan ole täydellinen eikä kukaan voi tietää kaikkea. Vuorovaikutuseettisesti oikein toimiva opettaja on armollinen itselleen ja myöntää avoimesti tehneensä virheen. Häntä tullaan juuri tämän inhimillisen piirteensä ja vuorovaikutuseettisestä näkökulmasta oikean toimintansa kautta arvostamaan ihmisenä enemmän kuin henkilöä, jonka virheen peiteyritys tuli paljastetuksi.

Kohtuullisuus

Kohtuullisuus näkyy opettajan vuorovaikutuskäyttäytymisessä siten, että hän keskittyy ennen kaikkea oppijoidensa kannustamiseen omien saavutusten, panostusten ja menestyksen esilletuomisen sijasta. Lisäksi hän harkitsee sanojaan hyvin ja osaa hillitä itsensä, vaikka hän kokisikin vahvoja tunteita tilanteissa, joissa oppija on käyttäytynyt selvästi sopimattomasti tai väärin. Oppija on voinut käyttäytyä esimerkiksi epäoikeudenmukaisesti toista oppijaa kohtaan tai hän on voinut toimia vilpillisesti. Kohtuullisuus vuorovaikutuksessa toteutuu tämäntyyppisisissä tilanteissa siten, että kohdellaan kyseistä henkilöä tämän väärästä toiminnasta huolimatta tasavertaisesti ja arvostavasti. Hänen kanssaan voidaan esimerkiksi keskustella tunnin jälkeen kahden kesken.

Vuorovaikutuseettinen toiminta tukee oppijoiden hyvinvointia

Opettaja vaikuttaa vuorovaikutuseettisellä toiminnallaan erittäin paljon oppijan hyvinvointiin ja sisäiseen kasvuun, oppimismotivaatioon ja opiskelun imuun. Vaikka jokaisen vuorovaikutustilanteen onnistuminen riippuu kaikkien siihen osallistuvien henkilöiden panostuksesta, opettajalla on työssään päävastuu vuorovaikutuseettisestä toiminnasta, koska hän on pedagogin, osaajan ja esikuvan roolissa. Vuorovaikutuseettisesti oikein toimiva opettaja saa oppijoiltaan takaisin paljon hyvää, koska häntä arvostetaan ihmisenä.

Lähteet

Juujärvi, S., Myyry, L. & Pesso, K. (2007). Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa. Tammi.

Mikula, G. (1990). Of the experience of injustice. Teoksessa W. Storebe & M. Hewstone (toim.) European Review of Social Psychology 4, 223–224.

Niemiec, R. M. (2018). Character Strengths Interventions. A Field Guide for Practitioners. Hogrefe.

Peterson, C. & Seligman, M.E.P. (2004). Character Strengths and Virtues. A Handbook and Classification. Oxford University Press.

Kirjoitus on viides osa viisiosaisesta artikkelisarjasta, joka käsittelee vuorovaikutusetiikkaa.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732309