Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen menetelmän vaikuttavuus diakoniatyössä

Diakoniatyön asiakkailla on usein mielen hyvinvoinnin haasteita esimerkiksi kuormittavien elämäntilanteiden vuoksi. Vuonna 2023 yli puolella työkyvyttömyyseläkeläisistä eläkkeen perusteena olivat mielenterveyssyyt (Eläketurvakeskus, 2023). Mielenterveyden haasteet aiheuttavat laajaa inhimillistä kärsimystä, joten mielen hyvinvointia edistämällä pureudutaan merkittävään hyvinvointiongelmaan (Diakoniabarometri, 2020, Heikkilä-Tyni & Viitala, 2023).

Suomessa mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuus on ollut heikkoa jo pidempään (Wahlbeck ym., 2018). Pirkanmaalla psykiatrian erikoissairaanhoito on kriittisessä tilassa ja ammattilaiset miettivät, miten potilaita saataisiin ohjattua takaisin perusterveydenhuoltoon tai kolmannelle sektorille (Metteri & Kauppinen-Perttula, 2024). Palveluvajeesta kärsivät eniten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, koska alempi sosioekonominen asema on yhteydessä heikompaan mielenterveyteen (Barakat & Konstantinidis, 2023).

Rajalliset resurssit kannattaa kohdentaa niin, että niistä saataisiin mahdollisimman paljon tavoiteltuja vaikutuksia ja hyötyjä (vrt. Björklund & Hilli, 2022). Diakoniatyössäkin on tärkeä kysyä, mitkä ovat sen vaikuttavimpia keinoja lisätä ihmisten hyvinvointia. ”Hyvän tekeminen ei yksin riitä. On tiedettävä mikä auttaa parhaiten, mikä on tehokkainta” (Pyykkönen, Lipponen & Björklund, i.a.).

Diakoniatyö on tarjonnut matalan kynnyksen keskusteluapua läpi vuosikymmenten, ja ratkaisukeskeinen (ratkes) menetelmä on monelle kirkon piirissä tuttu. Liisa Tuovinen ja Elam Nunnally ovat kouluttaneet menetelmällä jo 1980–90-luvuilla (Gothóni, 2014). Ratkes-keskustelutuki voi olla vaikuttava keino hyödynnettäväksi tämän päivän diakoniatyössä (Heikkilä-Tyni & Viitala, 2023).

Diakoniatyö, vaikuttavaako?

Diakoniatyössä kohdataan paljon haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja heitä tuetaan monin tavoin, mutta sen vaikuttavuutta ei niinkään ole tutkittu. Käytössä olevat määrälliset mittarit (Kirkkohallituksen tilastot) suoritteina eivät riittävästi avaa sitä, miten ihmiset kokevat kohtaamiset ja mitä vaikutuksia niillä on heidän hyvinvointiinsa. Tätä tietoa kuitenkin tarvitaan diakoniatyön tueksi.

Diakoniatyössä kohdataan paljon haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä ja heitä tuetaan monin tavoin, mutta sen vaikuttavuutta ei niinkään ole tutkittu.

Taloudellisen arvioinnin näkökulmasta vaikuttavuus tarkoittaa toiminnan aikaan saamaa muutosta toiminnan perimmäisessä tavoitteessa (Sintonen & Pekurinen, 2006). Vaikuttavuuden käsite määritellään suhteessa toiminnalle määriteltyihin tavoitteisiin, jotka voidaan edelleen liittää laajemmin työn tavoitteisiin. Olennaista on kysyä: onko muutos toiminnan perimmäisen tavoitteen mukainen ja onko muutos sen ansiota (Steffansson, Kettunen & Pulliainen, 2019). Tavoitteiden määrittelyssä tulee keskittyä viimesijaisiin vaikutuksiin, ei välillisiin tuotoksiin tai prosessia kuvaaviin mittareihin (Sefton, Byford, McDaid, Hills & Knapp, 2004).

Voi pohtia, onko toivottu muutos vain tietyn toiminnan ansiota. Asiakkaan elämäntilanteeseen vaikuttavat monet tekijät hänen elinympäristössään ja sosiaalisissa suhteissaan. Halutun muutoksen näkyväksi tekeminen edellyttää systemaattista seurantaa, vähintään alku- ja loppumittausta. Jos lopulta pystytään sanomaan, että juuri tietty toiminta on vahvistanut tavoitteiden saavuttamista, kyseinen toiminta on ollut vaikuttavaa.

Pajunen, Soininen ja Mättö (2024) toteavat, että diakoniatyön kehittäminen on mahdollista, kun sen erilaiset ydintarpeet tehdään mitattaviksi. Lisäksi vaikuttavuuden arviointi edellyttää, että tiedetään, miksi arvioidaan ja miten muutos näkyy asiakkaan elämässä. Se edellyttää organisaatiolta toimintatapojen ja rakenteiden kehittämistä. (Paasio, 2003.)

Ratkes tutkitusti vaikuttaa

”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä.” —Viktor Frankl

Ratkaisukeskeiseen työskentelyyn ja terapiaan vaikuttaneita teorioita ovat muun muassa systeemiteoria, sosiaalinen konstruktionismi, narratiivinen lähestymistapa ja positiivinen psykologia. Ratkaisukeskeisyyteen kuuluu, että asioita ei tulkita, vaan havainnot ovat päätelmien pohjana. Auttaja osallistuu aktiivisesti uusien merkitysten ja näkökulmien rakentamiseen yhteistyössä asiakkaan kanssa. (De Shazer, 2014; De Jong & Berg, 2023, Mattila, 2020.) Ongelmakeskeisen lähestymistavan sijaan työote tukee asiakkaan itseohjautuvuutta, voimauttaa ottamaan vastuuta asioistaan ja uskomaan itseensä vastakohtana riippuvuudelle asiantuntija-avusta (De Jong & Berg, 2023, Ratkes, 2025).

Työote on asiakaslähtöistä. Asiakas voi olla yksilö, ryhmä tai yhteisö. Työskentely alkaa asiakkaan tavoitteiden määrittelemisellä, sen selvittämisellä, mitä hän tapaamisilta toivoo ja miten hän saavuttaa tavoitteet. Asiakasta tuetaan suuntautumaan tulevaisuuteen, tutkimaan ja hyödyntämään omia ominaisuuksiaan ja voimavarojaan tavoitteiden saavuttamisessa. Vaikutuksia arvioidaan aina suhteessa tavoitteisiin. (De Jong & Berg, 2023.) Psykologisten interventioiden onnistumisen keskeinen kriteeri on tuloksellisuus; saako ammatillista tukea hakenut apua haasteisiin, joiden vuoksi hän on apua hakemassa ja vahvistuuko hänen hyvinvointinsa.

Ratkes-työote ei ohita menneisyyden kipuja, mutta lähestyy niitäkin voimavarojen näkökulmasta.  Siinä tutkitaan aikoja ja hetkiä (poikkeuksia), jolloin vaikeudet ovat olleet paremmin hallinnassa tai jonkin tavoitteen osittaista toteutumista (pienet askeleet). Ratkes korostaa asiakkaan verkostojen ja läheisten merkitystä voimavarana (Haley, 1997, De Jong & Berg, 2023, Ratkes, 2025).

Ratkaisukeskeisen terapian vaikuttavuustutkimusta on tehty vuosikymmeniä. Löytyy vahvaa näyttöä, että terapiaote on tehokas hoitomuoto monenlaisiin käyttäytymiseen ja psykologisiin tekijöihin liittyvissä haasteissa. (Ks. Anis, 1999, Gingerich & Peterson, 2013, Furman, 2017, De Jong & Berg, 2020, Knekt ym., 2010, Maleki, 2024, Neippa & Beyebach, 2022, Zhang ym., 2023.)

Asiakkaan ominaisuuksilla (mm. reflektiokyvyllä, motivaatiolla, tunteiden hallinnalla ja vuorovaikutuksen sujuvuudella) on merkitystä terapian onnistumiselle. Jos asiakkaalta näitä piirteitä löytyi, hän hyötyi keskimäärin nopeammin lyhyestä kuin pitkästä terapiasta. Lyhyiden terapioiden myönteiset vaikutukset ilmaantuivat pitkää terapiaa nopeammin. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024, Laaksonen, 2014, Lindfors 2022). Yksikin lyhytterapeuttinen käyntikerta voi olla asiakkaalle hoitava ja riittävä (Aarninsalo, 2019, Hoyt, 2021, Söderqvist, 2023).

Säästöjäkin syntyy. Lyhytterapioiden vaikutukset kustannuksiin olivat noin kolmannes pitkän terapian vaikutuksista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2024, Laaksonen, 2014, Lindfors, 2022). Ratkaisukeskeisten menetelmien käyttö tukee myös ammattilaisten ja työyhteisöjen hyvinvointia (Oja, 2017, De Jong & Berg, 2020). Resursseja on tärkeä kohdentaa toimintaan, jonka vaikuttavuudesta ja hyväksyttävyydestä on tutkimusnäyttöä (Lindfors, 2022).

Diakoniatyöntekijöiltä löytyy osaamista ja annettavaa mielenterveyden tukemiseen. He haluaisivat auttaa entistä syvällisemmin asiakkaitaan keskustelutuen avulla ja tehdä vaikuttavampaa diakoniatyötä. (Pajunen ym., 2024). Työtä helpottavien voimavara- ja ratkaisukeskeisten työmenetelmien koulutus ja osaamisen vahvistaminen edesauttavat niin asiakastyötä kuin työntekijöiden omaa työhyvinvointiakin.

Vaikutusten arviointi OSAAT-hankkeessa

Kun hyvinvoinnin mittareita valitaan, otetaan väistämättä kantaa siihen, mikä on ihmiselle hyvää ja tavoiteltavaa, ja laajemmin siihen, mitä ”hyvän yhteiskunnan” tulisi tavoitella. Allardtin mukaan ihmisille on annettava oikeus itse määrittää, onko heidän elämänsä hyvää. (Martela, 2022, Allardt, 1998.)

Hankkeessa arvioidaan ratkes-menetelmien vaikutuksia diakoniatyön asiakastyössä. Arvioinnin teoreettisena pohjana hyödynnetään sosiaalipalvelujen vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnin tutkimusta. Kummankin perimmäinen tavoite on sama – tukea haavoittuvassa tilanteessa olevia ihmisiä. Vain toimintatavat poikkeavat toisistaan.

Vaikutusten arvioinnissa käytettävät mittarit tulee valita toiminnassa määriteltyjen tavoitteiden mukaan niin, että ne kuvaavat tavoitteen muutosta. Mittari on väline, jolla muutosta voidaan arvioida aina samalla tavalla ja systemaattisesti riippumatta siitä, kuka arvioi (TOIMIA-verkosto, 2017). Mitä konkreettisemmaksi tavoite saadaan määriteltyä, sitä helpompaa on valita siihen sopiva mittari. Vaikutusten todentaminen edellyttää niiden mittaamista yksilötasolla systemaattisesti, vähintään alku- ja loppumittausta, jotta muutos saadaan näkyväksi. Vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia. Jos muutosta ei synny lainkaan, on sekin tärkeä tieto. Oleellista on kerätä vain sellaista tietoa, jota käytetään.

Ratkes-menetelmien vaikutuksia mitataan hankkeessa osallisuuskyselyllä ja 3X10D® -elämäntilannemittarilla asiakassuhteen alussa ja lopussa. Useamman kuukauden käyttökokemusten perusteella suositellaan jatkokäyttöön soveltuvinta mittaria diakoniatyön käyttöön.

Tähtäimessä hyvinvointi

Ihmisten hyvinvointi on aina eri tekijöiden summa, siksi vaikuttavuutta ei voi mitata vain syy-seuraussuhteilla. Ympäristölläkin on merkitystä. Vaikuttavuus ei synny vain yhden tai muutamankaan toimenpiteen ansiosta (Pihlajamaa & Tiikkainen, 2021). Siihen tarvitaan vahvempaa vaikutusten arvioinnin toimintakulttuuria organisaatioissa sekä jatkuvaa ja oikein toteutettua arviointia.

Ratkaisukeskeinen työote voi lisätä diakoniatyön vaikuttavuutta, vaikka arvioinnin tuominen mukaan voikin arveluttaa. Systemaattinen arviointi hyödyttää kuitenkin asiakkaita, työntekijöitä ja koko organisaatiota. OSAAT-hanke edistää tätä muutosta korostamalla vaikuttavuuden arvioinnin merkitystä ja juurruttamalla ratkes-työotetta diakoniatyöhön.

”Kuka tai ketkä päättävät millä ja keiden tiedolla on merkitystä? Osallisuus tarkoittaa kaikkien kuulemista, mutta myös tiedon ja kokemusten todesta ottamista. Työstä tulee näin läpinäkyvämpää, tavoitettavuus lisääntyy ja syntyy aito kokemus kuulluksi tulemisesta, vaikuttamisen mahdollisuudesta.” (Sulkko, 2019.)

Lähteet

Aarninsalo, P., Virta, P, & Alakahri, E. (2019).  Käynti kerrallaan – terapia mullistaa mielenterveyspalvelut. Ratkes-lehti, 3–4/2019.

Anis, M. (1999). Ratkaisukeskeisen menetelmän arviointitutkimus. Kirjallisuuskatsaus. Stakes, FinSoc Työpapereita 2.

Barakat, C., & Konstantinidis, T. (2023). A Review of the Relationship between socioeconomic Status Change and Health. Int J Environ Res Public Health. Jun 29; 20(13):6249. Doi: 10.3390/ijerph20136249

Björklund, L., & Hilli, P. (2024). Yhteiskunnallisen hyödyn mallinnus muutosjohtamisen välineenä.  Teoksessa E. Mäkipää., & M. Aalto-Kallio (toim.), Muutosten tiet kietoutuvat yhteen. SOSTEn julkaisuja 2/2022. Saatavilla 1.2.2025. https://www.soste.fi/ajankohtaista/sosten-julkaisut/muutosten-tiet-kietoutuvat-yhteen/

De Jong, P., & Berg, I. K. (2023). Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja (8. uud.p.) Lyhytterapia-instituutti Oy.  Livonia Print.

De Shazer, S. (2014). Ratkaisevat erot: Ratkaisukeskeinen terapia auttamistyössä. Vastapaino.

Diakoniabarometri. (2020).

Eläketurvakeskus. (2023). Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2023. Eläketurvakeskuksen tilastoja 8/2024. Saatavilla: 1.2.2025

Gothóni, R. (2014). Auttava kohtaaminen. Sielunhoidon menetelmät ja käyttö. Kirjapaja.

Haley, J. (1997). Lyhytterapian lähteillä. Milton H. Ericksonin terapeuttiset menetelmät. Lyhytterapia-instituutti Oy. WSOY. Juva.

Heikkilä-Tyni, M., & Viitala, R. (2020). Diakonissat mielenterveyden edistäjinä, toivon ja voimavarojen tukijoina. Teoksessa P. Thitz, M. Malkavaara, L. Rättyä, & M. Valtonen (toim.), Diakonisen hoitotyön perusteet ja käytäntö. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Heikkilä-Tyni, M., & Viitala, R. (2023). Voinko puhua? Diakonissat ja diakonit voimavarojen ja toivon tukijoina. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2023/10/11/voinko-puhua-diakonissat-ja-diakonit-voimavarojen-ja-toivon-tukijoina/

Hoyt, M.F., & Cannistrá, F. (2021). Common Errors in Single-Sessio Therapy. Journal of systemic therapies 2021–9, Vol.40 (3), 29–41.

Knekt, P., Lindfors, O., & Laaksonen, M. (2010). Helsingin Psykoterapiatutkimus – psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden seurannassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 33/2010.

Laaksonen, M. (2014). Patient suitability for short-term and long-term psychotherapy.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus 144.

Lindfors, O. (2022). Lyhytterapioiden vaikuttavuus ja sitä määrittävät tekijät. Teoksessa Ruutu, S. & Putkisaari, H. (toim.)  Toipumisorientaatio ja ratkaisukeskeisyys lyhytpsykoterapiassa, 13–21. Duodecim.

Maleki, M., Mardani, A., Gholami, M. Hanifi, N., & Vaismoradi, M. (2024). The effectiveness of solution-focused therapy in cancer-related symptom management: a systematic review. Support Care Cancer 32, 803 (2024). https://doi.org/10.1007/s00520-024-09008-x

Martela, F. (2022). Hyvinvoinnin mittaaminen edellyttää hyvinvoinnin teoriaa. Yhteiskuntapolitiikka 87 (2022): 5–6. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112366604

Mattila A.S. (2020). Ratkaisu: ajattele toisin. (3. p.) WSOY.

Metteri, A., & Kauppinen-Perttula, U. (2024). Haavoittuvuus psykiatriassa ja sosiaaliturvajärjestelmässä – näkökulma vaikuttavuuteen ja vaikuttavuuden mittaamiseen. Blogisarja: Mitä vaikuttavuus ja vaikuttavuusperusteisuus tarkoittaa sosiaalipalveluissa? TRANSFORM-tutkimusalusta. Kohti vaikuttavia ja oikeudenmukaisia hyvinvointipalveluja. Tampereen yliopisto 27.5.2024.  https://research.tuni.fi/transform/mita-vaikuttavuus-ja-vaikuttavuusperusteisuus-tarkoittaa-sosiaalipalveluissa/

Neippa, M-C., & Beyebach, M. (2022). The Global Outcomes of Solution-Focused Brief Therapy: A Revision.  The American Journal of Family Therapy 52:1, 110–127.

Oja, N. (2017). Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen työtapa oman työ- ja elämäntyytyväisyyden taustalla. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto.

Paasio, P. (2003). Vaikuttavuuden arvioinnin rakenne ja mahdollisuus sosiaalialalla. Stakes, Finsoc Työpapereita 3/2003. Saatavilla 23.1.2025. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77070/Tyopapereita3_03.pd.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pajunen K, Soininen J., & Mättö, T. (2024). Diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä diakoniatyön vaikuttavuudesta. JYU hallinnon tutkimus 4/2024. Saatavilla 23.1.2025.
https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/143888/98966?acceptCookies=1

Pihlajamaa M., & Tiikkainen, O. (2021). Lyhyt johdatus vaikuttavuuteen, 25.1.2021. Saatavilla 23.1.2025. https://www.ecowelfare.fi/2021/01/25/lyhyt-johdatus-vaikuttavuuteen/

Pyykkönen, J., Lipponen, K., & Björklund, L. (i.a.). Hyvän Mitta raportit. Osa 2. Hyvän mitta. Vaikuttavuusketju. Saatavilla 25.1.2025. https://www.hyvanmitta.fi/materiaalit/

Ratkes. (2025). Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys. Saatavilla 24.1.2025. https://ratkes.fi/yhdistys/

Sefton, T., Byford, S., McDaid, D., Hills, J., & Knapp, M. (2004). Taloudellinen arviointi sosiaalialalla (suom. Pusa, O., Piirainen, K. & Kettunen, A.). FinSoc Arviointiraportteja 6/2004. Stakes.

Sintonen, H., & Pekurinen, M. (2006). Terveystaloustiede. WSOY Oppimateriaalit Oy.

Steffansson, M., Kettunen, A., & Pulliainen M. (2019). Vaikuttavuuden arviointi on haasteellista, esimerkkinä omaishoito. K. Piirainen (toim.) Turvaverkkoa paikkaamassa: Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 4. Saatavilla 20.1.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-325-4

Sulkko, S. (2019). Läpinäkyvämpää diakoniaa. Diakonia-lehti. Saatavilla 20.1.2025 https://evl.fi/Läpinäkyvämpää diakoniaa.plus/wp-content/uploads/sites/3/2023/06/Diakonialehti_4_2019.pdf

Söderqvist, M. (2023). Single session one at a time. Kertaterapeuttinen työskentely parien kanssa. Lyhytterapiainstituutti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2024). Helsingin psykoterapiatutkimus 1995-2060. Saatavilla 25.1.2025 https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/helsingin-psykoterapiatutkimus

TOIMIA-verkosto.(2017). TOIMIA-käsikirja (2.0). Kuvaus toimintakyvyn mittaamisen ja arvioinnin suositusten sekä mittariarviointien laadinnasta TOIMIA-asiantuntijaverkostossa. Saatavilla 24.1.2025 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201704065967

Wahlbeck, K., Hietala, O., Kuosmanen, L., McDaid, D., Mikkonen, J., Parkkonen, J., Reini, K., Salovuori, S., & Tourunen, J. (2018). Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2018.

Zhang, A., Franklin, C., Currin-McCulloch, J., Park, S., & Kim, J. (2017). The effectiveness of strength-based, solution-focused brief therapy in medical settings: a systematic review and and meta-analysis of randomized controlled trial.  Journal Behavioral Medicine (2018) 41, 139–151.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092019