Avoin yhteiskunnallinen yritystoiminta tukee hyvinvointia

Avoin liiketoimintamalli laajentaa yrityksen voimavaroja mahdollistamalla avoimen yhteistyön muiden toimijoiden kanssa (Chesbrough, 2006). Esimerkkejä avoimesta liiketoiminnasta ovat avoimen lähdekoodin ohjelmistotuotanto, Wikipedian sisällöntuotanto sekä teknologiayritysten innovaatiostrategiat, joissa yhdistetään useiden yritysten osaamista ja resursseja uusien ideoiden tuotantoon.

Yhteiskunnallisessa yritystoiminnassa pyritään ratkaisemaan hankalia sosiaalisia ja ekologisia ongelmia liiketoiminnan keinoin (Kostilainen & Nieminen, 2023). Esimerkiksi syrjäytymisuhan alla oleville nuorille palveluja tarjoava Vamos Helsinki ja kiertotalouden monitoimija Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus ovat yhteiskunnallisia yrityksiä.

Kun avoimen liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamallit yhdistetään, saadaan tulokseksi yritystoimintaa, joka korostaa paikallista ja alueellista yhteistyötä. Itse asiassa useat viimeaikaiset hyvinvointipalvelujen kehityssuunnat tukevat jo ajatusta niiden yhteistuottamisesta.

Käänne yhteistuotantoon

Julkinen keskustelu hyvinvointipalveluista on keskittynyt suurilta osin palvelujen rahoitukseen ja organisoitumiseen. Keskustelun varjossa on kuitenkin tapahtunut kehitystä kohti hyvinvointipalvelujen yhteistuotantoa eli yhteistyötä, jossa eri toimijat yhdistävät voimavaransa tuottaakseen palvelua tai hyödykettä.

Yhteistuotantoa ovat lisänneet ainakin seuraavat suuntaukset:

1. Yksityisen ja kolmannen sektorin kasvava osuus hyvinvointipalveluissa

Yksityisen ja kolmannen sektorin kasvava rooli on nostanut esiin tarpeen ratkaisuille, jotka tukevat näiden sektoreiden ja julkisten palvelujen yhteistyötä. Ratkaisuksi on ehdotettu muun muassa erilaisia yhteisjohtamisen ja -tuottamisen malleja. Esimerkiksi yhteensovittavassa johtamisessa eri sektoreiden johtajat sopivat keskenään yhteisistä toimintatavoista säilyttäen itsenäisyytensä omien organisaatioidensa johtajina. (Määttä, 2023; Johanson & Vakkuri, 2024; Anttonen ym., 2012; Perikangas ym., 2023.)

2. Palvelujen siirtyminen kuntakeskuksiin

Suomen väestön keskittyminen kasvukeskuksiin on johtanut siihen, että palvelut ovat siirtyneet kuntakeskuksiin ja jättäneet syrjäiset kylät omilleen. Kylät ovat aktivoituneet vastustamaan tätä kehitystä ja kehittämään omia ratkaisujaan. Esimerkiksi kyläyhdistys ja paikallinen yritys voivat yhdessä muodostaa yhteisölähtöisen yhteiskunnallisen yrityksen, joka tuottaa puuttuvia palveluja (Rinne-Koski & Lähdesmäki, 2023).

3. Yhteistyö sidosryhmien kanssa

Yritykset kehittävät palveluja ja innovaatioita yhä enemmän yhdessä eri sidosryhmien kanssa. Yhteisinnovoinnin ja -muotoilun avulla voidaan parantaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asemaa, kun he pääsevät kehittämään palveluja itselleen paremmin soveltuviksi. Osallistavan yhteistuottamisen tulisikin olla julkisten palvelujen kehittämisen johtava periaate. (Perikangas ym., 2023; Perikangas, 2024).

Avoin yhteiskunnallinen yrittäjyys luo uusia mahdollisuuksia yhteistyölle hyvinvointipalvelujen tuottamisessa.

4. Palvelujen käyttäjien osallistaminen

Hyvinvointipalvelujen hyöty perustuu siihen, että palvelujen käyttäjät osallistuvat aktiivisesti niiden toimintaan. Tässä mielessä hyvinvointipalvelut syntyvät aina yhteistuotantona (Pohjola ym., 2017; Rantamäki, 2017; Tuurnas, 2016). Myös sosiaalilainsäädäntö, mukaan lukien uusi hyvinvointialuelaki, korostaa palvelujen käyttäjien aktiivista osallistamista (L 1301/2014; L 611/2021). Osallisuutta on pyritty edistämään muun muassa hyödyntämällä kokemusasiantuntijoita palvelujen yhteistuotannossa ja -kehittämisessä (ks. esim. Kettunen & Kasila, 2021; Lindström, 2024).

5. Yhteistutkiminen

Yhteistutkimisessa palvelun käyttäjät tutkivat itse käyttämiään palveluja ja osallistuvat koko tutkimusprosessiin suunnittelusta raportointiin saakka. Yhteistutkiminen ammattitutkijoiden kanssa voi sekä edistää palvelun käyttäjien hyvinvointia että tuottaa uudenlaista tietoa tutkimukseen. (Kulmala ym., 2023.)

Nämä yhteistuottamisen suuntaukset viittaavat yhteistoiminnalliseen käänteeseen, jossa hyvinvointipalvelut perustuvat yhä enemmän asiakkaiden, julkisen ja kolmannen sektorin sekä yritysten yhteistyöhön (Espersen ym., 2021).

Kohti hyvinvointipalvelujen ekosysteemiä?

Avoin yhteiskunnallinen yrittäjyys luo uusia mahdollisuuksia yhteistyölle hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Yhteiskunnalliset yritykset voivat toimia tasapainottavina tekijöinä julkisen sektorin lainsäädäntöön ja normeihin perustuvan toimintavan ja markkinoiden tarjoaman innovatiivisuuden välillä.

Avoimesti toimivat yhteiskunnalliset yritykset voivat edistää osallisuutta ja tukea samalla paikallistaloutta (Nieminen, 2019). Hyvinvointipalvelujen yhteisinnovointi ja -muotoilu sopii hyvin yhteen yhteiskunnallisten yritysten päätavoitteen kanssa löytää ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Myös käyttäjien osallisuus palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja tutkimuksessa tukee tätä tavoitetta.

Yhteiskunnalliset yritykset voivat olla osa alueellisten hyvinvointipalvelujen ekosysteemejä, jotka yhdistävät kansalaisia, viranomaisia, kolmatta sektoria ja yrityksiä toimiviksi kokonaisuuksiksi. Tällaisten ekosysteemien perustamiseen tarvitaan avointa yhteiskunnallista yrittäjyyttä sekä jaettua johtajuutta.

Artikkeli on kirjoitettu osana OBCD – Open Business for Community Development -hanketta, jossa on selvitetty, miten yhteisötalouden ja avoimen liiketoimintamallin (open business) lähestymistapoja voidaan hyödyntää yhteiskunnallisissa yrityksissä. Hankkeessa on tuotettu kattava itseopiskelumateriaali yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä.

Lähteet

Anttonen, A., Haveri, A., Lehto, J., & Palukka, H. (toim.). (2012). Julkisen ja yksityisen rajalla. Julkisen palvelun muutos. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-8910-5

Chesbrough, H.W. (2006). Open Business Models: How to Thrive in the New Innovation Landscape. Harvard Business School Press.

Espersen, H.H., Andersen, L.L., & Tortzen, A. (2021). Civil Society Organisations and Municipalities in Changing Times: Potentials and Pitfalls in the Collaborative Turn. Teoksessa B. Ibsen (toim.), Voluntary and Public Sector Collaboration in Scandinavia. Palgrave Studies in Third Sector Research. Palgrave Macmillan. https://doi.org/10.1007/978-3-030-72315-6_9

Johanson, J., & Vakkuri, J. (2024). Governance of Hybrid Networks in Organisations and Society. Teoksessa G. Grossi & J. Vakkuri (toim.), Handbook of Accounting and Public Governance. Edward Elgar Publishing. https://doi.org/10.4337/9781800888456.00010

Kettunen, T., & Kasila, K. (toim.). (2021). Kokemustieto yhteiskehittämisessä. Hyppy asiakaslähtöisyyteen terveyspalveluissa. Jyväskylän yliopisto. https://doi.org/10.17011/jyureports/2021/1

Kostilainen, H., & Nieminen, A. (toim.). (2023). Yhteiskunnallinen yritys. (Diak työelämä 31). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6

Kulmala, M., Spišák, S., & Venäläinen, S. (toim.). (2023). Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-042-7

L 1301/2014. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

L 611/2021. Laki hyvinvointialueesta 29.6.2021/611. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611

Lindström, J. (2024). Survival Stories as Access to Society. Narrative Research on Experts by Experience with a History of Crime and Substance Abuse. [Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto]. (Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 316). Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5114-4

Määttä, A. (2023). Yhteensovittavalla johtamisella kohti parempia palveluja. Teoksessa A. Nieminen (toim.), Yritysten muutoskyvykkyys. Kohti sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä (s. 51–63). (Diak Puheenvuoro 47). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-433-6

Nieminen, A. (2019). Osallisuuden tila. Käsitteestä ja toteutuksesta. (Diak Puheenvuoro 22). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-330-8

Perikangas, S., Määttä, A., & Tuurnas, S. (2023). Ensuring Social Equity through Service Integration Design. Public Management Review, 1–21. https://doi.org/10.1080/14719037.2023.2224819

Perikangas, S. (2024). Towards Systematic Co-production. A Meta-design Approach. [Väitöskirja, Vaasan yliopisto]. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-154-9

Pohjola, A., Kairala, M., Lyly, H., & Niskala, A. (toim.). (2017). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vastapaino.

Rantamäki, N. (2017). Co-production in the Context of Finnish Social Services and Health Care: A Challenge and a Possibility for a New Kind of Democracy. Voluntas, 28(1), 248–264. https://doi.org/10.1007/s11266-016-9785-1

Rinne-Koski, K., & Lähdesmäki, M. (2023). Yhteisölähtöinen yhteiskunnallinen yritys maaseudun palvelutarjonnan ja asukkaiden hyvinvoinnin edistäjänä. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen (toim.), Yhteiskunnallinen yritys (s. 173–190). (Diak työelämä 31). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6

Tuurnas, S. (2016). Looking Beyond the Simplistic Ideals of Participatory Projects: Fostering Effective Co-production? International Journal of Public Administration, 39(13), 1077–1087. https://doi.org/10.1080/01900692.2016.1178284

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092038