
Parempaa elämää ja eksotiikkaa etsimässä
Siirtolaisuus ja muuttaminen kauas pois kotimaasta parempaa elämänlaatua tai toimeentuloa etsimään ei ole uusi ilmiö. Muuttoliike on kautta aikojen ollut joko pysyvää tai tilapäistä. Myös Suomesta on muutettu paremman elämän perässä kautta historian. Haaveiden parempaan elämään on voinut liittyä turvattu toimeentulo tai oma uusi Volvo.
Tällä hetkellä syntyvyys on Suomessa laskussa, samoin Suomen vetovoima – esimerkiksi Puola ja Korea ovat liikkuvalle työväestölle houkuttelevampia kohteita kuin Suomi. Global Attractiveness Indexin (2024) vetovoimavertailussa Suomi on tippunut sijalta 34 sijalle 40, eikä tilanne tällä hetkellä näytä kehittyvän vetovoiman kannalta suotuisaan suuntaan.
E2 Tutkimuksen toteuttaman Kansainvälisten osaajien Suomi -hankkeen loppuraportin (2023) mukaan monet Suomessa asuvat kansainväliset osaajat törmäävät siihen, että työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua osaamista, verkostoihin on vaikea päästä ja perheenjäsenten sopeutumisvaikeudet haittaavat kotiutumista.
Sosiaaliset verkostot ovat merkittävässä roolissa kansainvälisten osaajien kotiutumisessa ja työllistymisessä. Kansainvälisten osaajien Suomi -tutkimuksen (2023) mukaan niistä, joilla ei ole lainkaan suomalaisia ystäviä, joka kolmas (31 %) on kotiutunut huonosti, niistä, joilla on enemmän kuin viisi suomalaista ystävää, vain hyvin harva (5 %) on kotiutunut huonosti. Kumppaninsa vuoksi Suomeen muuttaneista 67 prosenttia kertoo kotiutumisen vaikeutuneen siksi, että töiden löytäminen on ollut hankalaa. Suomen vetovoimaa heikentää myös huoli perheenjäsenten kotiutumisesta sekä vaikeaksi koettu suomen kieli.
Suomalaisen työelämän polarisoituminen
Vaikka Suomi on näennäisesti tasa-arvoinen maa ja hyvinvointivaltio, erityisesti kehittyvistä maista tulevat työllistyvät ylikorostetusti matalapalkka-aloille. Työvoimatutkimuksen (2023) mukaan ulkomailla syntyneiden naisten työllistyminen on Suomessa EU-tasoa korkeampi ja miesten EU-keskitasoa. Näiden tilastojen taakse jää kuitenkin paljon. Työvoimatutkimuksessa (2023) käy ilmi, että työnteon muotojen näkökulmasta ulkomaalaistaustaisen naisen työmarkkina-asema on kaikkein heikoin koko maassa, sillä vuonna 2021 vain puolet heistä oli niin sanotussa normaalityösuhteessa.
Samaan aikaan MoniSuomi-tutkimuksessa (THL, 2022) kävi ilmi, että naisista 16 prosenttia ja miehistä 11 prosenttia oli kokenut syrjintää työssä tai työnhaussa, kun tarkastelun kohteena on koko väestö. Kun tarkastellaan pelkästään maahanmuuttajataustaista väestöä, ovat prosenttiluvut 26 ja 27.
Tohtori Quivine Ndomon vuonna 2024 valmistuneessa väitöskirjassa (Ndomo, 2024) todetaan, että opiskelijoina maahan muuttaneet jäävät usein “ensimmäiseen hanttihommaan” ja samaan asemaan ajautuvat usein myös pakolaisina maahan saapuneet ja perheenjäsenen mukana maahan tulleet. Taustalla saattaa Ndomon (2024) mukaan olla se, että usein juuri matalapalkka-aloilla on suurin pula työntekijöistä. Yhdymme Ndomon (2024) ajatukseen, että ensisijaisesti voidaan kuitenkin ajatella, että taustalla on yhä maahanmuuttajan alisteinen asema suhteessa kantaväestöön. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että suomalainen työelämä hyötyy siitä, että maahan muuttaneet pysyvät palkkakuopassa ja matalapalkkaisissa työntekijäammateissa. Jonkinlaista taloudellista suojaa antaa Suomessa työnantajaa velvoittavat työehtosopimukset, mutta tämä ei poista yksilölle rakenteellisesta rasismista koituvaa henkistä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Tämänhetkinen maahanmuutto- ja työvoimapolitiikka ylläpitää tätä epätasa-arvoa. EU:n ulkopuolelta tulevalla maahan muuttaneella on ehdollinen taloudellinen oikeus olla maassa, mikä pakottaa käytännössä ottamaan vastaan minkä tahansa työn. (Ndomo, 2024.)
Vaikka Suomi on näennäisesti tasa-arvoinen maa ja hyvinvointivaltio, erityisesti kehittyvistä maista tulevat työllistyvät ylikorostetusti matalapalkka-aloille.
Ulkomaalaistaustaiset työllistyvät keskimääräistä useammin epätyypillisiin työsuhteisiin, kuten vuokratyöhön tai alustatalouteen. Vuonna 2021 kevytyrittäjistä joka viides oli ulkomaalaistaustainen. Työvoimatutkimuksen (2023) mukaan työsuhteen epätyypillisyys, eli määrä- tai osa-aikaisuus, on harvoin oma valinta. Syinä on muun muassa se, ettei mitään muuta pysyvää työtä ole löytynyt tai työtä on saatavana ainoastaan määräaikaisena. Vertailun vuoksi: työvoimatutkimuksen (2023) kyselyssä suomalaistaustaisista noin joka viides osa-aikaisista ilmoitti, ettei olisi halunnutkaan muunlaista työtä, kun taas ulkomaalaistaustaisista tätä mieltä oli vain joka kymmenes. Tilastojen valossa voidaan todeta suomalaisen työelämän polarisoituvan.
Suomessa olevat yritykset ja julkinen sektori eivät ole tottuneet kansainvälisiin korkeakoulututkinnon suorittaneisiin työnhakijoihin. Pelkästään vierasperäinen nimi voi johtaa syrjintään ja olla näin yksi polarisaation taustalla oleva tekijä. Tutkija Ahmad Akhlaq (Martti, 2019) lähetti vuonna 2016–2017 yhteensä 5000 työhakemusta erilaisilla nimillä, samalla CV:llä ja koulutus- ja työkokemustaustoilla, eri työnantajille vapaisiin työpaikkoihin. Tutkimuksen mukaan erot olivat huimia silloin, kun hakemuksen lähettäjällä oli somalialainen tai irakilainen nimi verrattuna suomalaisen nimen omaavan henkilön hakemuksen vastaanottoon. Suomalaisella nimellä lähetetyt hakemukset (1000 kpl) poiki 390 haastattelukutsua, kun taas vastaavasti irakilaisten saldo oli 134 ja somalialaisten vain 99 haastattelukutsua. Tutkimus paljasti merkittäviä ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita pelkästään henkilön nimeä kohtaan. Akhlaqin uusintatutkimus (Hart, 2025) osoittaa, että vierasperäisellä nimellä töitä hakevien henkilöiden tilanne on parantunut merkittävästi aikaisemmasta. Syrjintää kuitenkin esiintyy työnhaussa edelleen.
Suomen kielen taito on avain työllistymiseen
Tien löytäminen maailmalta koulutusta vastaaviin tehtäviin Suomessa voi olla monen mutkan takana, eikä sellaista välttämättä löydy koskaan. Suomen kielen osaaminen on edelleen este moneen tehtävään työllistymisessä. Työllistyminen on haastavinta niillä korkeakoulutetuilla, joiden tutkintoon ei kuulu pakollisia suomen kielen opintoja eikä harjoitteluja Suomessa. Erityisen haastavia ovat tiedekorkeakoulujen tiiviit maisteriohjelmat. Voidaan kysyä, onko kaikissa tehtävissä sujuva Suomen kielen osaaminen välttämätöntä.
Potentiaalisilta työnantajilta kansainväliset osaajat toivovat avointa suhtautumista. Suomalaisen työnantajan näkökulmasta kansainvälisen osaajan palkkaaminen voi laajentaa perspektiiviä ja olla avain maailman markkinoille. Toisesta kulttuurista tulevan työntekijän palkkaaminen voi parhaassa tapauksessa olla voimaannuttavaa ja antaa uusia näkökulmia toimintaan.
Korkeakoulut pyrkivät osaltaan tukemaan ulkomaalaistaustaisten opiskelijoidensa mahdollisuuksia työllistyä Suomeen. Sote- aloilla ratkaisevassa asemassa on kielitaito. Esimerkiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa suomen opetus on integroitu ammatilliseen opetukseen ja kielitaito on myös harjoittelujen yhtenä tavoitteena. Englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen valintakriteerinä on B1-kielitaitotaso. Tämä mahdollistaa sen, että kielitaito ehtii koulutuksen aikana kehittyä niin hyvälle tasolle, että ulkomaalaistaustaiset opiskelijat työllistyvät sairaanhoitajiksi hyvin: Lastensairaalaan, HUS:ille ja muille terveydenhuollon kentille.
Englanninkielisessä sosionomikoulutuksessa ei ole kielitaitotasovaatimusta ja tilanne on haastavampi. Varhaiskasvatuksen englanninkielisiin yksikköihin opiskelijoita työllistyy todella hyvin. Muut sosiaalialan tehtävät vaativat hyvää kielitaitoa. Suomeen juuri ennen opintojen alkua opiskelemaan muuttaneiden on haastavaa kehittää kielitaitoaan riittävän hyvälle tasolle opintojen aikana, kun kotoutuminen ja taloudellinen selviäminen vievät opintojen rinnalla voimavaroja.
Lukukausimaksuista on tulossa täyskatteellisia, eli niiden tulee kattaa EU/ETA alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden koulutuksen kulut kokonaisuudessaan. Tämä on pakottanut korkeakoulut merkittävästi nostamaan lukukausimaksuja, mikä tekee opiskelijoiden taloudellisesta selviämisestä entistä haastavampaa. Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sote-osaajien palkat ovat matalat ja samalla pääkaupunkiseudun elinkustannukset ovat korkeat, mikä ei tee sote alojen tutkinnoista kovin houkuttelevia EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville. Työvoimaa sote-aloilla kuitenkin kipeästi kaivattaisiin, joten hallitus toivottavasti kehittää tähän jotakin kannustimia.
Mitä ja keitä Suomi tarvitsee?
Työvoimabarometrin (2024) ennuste näyttää kohtalaista tai vakavaa kohtaanto-ongelmaa Etelä-Pohjanmaalle, Etelä-Savoon, Kainuuseen, Lappiin, Pirkanmaalle, Pohjanmaalle, Pohjois-Savoon ja Varsinais-Suomeen. Eniten pulaa on sairaanhoitajista, lähihoitajista ja lastentarhanopettajista.
Ylen uutisen (Koivisto, 2024) mukaan Filippiinit ovat selvästi suurin yksittäisiä työlupia hakeva kansalaisuus sen jälkeen, kun Venäjältä tulleet hakemukset romahtivat Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Uutisessa (Koivisto, 2024) kerrotaan myös, että Suomi on valinnut Filippiinit kansainvälisen rekrytoinnin kohdemaaksi maasta löytyvien sosiaali- ja terveydenhuollon osaajien vuoksi. Intiasta ja Brasiliasta Suomi haluaa rekrytoida asiantuntijoita ICT-alalle.
Ylen uutisessa (Koivisto, 2024) Baronan kansainvälisestä työvoimasta vastaava johtaja Elina Koskela kertoo: ”Suomen ikärakenteen takia me olemme tulevina vuosina tilanteessa, että emme pärjää ilman työperäisen maahanmuuton volyymin kasvua. Tällä hetkellä työlupia myönnetään noin 20 000 vuodessa, mutta tarve tulee siitä vähintäänkin kaksinkertaistumaan.” Tällä hetkellä tarve on erityisen kovaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Suomen kannalta harmillista on se, että näistä osaajista kilpailevat myös muut hyvinvoivat maat. Norjalainen sairaanhoitajan palkka on houkutellut myös monia suomalaisia hoitajia muuttamaan Norjan vuonoille.
Kansainvälistä osaamista ei hyödynnetä suomalaisilla työmarkkinoilla
Ulkomailla korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistyminen Suomeen korkeakoulutusta vaativiin työtehtäviin on heikkoa. Suomi hukkaa maahan muuttaneiden potentiaalia myös niissä tilanteissa, kun muuton syynä on ollut opiskelut tai perhe ja rakkaus. Suomessa opiskelleiden kohdalla haaskataan myös verovaroja, jos Suomessa korkeakoulutetut henkilöt työllistyvät matalapalkka-aloille tai jäävät työttömiksi. Heidän osaamisensa jää hyödyntämättä ja monet muuttavat työn perässä pois Suomesta.
Suomessa korkeakoulutettujen maahanmuutto on verraten uusi ilmiö. Vasta viimeisen 20 vuoden aikana korkeakoulututkinnon omaavia henkilöitä on muuttanut maahan enenevissä määrin. Kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän osaamistaan ja koulutustaan ei tunnisteta eikä osata hyödyntää. Ulkomailla hankittua työkokemusta ja korkeakoulutusta ei arvosteta, eikä rekrytointitilanteessa haluta selvittää, miten hankittu osaaminen skaalautuu Suomessa hankittuun. Mitä sitten voitaisiin tehdä, että osaajia saadaan Suomeen ja viihtymään Suomessa myös opiskelujen jälkeen? Suomeen voi houkutella aiempina vuosina saavutettu PISA-maine tai samalta alueelta maahan tulleiden yhteisö. Voitaisiinko Suomeen saada työntekijöitä myös tarjoamalla kansainvälisille osaajille sitä, mistä itsekin eniten nautimme: puhdasta luontoa, tasa-arvoa ja turvallista elämistä ja asumista?
Lähteet
Global Attractiveness Index. (2024.) The European House – Ambrosetti. https://www.ambrosetti.eu/en/global-attractiveness-index/
Hart, L. (27.1.2025). Työn hakeminen Suomessa ei ole tasapuolista kaikille – nimi ratkaisee, kenen puhelin soi. Yle. https://yle.fi/a/74-20138655
Kansainvälisten osaajien Suomi -hanke. (2023). Saatavilla 2.4.2025 https://www.kvosaajiensuomi.com/
Koivisto, M. (7.10.2024). Näistä neljästä maasta hallitus haluaa maahanmuuttajia – seurasimme, kun joukko tavoiteltuja työntekijöitä saapui Suomeen. Yle. https://yle.fi/a/74-20115148
Maahanmuuttovirasto. Tilastot. (päivitetty 16.9.2024) https://tilastot.migri.fi/#decisions
Martti, E., Pietarinen, E., & Mäntymaa, E. (21.10.2019). Suomalainen nimi on valtava etu Suomen työmarkkinoilla – tutkija lähetti tuhansia työhakemuksia eri nimillä ja tulokset hätkähdyttävät. https://yle.fi/a/3-11023468
Ndomo, Q. (2024). The Working Underclass : Highly educated migrants on the fringes of the Finnish labour market. Jyväskylän yliopisto. (Saatavilla 6.10.2024)
THL. (2022). Kansallinen tutkimus ulkomailla syntyneiden terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista – MoniSuomi 2022 -tutkimus : Keskeisiä havaintoja päätöksenteon tueksi. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-208-2
Tilastokeskus. (2023). Maahanmuuttajien työllisyys Suomessa yli EU-keskitason – työmarkkina-asema heikompi kuin suomalaistaustaisilla. https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/maahanmuuttajien-tyollisyys-suomessa-yli-eu-keskitason-tyomarkkina-asema-heikompi-kuin-suomalaistaustaisilla
Tilastokeskus. (2024). Tilastokeskuksen maksuttomat tilastotietokannat Väestönmuutokset muuttujina Vuosi ja Tiedot. (Saatavilla 6.10.2024)
Työterveyslaitos. (2024). Työn Suomi. Työolot, työkyky ja työhyvinvointi Terve Suomi –tutkimuksessa. Saatavilla 6.10.2024 https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/tyon-suomi-tyoolot-tyokyky-ja-tyohyvinvointi-terve-suomi-tutkimuksessa
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092052
Syntyvyys laskussa
- Tilastokeskuksen mukaan Suomesta pois muutti 15 322 henkilö vuonna 2023.
- Vuonna 2023 syntyvyys Suomessa laski ennätyslukemiin.
- Joulukuun ennakkotilaston mukaan vuonna 2023 syntyi 43 320 lasta, mikä on 1 631 lasta vähemmän kuin vuonna 2022.
- Tilastokeskuksen mukaan Suomeen muutti 73 236 henkilöä vuonna 2023.
- Nettomaahanmuutto vuonna 2023 oli 57 914 henkilöä.
Lähde: Tilastokeskus. (2023). Syntyvyys laski tilastohistorian matalimmalle tasolle vuonna 2023. https://stat.fi/julkaisu/cln4jsw103qcn0avxz5icrry3