Elämäni Portfolio tukee naisvankien identiteettityötä

Suomessa vankeusrangaistusta suorittavien naisten määrä on pysynyt suhteellisen tasaisena 2010-luvulta asti. Vuonna 2019 naisia oli vankeudessa 228, joka on noin kahdeksan prosenttia kaikista vankeusrangaistusta suorittavista. (Kivimäki ym., 2020.)

Naisvangeista 43 prosenttia on saanut tuomionsa väkivaltarikoksesta. Heistä suuri osa on myös itse väkivallan uhreja. Noin 65 prosenttia naisvangeista on kokenut kumppaninsa aiheuttamaa psyykkistä väkivaltaa. Lisäksi seksuaalisen hyväksikäytön kokemukset ovat naisilla tavallisempia kuin miehillä. Kaiken kaikkiaan naisvangeilla on selvästi enemmän traumaattisia elämänkokemuksia kuin miesvangeilla. (Kivimäki ym., 2020.)

Rikosseuraamuslaitoksen teettämän naisselvityksen mukaan naisten ja miesten välinen ero väkivaltakokemuksissa johtuu siitä, että naiset ovat kokeneet väkivaltaa jo nuoremmalla iällä ja usein tekijä on ollut heidän lähipiiristään. Siten naisvankien erityisen haavoittunut minäkuva on tärkeää ottaa huomioon myös identiteetti- ja voimavaratyöskentelyssä. (Tammi-Moilanen, 2020.)

Vaikka naiserityisyys käsitteenä on tullut osaksi rikosseuraamusalan keskustelua, sen sisällöstä on vaihtelevia käsityksiä. Naiserityisyyteen liittyviä kansainvälisiä suosituksia ei myöskään vielä tunneta hyvin Suomessa. Koska Rikosseuraamuslaitos ei ole suunnitelmallisesti johtanut eikä järjestänyt naiserityistä työtä, ovat vankilat voineet toteuttaa naisvangeille suunnattuja toimintoja itsenäisesti ilman yhteisiä linjauksia. (Tammi-Moilanen, 2020.)

Identiteettityöskentely tukee vapautumista rikoskierteestä

Vankilaan joutuvan ihmisen identiteettiin vaikuttaa esimerkiksi se, onko hän perheellinen vai perheetön, työssä käyvä vai työtön, nuori vai aikuinen. Rikokseen syyllistynyt voi myös löytää enemmän yhteistä muiden vankien kuin vankilan ulkopuolella olevien ihmisten kanssa. Vangin pystyvyyttä saattaa määrittää rikoksiin ja päihteiden käyttöön liittyvä osaaminen, jolloin turvallista ja vakaata arkea tukevat taidot jäävät herkästi taka-alalle. (Hietala, 2020.)

Naisilla rikollisuuteen liittyy usein vahvoja syyllisyyden ja häpeän tunteita, joita aiheuttavat esimerkiksi lasten huostaanotto tai väkivaltainen parisuhde. Epäonnistuminen vanhemmuudessa tai työelämän ulkopuolelle jääminen sitovat naiset herkemmin rikolliseen ja päihdekeskeiseen elämäntapaan ja yhteisöön. (Hietala, 2020.)

Vankeusrangaistusta suorittavan ihmisen kokemus itsestään, verkostostaan ja persoonallisuudestaan vaikuttaa niin vankeusaikaan kuin vapautumisen jälkeiseen elämään. Kun rikoksesta tuomittu pystyy tunnistamaan itsessään positiivisia piirteitä, hänen kokemuksensa omasta merkityksellisyydestään vahvistuu. Tämä puolestaan lisää hänen mahdollisuuksiaan sopeutua takaisin yhteiskuntaan. (Laurila, 2021.)

Vankeusrangaistusta suorittavan ihmisen kokemus itsestään, verkostostaan ja persoonallisuudestaan vaikuttaa niin vankeusaikaan kuin vapautumisen jälkeiseen elämään.

Identiteettityöskentely mahdollistaa oman identiteetin tarkastelun, eheyttämisen ja uudistumisen. Sen avulla pyritään löytämään vaihtoehtoisia näkökulmia elämään, mikä voi auttaa rakentamaan uusia ihmissuhteita ja muuttamaan elämän suuntaa. Identiteettityössä tärkeässä osassa on voimavarakeskeinen työskentely, jossa tavoitteena on tunnistaa omia kykyjä, taitoja ja voimavaroja. (Kannasoja, 2006, s. 17.)

Elämäni Portfolio tarjoaa vangille työkalun identiteetin tarkasteluun

Vankeusrangaistusta suorittavan naisen identiteetti voi muovautua vankilakokemuksen seurauksena. Vankeuteen liittyvä leima ja myönteisten elämänkokemusten puute vaikeuttavat yhteiskuntaan palaamista. Sosiaaliset suhteet, terveyden ylläpitäminen sekä vangin identiteetistä irtautuminen puolestaan helpottavat sitä. Vankeusajan jälkeen sosiaaliset suhteet eivät ainoastaan täytä perustarpeita vaan myös ohjaavat toimintaan ja motivoivat muutokseen. (Tamski, 2021.)

Elämäni Portfolio -menetelmä tarjoaa vangille mahdollisuuden identiteettityöhön. Se perustuu ratkaisu- ja voimavaralähtöisyyteen, jonka avulla ihminen tarkastelee elämäänsä voimavarojensa, taitojensa ja kykyjensä näkökulmasta. (Vuokila-Oikkonen ym., 2023; Vuokila-Oikkonen & Pinolehto, 2022.)

Elämäni Portfoliossa käydään läpi menneisyyttä ja sen vaikutuksia nykyhetkeen sekä suunnitellaan tulevaisuutta. Menetelmässä käsitellään lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta sekä yhteiskunnallisten muutosten vaikutusta omaan elämään. Vankilatyössä vanki rakentaa portfoliota yhdessä työntekijän kanssa. (Vuokila-Oikkonen ym., 2023.)

Elämäni Portfoliota kokeiltiin naisvankilassa

Koska naisvangit ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, voimavarakeskeinen työskentely voi olla merkittävää heidän tulevaisuutensa kannalta. Tästä syystä Elämäni Portfolio -menetelmää kokeiltiin naisvankilassa.

Työskentelyn järjestäminen vankilassa vaati ohjaajilta huolellista etukäteisvalmistelua ja tiivistä yhteistyötä henkilökunnan kanssa. Toimintaympäristönä vankila on suljettu tila, jossa korostuvat hierakia ja säännöt. Lisäksi naisvangeilla on usein monimutkainen elämäntilanne.

Ennen työskentelyn aloittamista vangeille ja vankilan henkilökunnalle järjestettiin infotilaisuus tapaamisten sisällöstä. Tilaisuudessa osallistujat pääsivät myös tutustumaan ohjaajiin. Kahden viikon aikana järjestettiin kolme tapaamista, joista kukin kesti kaksi tuntia.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla käytiin läpi yhteiset pelisäännöt. Tapaamisessa sovittiin esimerkiksi, että kaikki ovat paikalla yhteisen työskentelyn aikana. Muutoin naiset saivat ottaa vapaasti kahvia ja käydä tupakalla halutessaan.

Työskentelystä pyrittiin tekemään mahdollisimman rentoa ja turvallisen tuntuista. Osallistujien toiveesta henkilökohtaisia kokemuksia ei tarvinnut jakaa kaikkien kuullen.

Aluksi ajatuksena oli, että jokainen työskentelisi itsenäisesti esimerkiksi kirjoittamalla, piirtämällä, leikkaamalla kuvia tai vaikka laulujen sanoja lainaamalla. Pian kävi kuitenkin ilmi, että osallistujat kokivat itsenäisen työskentelyn haastavaksi ja halusivat jakaa ajatuksiaan ryhmässä. Tästä syystä tapaamisiin lisättiin yhteistä keskustelua.

Osallistujia kannustettiin jatkamaan työskentelyä itsenäisesti tapaamisten välillä. Sen tueksi heille jaettiin työkirjat. Lisäksi osallistujille annettiin välitehtäväksi etsiä vankilasta itselleen merkityksellinen esine tai paikka, joka muistuttaa heitä omista voimavaroistaan.

“Uutta mietittävää, työkaluja kestävämpään minään”

Naisvankien palautteen mukaan Elämäni Portfolio herätti uudenlaisia ajatuksia. Työskentely oli heidän mielestään antoisaa, voimaannuttavaa ja välillä haastavaakin. Osallistujien oli usein vaikeaa tunnistaa niitä voimavaroja, joiden avulla he olivat selviytyneet vaikeista elämäntilanteista. Näissä hetkissä ryhmän tarjoama tuki oli merkittävää ja loi yhteisöllisyyden tunnetta.

Ohjaajan empatiataidot ja aito läsnäolo olivat työskentelyssä tärkeässä roolissa. Ne tukivat osallistujia haastavien elämäntapahtumien käsittelyssä ja omien voimavarojen pohtimisessa. Lisäksi työskentelyn joustavuus ja tietoisuus valtarakenteista vuorovaikutustilanteissa edesauttoivat onnistumista ja vahvistivat osallistujien osallisuuden kokemusta.

Huomionarvoista on, että Elämäni Portfolio -työskentely ei ole tarkkaan rajattu prosessi, joka alkaa ja loppuu tiettynä ajankohtana. Sen sijaan menetelmä synnyttää uudenlaista ajattelua, joka jatkuu myös yhteisen työskentelyn päätyttyä.

Lähteet

Hietala, O. (7.12.2020). Vankila-aika voi olla paras muutos kohti tavallista elämää – laittomasta elämästä haaveilevan on oltava valmis luopumaan rikollisen identiteetistä. Yle. https://yle.fi/aihe/a/20-306703

Kannasoja, S. (2006). Nuorten identiteetti ja marginaalisuus. Kvantitatiivinen tutkimus identiteettityön kohdentamisen painopistealueista [Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2006374

Kivimäki, S., Lönnberg, S., Petäjä, C., & Johansson, A. (2020). Rikostaustaiset naiset asiakkaina. Opas työn tueksi. Rikoksettoman elämän tukisäätiö. https://rets.fi/wp-content/uploads/2024/04/RETS_Rikostaustaiset-naiset-asiakkaina.pdf

Laurila, S. (2021). Vankien yhteiskuntaan integroitumista edistävät tekijät [Kandidaatintutkielma, Tampereen yliopisto]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202104072853

Tammi-Moilanen, K. (19.10.2020). Naisvankiselvitys. Selvitys naisvankien olosuhteista, toiminnoista ja turvallisuudesta. (Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 4/2020). Rikosseuraamuslaitos. https://www.rikosseuraamus.fi/material/collections/20201019102643/7LDL7zoyH/Naisvankiselvitys_-_Selvitys_naisvankien_olosuhteista%2C_toiminnoista_web.pdf

Tamski, I. (2021). Päihteet ja rikollisuus vangin elämässä: Laadullinen tutkimus vankien alakulttuurisen identiteetin rakentumisesta [Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto]. http://hdl.handle.net/10138/358372

Vuokila-Oikkonen, P., & Pinolehto, M. (2022). Elämäni Portfolio menetelmänä nuoren toimintakyvyn tukemisessa osana sosiaalista kuntoutusta. Teoksessa J. Helminen, S. Kajander-Unkuri & O. Vesterinen (toim.), Ohjaus- ja valmennusosaamista kehittämässä – Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosikirja 2021 (s. 105–116). (Diak Vuosikirja – Diak Yearbook 1). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-395-7

Vuokila-Oikkonen, P., Nuottila, K., & Helminen, J. (11.10.2023). Elämäni Portfolio avaa uusia näkökulmia tulevaisuuden suunnitteluun. Dialogi. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121873

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092057