Siirry sisältöön
Kädet pitävät lamppuja, kuvituskuva.
Juttutyyppi  Artikkeli

Elämäni portfolio jäsentää ihmisen tulevaisuutta

Elämäni portfolio -menetelmän käyttökokemuksia ja juurtumista asiakastyöhön tarkasteltiin syksyllä 2022 työntekijöiden näkökulmasta LikiDigi-hankkeessa. Kävi ilmi, että oman elämän käsittely auttaa löytämään voimavaroja ja suhtautumaan tulevaisuuteen positiivisemmin.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan menetelmiä, joilla asiakkaan tilannetta voidaan tarkastella yhdessä hänen kanssaan. Lisäksi tarvitaan menetelmiä ihmisen tulevaisuuden ja tavoitteiden suunnitteluun. LikiDigi-hankkeessa tällaisena työkaluna on toiminut Elämäni portfolio -menetelmä, jossa käydään läpi ammattilaisen ohjauksessa oman elämän koko kokemuksien kirjoa.

Perinteisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ihminen kohdataan ongelmalähtöisesti. Tällöin päädytään ratkaisemaan ongelmia, jotta ihmisen pärjäävyys lisääntyisi. Olisi tärkeää muuttaa lähestymistapaa voimavara- ja ratkaisulähtöiseksi. Silloin tarvitaan myös työntekijöiltä ja asiakkailta ajattelutavan muutosta sekä uusia menetelmiä. (Keskitalo & Vuokila-Oikkonen, 2018;  Vuokila-Oikkonen & Keskitalo, 2018.)

LikiDigi-hanke halusi selvittää, onko Elämäni portfolio ajanut asiansa ratkaisukeskeisenä työkaluna eri hankkeissa. Siksi keräsimme käyttökokemuksia haastattelemalla kolmea hanketyöntekijää, jotka olivat käyttäneet menetelmää LikiDigi- ja Yhdistämö-hankkeissa asiakkaiden kanssa.

Elämäni portfolio lähestymistapana

Elämäni portfolio -menetelmä on kehitetty osana Yhdistämö-hanketta (Vuokila-Oikkonen & Pinolehto, 2021). Kehittämistä jatkettiin LikiDigi-hankkeessa, jossa tuotettiin sähköinen ja manuaalinen Elämäni portfolio -työkirja (LikiDigi, i.a.)

Menetelmässä tarkastellaan ihmisen menneisyyttä ja tulevaisuutta ja sen taustalla on voimavara- ja ratkaisukeskeisyys. Elämäni portfolio koostuu kahdesta osiosta, jotka ovat ”kuka minä olen” ja ”minun tulevaisuuteni”. Lisäksi se sisältää vertaisryhmätyöskentelyä.

Menetelmän kehittämisessä hyödynnettiin asiakkaiden osallisuutta, heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään. (Vuokila-Oikkonen, 2022.) Asiakaslähtöisyyttä pidetään tärkeänä kehittämisen lähtökohtana, ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksilla on todettu olevan vahva yhteys koettuun hyvinvointiin. Lisäksi asiakaslähtöisyyden vahvistaminen on yksi keskeinen lähtökohta viimeaikaisissa sosiaalihuollon lainsäädäntöuudistuksissa. (Häyhtiö, 2017, s. 1.)

Elämäni portfolio -menetelmä muodostaa kerronnallisen tuloksen, jossa ihminen kirjoittaa auki menneisyyttään ja suunnittelee tulevaisuuttaan. Siksi voidaan puhua narratiivisuuteen perustuvasta lähestymistavasta ja menetelmästä. Narratiivisuus tarkoittaa ihmisen tarinoista ja kokemuksista muodostuvia kertomuksia. Niiden tiedostaminen ja käsitteleminen rakentaa ihmisen identiteettiä.

Menneisyydestä voimaa tulevaisuuteen

Portfoliotyöskentely vahvistaa myös ihmisen resilienssiä (Vuokila-Oikkonen, Pinolehto, 2021, s. 108). Resilienssi tarkoittaa ihmisen henkistä kapasiteettia eli usein tiedostamattomia voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät ihmisen hyvinvointia erilaisissa tilanteissa.

Resilienssi voi vahvistua paitsi vastoinkäymisistä selviämisen kautta myös tukemalla ennakoivasti ihmisen taitoa tunnistaa ja hyödyntää omia voimavarojaan. Samalla positiivinen minäkuva vahvistuu ja vastoinkäymisissä itseluottamuksen ja itsenäisen ajattelun säilyttäminen helpottuu. (Koirikivi, Benjamin, 2020.)

Yksilön resilienssi voidaan nähdä elämänasenteena, jossa muutoksen ymmärretään olevan osa elämää ja myös kriisien kuuluvan osaksi elämää. Vastoinkäymiset ja vaikeudet sisältävät mahdollisuuden oppia. Tätä kutsutaan muutosjoustavuus-taidoksi. Resilienssin vahvistamisessa tärkeää on oppia ongelmanratkaisutaitoja sekä nähdä ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja  (Lipponen, 2020). Elämäni portfoliossa menneisyyden tapahtumat kasvattavat parhaimmillaan pärjäämistä, kun niitä tarkastellaan oppimisen näkökulmasta.

Resilienssi voi vahvistua paitsi vastoinkäymisistä selviämisen kautta myös tukemalla ennakoivasti ihmisen taitoa tunnistaa ja hyödyntää omia voimavarojaan.

Elämäni portfolio -työskentelyä ohjaavan on hyvä muistaa, että portfolion työstämisessä pyritään tietoiseen työskentelyyn ja kiinnitetään huomiota keskustelun dialogisuuteen (Vuokila-Oikkonen, Pinolehto, 2021, s. 109). Haarakankaan mukaan (1997) dialogi tarkoittaa lausumien dialogista suhdetta toisiinsa. Silloin puhujien lausumat ovat vastauksia edeltäviin lausumiin, ja puhuja ottaa kuulijansa huomioon niin, että puhe on ymmärrettävää.

Tärkeää on myös kysyminen ja ei-tietäminen. Dialogia eteenpäin vieviä kysymyssanoja ovat mitä, kuka, missä ja kuinka. (Vuokila-Oikkonen, Pinolehto, 2021, s. 109.)

Vuorovaikutustilanteissa roolit ja rooleihin liittyvät odotukset ovat tärkeitä, jotta vuorovaikutus muodostuu dialogiksi  (Karjalainen & Riihimäki, 2021, s. 54). Dialogisuus on ohjausvuorovaikutuksen päämäärä, ja se edellyttää kuuntelun taitoa ja avoimuutta yhteisymmärryksen luomisessa.

Toiveikkuutta ja uusia näkökulmia omaan elämään

Haastateltavat kertovat käyttäneensä Elämäni portfolio -menetelmää hankkeissa 18–50-vuotiaiden osallistujien kanssa. Osallistujat ovat antaneet pääasiassa positiivista palautetta menetelmästä. He ovat lähteneet työskentelyyn avoimin mielin. Toisaalta osa osallistujista on kokenut menetelmän pitkäkestoiseksi.

Osallistujien mielestä Elämäni portfolio -menetelmän sisältö on ollut hyvä. He ovat kokeneet ratkaisukeskeisyyden voimaannuttavana sekä haaveita ja toiveikkuutta herättävänä. Esimerkiksi yksi haastateltavista kertoi vaikeasta tilanteesta selviytyneen osallistujan kuitanneen asian sanomalla ”siitäkin selvittiin”.

Osallistujat ovat myös maininneet haastateltaville, että asioiden äärelle pysähtyminen toi uusia ajatuksia ja pisti miettimään asioita eri näkökulmista. Joidenkin osallistujien mielestä kysymykset olivat hankalia ymmärtää tai oli vaikeaa päättää, vastaisiko kysymyksiin esimerkiksi piirtämällä vai kirjoittamalla. Työntekijän rooli on merkittävä menetelmän käytössä, sillä osa osallistujista tarvitsee paljon ohjausta.

Menetelmää voi soveltaa tilanteen mukaan

Haastateltavien mukaan osan asiakkaista kohdalla on käytetty vain joitakin Elämäni portfolion osia ja painotettu työskentelyä esimerkiksi enemmän tulevaisuuteen. Selityksenä tähän on se, että osalla osallistujista traumakokemukset ovat rajanneet keskustelua. Vuorovaikutuksen osallistujan kanssa ei ole tarkoitus olla terapiaa.

Haastatteluista käy ilmi myös Elämäni portfolion tiivistäminen ajankäytön vuoksi. Eräs haastateltava pohti käytettävissä olevan ajan rajallisuutta julkisessa palvelujärjestelmässä. Tiivistäminen mahdollistaisi hänen mielestään menetelmän juurtumisen.

Haastatteluissa tuli esiin ohjaajakoulutuksen tärkeys koko menetelmän ja työkirjan sujuvan käytön haltuun ottamisessa. Koulutus edistäisi myös menetelmän juurruttamista. Yksi haastateltava tuumi, voisiko Elämäni portfolio -ohjaajakoulutuksen ottaa osaksi esimerkiksi kesäyliopistojen tarjontaa.

Menetelmästä tiedottaminen eri tavoin nousi haastatteluissa tärkeäksi asiaksi juurtumisen kannalta. Haastateltavat pohtivat lisäksi organisaation sitouttamisen tärkeyttä, mihin voisi vaikuttaa esimerkiksi Elämäni portfolio -menetelmän nimeäminen työvälineeksi sisäisesti.

Ohjattu työskentely kanavoi ajatuksia tulevaisuuteen

Elämäni portfolio -menetelmälle on tarvetta ihmisen elämän käsittelyn välineenä sekä elämänlaadun parantamisen mahdollistajana. Menetelmä soveltuu käytettäväksi myös haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa.

Toimiva ratkaisukeskeinen menetelmä auttaa ihmisiä käsittelemään elämässään tapahtuneita asioita voimavaralähtöisesti. Menneisyyden käsittely ja ratkaisujen löytäminen muuttaa näkökulmaa ja suhtautumista tulevaisuuteen positiivisemmaksi.

Ohjaajan rooli ja yksilöllinen ohjaus ovat merkittäviä menetelmän käytössä. Tarve ohjaukselle vaihtelee osioittain ja yksilöittäin. Menetelmän käyttö voi nostaa menneisyydestä hyvin vaikeita ja mahdollisesti käsittelemättömiä asioita, joista ei ole aikaisemmin puhuttu. Tällöin dialoginen keskustelu on tärkeä tuki esille tulleiden asioiden käsittelyssä sekä ratkaisujen ja voimavarojen löytämisessä. Tarpeen vaatiessa ihmistä voi auttaa ohjautumaan eri palveluiden piiriin.

Elämäni portfoliota voi muunnella eri käyttötarkoituksiin

Ohjaajan on tärkeää huomioida, kuinka paljon aikaa on käytettäväksi ohjauksiin, sillä menetelmän käyttö vie aikaa. Menetelmää voidaan soveltaa käyttämällä vain tiettyjä osioita Elämäni portfolio -työkirjasta.

Käytettävissä olevan ajan mukaisesti myös osallistujan itsenäisen työn ja sitoutumisen tarve vaihtelevat. Tulevaisuudessa tilausta voisi olla myös erilaisille versioille työkirjasta, esimerkiksi tiivistetylle tai selkokieliselle.

Elämäni portfolio -menetelmän sujuvan ja tarkoituksenmukaisen käytön sekä juurtumisen mahdollistamiseksi ohjaajakoulutukselle on tarvetta. Koulutus antaa tietoa, kuinka menetelmää voi hyödyntää eri tavoin ja miten toimia haastavissa tilanteissa, jotta Elämäni portfolion työstäminen olisi ratkaisu- ja voimavarakeskeistä.

Elämäni portfoliosta tiedottaminen ja  ohjaajakoulutusten tuominen osaksi erilaisia koulutuksia ja verkostoja mahdollistaa menetelmän juurtumisen ja leviämisen laajasti eri organisaatioihin. Ohjaajien ja osallistujien positiiviset kokemukset kertovat, että Elämäni portfolio -menetelmälle on kysyntää. Kertomalla hyvistä kokemuksista eteenpäin kasvatamme samalla Elämäni portfolion tunnettavuutta.

Lähteet

Häyhtiö, T. (2017). Osallisuutta sote-palveluihin palvelumuotoilemalla? (Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 4). KAKS. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/05/osallisuutta-sote-palveluihin-palvelumuotoilemalla-004.pdf

Karjalainen, A-L. & Riihimäki, T. (2021). Opinnäytetyö ohjausprosessina. Teoksessa J. Helminen, S. Kajander-Unkuri &  O. Vesterinen (toim.) Ohjaus- ja valmennusosaamista kehittämässä – Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosikirja 2021. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/748948/DIAK_Vuosikirja1_web.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Keskitalo E. & Vuokila-Oikkonen P. (2018). Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä.  Teoksessa H.  Kostilainen & A. Nieminen (toim.), Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia (s.164–176). Diak Työelämä 13. Juvenes Print. pp. 164-176.  https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Koirikivi, P. & Benjamin, S. (23.3.2020). Mitä resilienssi on?. Helsingin yliopisto. https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-kasvatus-ja-oppiminen/mita-resilienssi-on

LikiDigi. (i.a.). Materiaalipankki. Elämäni portfolio. Saatavilla 19.10.2022 https://likidigi.fi/materiaalipankki/

Vuokila-Oikkonen, P. & Pinolehto, M. (2021). Elämäni portfolio menetelmänä nuoren toimintakyvyn tukemisessa osana sosiaalista kuntoutusta. Teoksessa J. Helminen, S. Kajander-Unkuri & O. Vesterinen (toim.), Ohjaus- ja valmennusosaamista kehittämässä – Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosikirja 2021. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/748948/DIAK_Vuosikirja1_web.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Vuokila-Oikkonen, P. (2022). Elämäni portfolio- menetelmänä ihmisen menneisyyden ja tulevaisuuden tarkastelussa. Innokylä. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/elamani-portfolio-menetelmana-ihmisen-menneisyyden-ja-tulevaisuuden-tarkastelussa/kehittamisen-polku

Vuokila-Oikkonen P. & Keskitalo E. (2018). Sosiaalisen kuntoutuksen voimavara- ja ratkaisukeskeiset menetelmät. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen (toim.),  Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia (s. 84–96). Diak Työelämä 13. Juvenes Print. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101862423