Juttutyyppi  Ihmiset

”Parasta työssä on se, kun lapsi oppii uutta”

Diakista sosionomiksi valmistunut Hanne Koski ehti tehdä vuosia lastentarhan opettajan töitä ennen siirtymistään johtotehtäviin päiväkodissa – eli varhaiskasvatusyksikössä. Nykyisessä esimiestyössään hän pääsee seuraamaan varhaiskasvatuksen muutoksia läheltä.

Lapset ovat aina olleet osa Hannen elämää, sillä hän kasvoi lasten ympäröimänä. Lisäksi hän on halunnut tehdä töitä erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa.

– Näen, että nimenomaan lapsuudessa varhaiskasvattajalla on suuret mahdollisuudet auttaa ihmistä eteenpäin omalla polullaan. Se on tietysti myös hyvin vastuullinen tehtävä.

Sosionomiopintoihin Hanne ajautui kuitenkin vahingossa. Hän kertoo vertailleensa eri opintopolkuja ja harkinneensa muitakin ihmisläheisiä ammatteja, kuten toimintaterapeutin uraa. Vaaka kääntyi Diakiin ja sosionomiopintoihin, kun koulutusohjelman kuvauksessa kävi ilmi, että varhaiskasvatuspainotuksella saisi lastentarhan opettajan pätevyyden. Hanne rakensikin opintonsa alusta asti tukemaan lastentarhan opettajan kelpoisuutta.

Sosionomiopintojen jälkeen Hanne suoritti ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon johtamisesta. Tällä hetkellä hän työskentelee Espoossa Vallipuiston varhaiskasvatusyksikön johtajana ja Lintupihan ryhmäperhepäiväkodin sekä Leppävaaran asukaspuiston ja kerhon esimiehenä.

Vaikka Hanne on nykyään hallinnollinen esimies, hän vierailee päiväkotiryhmissä päivittäin. Lapset tuntevat hänet ja huutavat nauraen perään, kun kävelemme käytävällä ennen haastattelua. Työn parhaita puolia ei tarvitsekaan kauaa miettiä.

Parhaita ovat pienet arjen ilot kuten se, kun lapsi oppii jotain uutta.

– Parasta työssäni on ihmisten kohtaaminen ja se, ettei yksikään päivä ole samanlainen. Parhaita ovat pienet arjen ilot kuten se, kun lapsi oppii jotain uutta. Esimiehenä parasta on olla tukena ja havainnoida arjessa, kuinka sitoutuneet kasvattajat panostavat työhönsä ja saavat siitä onnistumisen kokemuksia.

Haastavan työn lääkkeenä on hyvä työyhteisö

Pienten lasten äitinä Hanne tietää, miten raskasta lapsiperhearki saattaa pahimmillaan olla, varsinkin kun vaatimukset perhe-elämää kohtaan ovat viime vuosina kasvaneet. Siksi hän haluaa myös työn kautta olla tukemassa perheiden arkea ja lasten kasvua. Toisaalta myös lapsen onnistumisissa mukana oleminen kuuluu varhaiskasvattajan tehtäviin.

Työn haastavinta puolta Hanne ei salaile: se on työvoimapula. Hänen mukaansa osaavaa, motivoitunutta ja sitoutunutta työvoimaa ei ole alalla riittävästi.

– Tuleville varhaiskasvatuksen opettajille ja varhaiskasvatuksen sosionomeille haluan sanoa, että töitä löytyy! Tämä on haastavaa ja monipuolista työtä, jonka eliksiiri on hyvä työyhteisö. Siihen haluan panostaa myös esimiehenä, sillä siitä kumpuaa halu tulla töihin joka päivä, Hanne sanoo.

Tuleville varhaiskasvatuksen opettajille ja varhaiskasvatuksen sosionomeille haluan sanoa, että töitä löytyy!

Varhaiskasvatus on jatkuvassa muutoksessa

Varhaiskasvatuksen kenttä muuttaa muotoaan jatkuvasti. Uuden lakimuutoksen myötä lastentarhan opettajista on tullut varhaiskasvatuksen opettajia, joita kouluttaa yliopisto. Heidän rinnallaan toimii ammattikorkeakoulusta valmistuneita varhaiskasvatuksen sosionomeja, joiden työnkuva on vielä epäselvä.

Hanne suhtautuu lakimuutokseen kuitenkin myönteisesti. Hänen mielestään lakiuudistuksen tärkein anti on se, että se muuttaa painotusta lastenhoidosta kasvatukseen.

– Ajatus varhaiskasvatuksesta on muuttunut. Päiväkoti ei ole enää vain paikka, joka mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin. Nykyään ajatellaan, että jokaisella lapsella on oikeus oman kasvun ja kehityksen tukemiseen ja vertaisryhmäoppimiseen. Päiväkodin tulee olla lapselle myös merkityksellinen paikka.

Hanne pitää hyvänä sitä, että lapsuusiän merkitys ymmärretään nykyään aiempaa paremmin. Päiväkodeissa tapahtuva varhaiskasvatus pyrkii turvaamaan jokaiselle lapselle perhetaustasta huolimatta tietyn taitotason ennen koulun alkamista. Yhdenvertaisuus onkin Hannen mukaan yksi päiväkodin keskeisistä periaatteista.

Kasvatus mukautuu muuhun yhteiskuntaan

Hanne sanoo, että vaikka varhaiskasvatuksessa on tapahtunut muutoksia, lapset eivät ole muuttuneet. Tieto lapsesta ja lapsen kehityksestä on lisääntynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, ja ammatillista koulutusta on muokattu uuden tiedon mukaan.

– Tapa kasvattaa lapsia on muuttunut. Ja onhan sen muututtava, sillä yhteiskunta johon lapset kasvavat, on erilainen kuin viisikymmentä vuotta sitten. Lasten kasvatus mukautuu siihen, mikä yhteiskunnan ja maailman tila on. Ajatus rajoista ja rakkaudesta on kuitenkin mielestäni yhä tärkein kasvatusperiaate niin kotona kuin päiväkodissakin.

Espoossa varhaiskasvatuksen lähtökohtana onkin positiivinen pedagogiikka eli ajatus siitä, että jokaisella on vahvuuksia ja jokainen osaa jotakin. Myös hyväksymisen kulttuuri eli ajatus siitä, että monenlainen on hyvä, kuuluu nykyisin varhaiskasvatuksen periaatteisiin.

Hannen mielestä varhaiskasvatuksen opinnoissa tulisikin korostaa erityisesti kolmea näkökulmaa: kohtaamisen ja läsnäolon taitoa, lasten monimuotoisia tuen tarpeita ja monikulttuurisuutta. Lapset tulevat päiväkotiin monenlaisista lähtökohdista, ja perustyön osana ovat myös erilaista tukea saavat lapset. Inkluusion periaate tarkoittaa sitä, että lapset ovat sijoitettuina samaan ryhmään muiden kanssa, ja tuki tuodaan lapsen lähelle hänen omaan vertaisryhmäänsä. Lokeroimisesta ja leimaamisesta pyritään eroon.

– Varhaiskasvattajien vaikutus lasten elämään on suuri, mutta käden jäljet eivät välttämättä näy tässä ja nyt. Ne saattavat näkyä ensi vuonna tai sellaisessa vaiheessa lapsen elämää, jota me emme enää pääse todistamaan.

Varhaiskasvattajien vaikutus lasten elämään on suuri, mutta käden jäljet eivät välttämättä näy tässä ja nyt.

”Työssä ei tule koskaan valmiiksi”

Kysyttäessä, millaiselle ihmiselle varhaiskasvatuksen opettajaopinnot sopivat, Hanne vastaa epäröimättä.

– Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevän ihmisen täytyy olla joustava, sinnikäs, empaattinen, rohkea, leikkisä ja motivoitunut. Työntekijällä tulee olla aito kiinnostus lapsen kasvua ja kehitystä kohtaan ja halua työskennellä heidän kanssaan.

Hanne nostaa myös ymmärryksen lapsesta osana perhettä ja yhteisöä tärkeäksi lasten parissa työskenteleville. Hän kehuukin sosionomiopintoja siitä, että niissä oppii ymmärtämään ihmisen arvon osana yhteisöä.

Hän toivottaisi tervetulleeksi alalle etenkin ne, jotka tulevat toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja ovat valmiita heittäytymään työhön, jossa päivät eivät ole samanlaisia. Hän toivoo opiskelijoilta kuitenkin myös armollisuutta itseään kohtaan, sillä vaikka koulutus valmistaa työhön, parhaiten oppii työelämässä.

– Ei tule pelätä sitä, ettei osaa, sillä työ tekijäänsä opettaa. Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi. Työyhteisössä vaihdetaan jatkuvasti tietoa, ideoita ja ajatuksia. Opimme joka päivä toisiltamme jotain uutta.

Kymmenen vuoden kokemuksella sanoisin, että tälle alalle hakeutuvat ihmiset ovat yleensä hyviä tyyppejä.

Vaikka päivät rakentuvat rutiinien varaan, lapset onnistuvat tuomaan vaihtelua. Työssä tartutaan lasten ideoihin ja intoon tehdä asioita, muodostetaan leikkejä niiden perusteella ja tarjotaan välineitä ideoiden toteuttamiseen.

– Kymmenen vuoden kokemuksella sanoisin, että tälle alalle hakeutuvat ihmiset ovat yleensä hyviä tyyppejä. Olen toiminut useissa hyvissä työyhteisöissä. Parhaimmillaan tämä on aivan mahtava duuni, jossa pääsee kokemaan kaikenlaista!

Kuvitus: Sari Eestilä

Sana-assosiaatio

Hanne vastasi 11 sanan sana-assosiaatioon. Ajatusviivan vasemmalla puolella on sana ja oikealla puolella haastateltavan vastaus.

  1. Viikonloppu – mökki
  2. Perhe – koti
  3. Johtaminen – työ
  4. Arki – elämä
  5. Diak – koulu
  6. Lastensuojelu – tärkeä
  7. Koulutus – olennainen
  8. Kiusaaminen – hälyttävä
  9. Lapsuus – merkityksellinen
  10. Leikki – jokapäiväinen
  11. Päiväunet – tarpeelliset