Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Palliatiivisen hoidon opetuksella on kysyntää Tansaniassa

Tansaniassa palliatiivisen hoidon osaaminen on vähäistä ja toteutuu pääasiassa perheen ja vapaaehtoisten voimin.

Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastaville ilman diagnoosirajauksia. Afrikassa palliatiivisen hoidon tarve on kasvanut HIV- ja AIDS-potilaiden myötä, ja esimerkiksi Tansaniassa palliatiivista hoitoa tarvitsevat myös onnettomuuksissa loukkaantuneet sekä diabetes-, tuberkuloosi-, syöpä- ja aivohalvauspotilaat.

Tansaniassa oman haasteensa palliatiiviseen hoitoon tuo puute lääkkeistä, erityisesti pitkävaikutteisista hitaasti imeytyvistä opioidi-kipulääkkeistä ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Puutetta on myös palliatiivisen hoidon ja lääketieteen opettajista sekä siten myös palliatiivisesta koulutuksesta.

Hoito on vapaaehtoisten varassa

Maailman terveysjärjestön mukaan palliatiivisen hoidon tulee sisältyä olennaisena osana kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Koulutuksen tulee tuottaa moniammatillista aikuisten ja lasten palliatiivisen hoidon osaamista.

Palliatiivisen hoidon tulee sisältyä olennaisena osana kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen.

Tansaniassa palliatiivinen hoito toteutuu pääosin kotona ja pitkälti perheen ja kylissä toimivien vapaaehtoisten voimin, mutta kuitenkin ammatti-ihmisten tukemana. Tansaniassa palliatiivisen hoidon koulutusta onkin suunnattu vapaaehtoisille.

Kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen rooli on merkittävä. Afrikan palliatiivisen hoidon yhdistyksen (African Palliative Care Association, APCA) keskeinen tehtävä on varmistaa, että palliatiivinen hoito ymmärretään laajasti, se on integroitu terveydenhuoltojärjestelmään kaikilla tasoilla, ja palliatiivinen hoito sekä kivun ja kärsimyksen lievittäminen perustuvat näyttöihin.

Tansaniassa palliatiivinen hoito on integroitu kansalliseen terveyspoliittiseen strategiaan. Lisäksi Tansanian palliatiivinen yhdistys (TPCA) ja Tansanian luterilainen kirkko (ELCT) pyrkivät toiminnallaan edistämään palliatiivista hoitoa koko Tansaniassa. Suomen Kristillinen Lääkäriseura on ollut mukana palliatiivisen hoidon projektissa (2015–2017) rakentamassa palliatiivista taloa Ilembulaan Tansaniaan.

Potilaiden löytäminen on haastavaa

Ilembulan palliatiivisessa tiimissä työskentelee lääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, pappi, autonkuljettaja ja taloudenhoitaja. Potilaiden saaminen uuteen palliatiiviseen yksikköön on monista syitä haasteellista ja yksikkö palveleekin lähinnä päiväkeskuksena ja toimistona. Potilaat haluavat kuolla omassa kodissaan läheisten ja vapaaehtoisten tuen turvin.

Potilaat haluavat kuolla omassa kodissaan läheisten ja vapaaehtoisten tuen turvin.

Henkilökohtaisten vastaanottojen lisäksi järjestetään kylävastaanottoja, jolloin voidaan tukea potilasta ja hänen perhettään. Koulutetut vapaaehtoiset ovat merkittävässä roolissa, sillä he jalkautuvat kyliin ja etsivät palliatiivisen hoidon tarpeessa olevia potilaita.

Diakonia-ammattikorkeakoulu on ollut mukana Suomen ulkoministeriön rahoittamassa ja Suomen Rotaryn Lääkäripankin johtamassa Terve Tansania -hankkeessa (2017–2018) toteuttamassa palliatiivisen hoidon koulutusta Ilembulassa. Lisäksi hankkeessa ovat olleet mukana Suomen Kristillinen Lääkäriseura (SKLS) ja Vammaiskumppanuus ry.

Hankkeessa Diakilla on ollut keskeinen rooli palliatiivisen hoidon opetuksen kehittämistyössä sairaalan yhteydessä toimivassa IIHAS-sairaanhoitajakoulussa (Ilembula Institute of Health and Allied Sciences). Oppilaitos toimii tiiviissä yhteistyössä Ilembulan luterilaisen sairaalan kanssa.

Koulutukselle on tarvetta

Palliatiivisen koulutuksen tarve on ollut suuri Ilembulassa, sillä henkilökunnalla ja hoitotyön opettajilla ei ole juurikaan tietoa aiheesta. Terve Tansania -hankkeen aikana palliatiivisen hoidon koulutusta on järjestetty verkko-opintojen lisäksi kahdella viikon mittaisella intensiivikurssilla Ilembulassa. Sekä verkossa että intensiivikursseilla on ollut mallioppitunteja, joiden tavoitteena on ollut tukea IIHAS:n opettajia kokeilemaan uusia pedagogisia ratkaisuja ja antaa esimerkkejä opetuksen ja opetusmateriaalien kehittämiseen.

Palliatiivisen koulutuksen tarve on ollut suuri Ilembulassa, sillä henkilökunnalla ja hoitotyön opettajilla ei ole juurikaan tietoa aiheesta.

Opetuksen sisältöinä ovat olleet mm. palliatiivisen hoidon peruskäsitteet, palliatiivisen hoidon eettiset perusteet, lääkkeelliset ja lääkkeettömät kivun hoitomenetelmät, lähestyvä kuolema, toivo palliatiivisessa hoidossa sekä palliatiivisen hoitotyön dokumentointi. Intensiivikursseilla opetukseen on osallistunut sairaanhoitajaopiskelijoita ja medical officer -opiskelijoita, mutta myös opettajia.

Opetusmenetelminä on käytetty avainluentoja, ryhmätyöskentelyä ja opetuskeskustelua. Opetuskieli on ollut englanti, ja opettajat ovat tarvittaessa tulkanneet opiskelijoille englanninkielisiä termejä swahilin kielelle. Opetusmateriaalit on luovutettu opettajille sekä sähköisessä muodossa että paperisina. Opetuskapasiteettia on lisäksi vahvistettu lahjoittamalla uusia oppikirjoja oppilaitoksen kirjastoon.

Näyttöön perustuvaa palliatiivisen hoitotyön tietoa on saatavilla tällä hetkellä kirjojen lisäksi runsaasti internetistä. Hankkeen aikana on vahvistettu pedagogisten valmiuksien lisäksi IIHAS:n opetushenkilöstön valmiuksia hakea ja hyödyntää näyttöön perustuvaa ajankohtaista palliatiivista tietoa opetuksessa sekä ohjata opettajia omien oppituntien rakentamisessa.

Intensiivikurssin lisäksi pedagogisia ratkaisuja on pohdittu yhteisissä videoneuvotteluissa. Erityisesti videovälitteinen mentorointi on osoittautunut arvokkaaksi yhteistyötavaksi.

Kuvitus: Tiina Liuska
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903199239