Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Luovaa tekemistä ja itseilmaisua kouluihin

Voivatko teatteri- ja liikunta-alan ammattilaiset tuoda peruskouluun ja toisen asteen opetukseen lisää yksilöllistä kohtaamista ja itsetuntemusta sekä niiden myötä myös ymmärrystä toisia kohtaan? Koulutusleikkausten aikakaudella kannattaa tehdä moniammatillisia kokeiluja.

Julkisessa keskustelussa on usein tuotu esiin toisen asteen ammatillisen koulutuksen kriisi koulutusleikkauksien jälkeen. Koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen mukaan opiskelumotivaation puute ja kielteinen asenne opiskeluun ovat merkittävä opintojen keskeytymisen syy ammatillisissa opinnoissa. Näiden taustalla on muun muassa opiskelukavereiden ja muiden ihmissuhteiden puute.

Erityisesti opintojen alkuvaiheessa opiskelijaryhmät tarvitsevat ohjausta ryhmäytymiseen sekä tukea sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Näyttää siltä, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa kohdata opiskelijaryhmää ja yksittäistä opiskelijaa näiden tarpeiden mukaisesti.

Näyttää siltä, että opettajilla ei ole riittävästi aikaa kohdata opiskelijaryhmää ja yksittäistä opiskelijaa näiden tarpeiden mukaisesti.

Yksi ratkaisu tähän on tuoda oppilaitoksiin teatteri- ja liikunta-alan ammattilaisia tukemaan nuorten ryhmäytymistä sekä itsetuntemusta ja itseilmaisua. Saatujen kokemusten perusteella tämän tyyppinen toiminta voisi olla osa toiseen asteen perustoimintaa.

Tunne itsesi ja ymmärrä muita

Diakin hallinnoimassa Osallistava ja liikunnallinen teatteri -hankkeessa toteutettiin ryhmätoimintaa vuosina 2016–2019 kouluissa eri puolilla Suomea. Nuoret olivat itse toiminnan keskiössä. He olivat mukana suunnittelussa, toiminnassa ja arvioinnissa. Heidän tukenaan hankeaikana olivat teatteri- tai liikunta-alan ammattilaiset, jotka yleensä työskentelivät työparina.

Työskentelyssä hyödynnettiin teatteri-ilmaisua ja liikuntaa, ja siinä mahdollistettiin tunteiden käsittely, itsensä ilmaiseminen sekä turvallinen ryhmäytyminen. Itse tuotettu liike ja kehollisuus vahvistavat kokemusta itsestä toimijana ja opettavat vuorovaikutustaitoja. Teatteri-ilmaisun avulla nuoret voivat löytää uusia puolia itsestään, se voi kasvattaa luottamusta itseen ja yhteisöön sekä vahvistaa kokemusta merkityksellisyydestä ja osallisuudesta.

Hankkeen aikana toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa draamaryhmää ohjannut ammattilainen toteaa, että itseilmaisu on ainoa keino olla osana ryhmää. Jos nuori ei osaa tai uskalla ilmaista itseään, jää hän helposti ryhmän ulkopuolelle.

Jos nuori ei osaa tai uskalla ilmaista itseään, jää hän helposti ryhmän ulkopuolelle.

Ohjatun, tavoitteellisen ryhmäytymisen avulla nuoria voitiin auttaa rakentamaan yhteistä päämäärää erilaisilla ilmaisua tukevilla harjoitteilla. Kenenkään ei tarvinnut jäädä yksin, vaan jokainen sai tukea joko vertaisilta tai ryhmäytymisen ohjaajilta. Yksittäisen nuoren osaamisen ja onnistumisen paineet eivät kasvaneetkaan ryhmässä ylitsepääsemättömiksi, vaan luottamus ja ryhmäturvallisuus vahvistuivat esimerkiksi kehollisten ja leikillisten harjoitteiden avulla.

Lasten leikistä todelliseen sitoutumiseen

Nuoret osallistuivatkin erilaissa oppilaitoksissa toteutetun toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin omien voimavarojensa mukaan. Toisinaan toiminnassa olivat mukana myös ryhmän opettajat. Hankkeen tarjoamat ohjaajat kohtasivat nuoret arvostavasti ja mahdollistivat myös vertaistuen sekä kokemusten vaihdon nuorten kesken. Osa nuorista oli erityistä tukea tarvitsevia.

Leikillisyys ja kehollisuus oli nuorten mielestä aluksi epäilyttävää: lasten leikkiä! Kokemuksen myötä nuoret kuvasivat kuitenkin itsetuntemuksensa kasvaneen, toisten nuorten arvostamisen vahvistuneen ja ryhmässä näkyväksi tulemisen helpottuneen. Myös ryhmien opettajat olivat havainneet opiskelijoiden sitoutuneen ryhmään ja opiskeluun vahvemmin ohjatun ryhmäytymisen vaikutuksesta.

Näyttääkin siltä, että teatterin ja liikunnan ammattilaisilla olisi tilausta koulun ja opiskelijoiden arjessa tukemassa itseilmaisua ja ryhmäytymistä.

Teatterin ja liikunnan ammattilaisilla olisi tilausta koulun ja opiskelijoiden arjessa tukemassa itseilmaisua ja ryhmäytymistä.

Osallistava ja liikunnallinen teatteri -hankkeessa työskennellyt liikunta-alan ammattilainen Jorma Aalto kuvaa ryhmäytymisharjoituksen aikaista kohtaamistaan yhden, ”leikkimiseen” kyseenalaistavasti suhtautuneen nuoren kanssa:

”Kysyin, mikä on yleensä ensimmäinen asia, kun kohtaamme ihmisen? Hän ymmärsi kyseessä olevan katsekontaktin. Selitin hänelle vielä, että monet meistä saattavat jännittää katsekontaktia, joten voimme harjoittelemalla huomata, ettei siinä ole mitään pelättävää. Kerroin harjoitusten tehtävänä olevan rohkaistuminen ilmaisemaan itseään mukavalla tavalla. Vastauksen saatuaan poika asteli kaverinsa luokse, ja juuri kun luulimme työparini kanssa, ettei hänkään halua enää osallistua, hän vetikin kaverinsa mukaan, ja rohkaisi tätäkin olemaan mukana. Vertaisen rohkaiseminen on aina tehokkaampaa kuin ohjaamassa olevan aikuisen. Lähdimme liikkeelle toisten kohtaamisesta, ensin pelkän katsekontaktin kautta, ja siitä sitten haastoimme monipuoliseen ilmaisuun, keholliseen sekä sanalliseen.”

Panostus nuorten itseilmaisun tukemiseen on panostus koulutukseen ja voi muuttaa yksittäisen nuoren elämän suuntaa.

Kuvitus: Tiina Liuska