Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Sanoista tekoihin syrjäytymisen vähentämiseksi

Nuorten syrjäytyminen on tärkeimpiä asioita, joihin yhteiskunnassa on pyrittävä löytämään ratkaisuja. On riittävästi tietoa, ja vaikuttavia toimintamallejakin löytyy, mutta todelliseen muutokseen vaaditaan nykyrakenteiden uudelleen muokkaamisen lisäksi ammattilaisten asenteiden ja tekemisen tapojen muutosta.

Nuorten tarpeet ja tarjolla oleva tuki eivät tänä päivänä riittävästi kohtaa. Raha-asioihin, tulevaisuuteen, mielenterveyteen, itsetuntoon ja jaksamisen vajeisiin tarvittavaa tukea ei ole tarjolla, tai oikean palvelun löytyminen tai tuen saaminen on vaikeaa. Nuorten silmin palvelut näyttävät pirstaleisilta, ja niihin hakeutuminen on jätetty pitkälti nuorten itsensä vastuulle.

Nuorten silmin palvelut näyttävät pirstaleisilta.

Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat tavallista enemmän tukea. Vaikka kohtaamisia palvelujärjestelmän kanssa on paljon, he eivät saa tukea ajoissa ja riittävästi eivätkä käytä myöskään psykiatrisia palveluita niin paljon kuin olisi tarpeen. Vanhempien vaikeudet, kuten köyhyys tai mielenterveysongelmat, koskettavat monia, mutta perheille ei ole tarjolla riittävästi tukea.

Nuorten parissa toimivat ammattilaiset tunnistavat monitoimijaisen yhteistyön tarpeen, mutta nuorten lähtökohdista toimimista vaikeuttavat esimerkiksi sektorirajat, vastuun paikantuminen, päätöksenteon vaikeudet ja johtamisjärjestelmän monimutkaisuus. Myöskään hallinnonalojen erilliset budjetit eivät kannusta yhteistyöhön. Yhteistä tahtotilaa ja tavoitteiden asettelua olisi mahdollista vahvistaa nuorten palveluiden yhteisellä budjetoinnilla, ”nuoribudjetoinnilla”.

Tukea arkeen, fyysisesti lähelle ja rinnalla kulkien.

On paljon näyttöä nuorten tarpeista sekä palveluiden toimimattomista kohdista. Tuloksekkaissa toimintamalleissa tukea tuodaan arkeen, fyysisesti lähelle ja rinnalla kulkien. Tällaisten toimintamallien onnistumiset perustuvat nuoren luottamuksen saavuttamiseen sekä itseluottamuksen, osallisuuden ja toimijuuden vahvistamiseen. Nämä olisikin saatava osaksi arkirutiineja.

Tarvitaan siis sekä nuorilähtöisesti toimivia rakenteita että monitoimijaisen yhteistyön vaikutusten osoittamista. Myös hiljattain julkaistussa OECD:n Investing in Youth Finland -maaraportissa vaaditaan integroituja palveluita sekä tutkimuksen ja arvioinnin vahvistamista kaikessa kehittämisessä.

Yhteisen tekemisen tuloksia on seurattava yhteisvaikuttavuutta arvioimalla

Asiakkaan, palvelun tuottajan ja sidosryhmien on arvioitava palveluita systemaattisesti. Arvioinnissa tarvitaan sekä tietojärjestelmien tuottamaa että asiakastilanteissa syntyvää jatkuvaa tietoa, jotta voidaan paremmin seurata toimintatapojen vaikutuksia asiakkaisiin ja arvioida viiveellä päivittyviä tilastotietoja.

Nuorten hyvinvointia tukevissa palveluissa arvioinnin tulee tuottaa tietoa erityisesti ensisijaisista hyvinvointivaikutuksista.

Nuorten hyvinvointia tukevissa palveluissa arvioinnin tulee tuottaa tietoa erityisesti ensisijaisista hyvinvointivaikutuksista, kuten esimerkiksi kuulluksi tulemisen tunteesta ja luottamuksen tunteen lisääntymisestä, joita ilman kiinnittyminen koulutukseen tai työmarkkinoille epäonnistuu yleensä kerta toisensa jälkeen.

Erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevilla arvioinnin tulee olla monitoimijaista ensisijaisten hyvinvoinnissa ja osallisuudessa tapahtuvien muutosten sekä palveluiden yhteisvaikuttavuuden näkyviin saamiseksi. Keskeisten toimijoiden yhteisesti toteuttamassa, monialaisessa arvioinnissa päästään kiinni monitahoisten ongelmien vaatiman verkostomaisen työskentelyn tuloksiin, jolloin ymmärrys palveluiden yhteisvaikuttavuudesta lisääntyy ja tulee näkyväksi.

Vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi ilman kustannusten tuntemusta ei riitä etenkään silloin, jos tavoitteena ovat mahdollisimman tehokkaasti tuotetut palvelut. Lähtökohtana on, että jokainen toimija kykenee tuottamaan systemaattisesti tietoa toimintansa kustannuksista, mutta tavoitteeksi tulee kuitenkin asettaa, että samoin kuin vaikutuksia, myös kustannuksia arvioidaan ja verrataan yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Liikkeelle kokeilemalla ja yhteiskehittämällä

Ehdotuksemme on, että siirrymme sanoista tekoihin ja ryhdymme tekemään konkreettisia muutoksia. Suomessa on jo tarvittavat tutkimukseen ja kokemuksiin pohjaavat elementit.

Muutosten aikaansaaminen vaatii nuorilähtöisen, monitoimijaisen ja yhteisöllisen toimintamallin muotoilemista. Oleellista on yhteinen käsitys tulevaisuudesta ja toiminnan tavoitteista.

Oleellista on yhteinen käsitys tulevaisuudesta ja toiminnan tavoitteista.

Uusia toimintatapoja voisi kokeilla esimerkiksi kahdella paikkakunnalla. Lähtötilanne kuvattaisiin tarkkaan: mikä on alueen hyvinvoinnin tila, miten nuoret voivat, miten nuoria on kuultu ja miten heidän osallisuuttaan on edistetty muulla tavoin vaikuttamisen prosesseissa, miten nykyiset palvelut on järjestetty ja millaisia toimintamalleja niiden välillä on. Yksin toimimisesta siirryttäisiin yhteiskehittämiseen, jolloin mukana olisi alueen koko julkisen ja yksityisen sektorin, järjestöjen, seurakunnan ja asukkaiden muodostama ekosysteemi.

Nuoret, eri hallinnonalojen ja toimijatahojen työntekijät, esimiehet ja johto muotoilisivat uuden tavan toimia yhdessä. Parhaat käytännöt jaettaisiin, toimimattomista luovuttaisiin ja yhdessä rakennettaisiin uusia.

Verkostoon liittyvien toimijoiden yhteistä tavoitetilaa, rooleja, yhteistyön mahdollisuuksia ja tarvittavia muutoksia tuettaisiin palveluintegraation muotoilu -työskentelyllä. Laaja osallisuus vahvistaa yhteensovittavaa tiedolla johtamista. Eri hallinnonalojen suositukset ja näyttöön perustuvat ohjeet yhtenäistettäisiin yhteisen tekemisen osalta.

Diakonia-ammattikorkeakoulu tarjoaa työkaluja muutokseen ja arviointiin

Tehdyt muutokset ja aikaansaadut vaikutukset dokumentoitaisiin ja mitattaisiin. Saisimme luotettavaa tietoa asiakaslähtöisyydessä, monitoimijaisuudessa ja yhteisöllisyydessä tapahtuneista muutoksista samoin kuin aikaan saaduista hyvinvointivaikutuksista sekä sosiaali- ja terveystaloudellisista vaikutuksista. Nykyinen siiloihin, hierarkioihin, erillisiin budjetteihin ja resurssien varjelemiseen kompastuva yhteistyö ehkäistään ilmiöbudjetoinnilla – tässä tapauksessa ”nuoribudjetoinnilla”, joka mahdollistaa siilot ylittävän yhteistyön edellyttämät muutokset.

Diakonia-ammattikorkeakoulun asiantuntijat voivat tuoda tähän prosessiin valmiit työkalut. Näitä ovat 3X10D-elämäntilannemittari, monitoimijaiseen hyvinvoinnin ja osallisuuden ensisijaisten muutosten arviointivälineeseen pohjaava kokonaisvaltainen työote sekä palveluintegraation muotoilu -työskentely yhteensovittavan johtamisen työstämiseen.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019080123373