Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ihmiset

”Itsemurhasta puhuminen ei tarkoita sitä, että sen myös tekee”

Diakin alumni Satu Sutelainen ottaa tosissaan jokaisen nuoren puheet pahasta olosta. Jokainen meistä ansaitsee oikeudenmukaisen ja hyvän kohtelun. Halu vaikuttaa epäkohtiin on pitänyt Sutelaisen järjestökentällä, jossa hän aloitti työskentelynsä ennen kuin opinnotkaan olivat valmiit. Viimeiset seitsemän vuotta hän on toiminut MIELI ry:n verkkokriisityön päällikkönä.

Satu Sutelainen on aina halunnut auttaa muita. Nuorena hän työskenteli Kouvolan Matala kynnys -kahvilassa. Kun muut nuoret tulivat sinne rellestämään, vastuuntuntoinen Sutelainen valvoi heitä ja siivosi esimerkiksi kassakoneen, kun joku kaatoi sinne kannullisen vettä.

Myötätunnon lisäksi Sutelaisessa on temperamenttisuutta tarttua epäkohtiin ja nostaa kissa pöydälle.

– Minulle oli jo aikaisin selvää, millaiselle alalle suuntaan. En voisi kuvitellakaan olevani insinööri.

”Uskokaa itseenne, älkää tyytykö vähään”

Sutelaisen aloitti sosionomiopinnot Diakissa vuonna 1998 Alppikadun toimipisteessä, jossa Diak vasta käynnisteli toimintaansa. Opiskelijakunta O’Diakoakin oltiin juuri perustamassa.

Opiskeluaikaa rytmitti vahva ryhmähenki, ja alkuinto välittyi opettajista.

– He iskostivat meihin opiskelijoihin ajatuksen ”Uskokaa itseenne, älkää tyytykö vähään”, Sutelainen muistelee.

Sutelainen suuntautui opinnoissaan lapsi- ja nuorisotyöhön sekä vammaistyöhön. Opintoihin kuuluneet harjoittelut olivat otollista aikaa tutustua käytännöntyöhön.

”Lastensuojelun arjesta voi lukea teoriaa, mutta sitä ei opi kunnolla ennen kuin laittaa kädet santaan.”

– Lastensuojelun arjesta voi lukea teoriaa, mutta sitä ei opi kunnolla ennen kuin laittaa kädet santaan. Nykyisille opiskelijoille haluan sanoa, että olkaa rohkeita valitsemaan juuri sellaisia harjoittelupaikkoja kuin itse haluatte. Ja olkaa rohkeita myös muuttamaan mieltänne!

Yksintyöskentelystä monen hengen tiimeihin

Työelämä nappasi Sutelaisen mukaansa jo ennen valmistumista. Sosionomin paperit lähetettiin hänelle postitse, kun työ Espoon osallisuushankkeessa piti kiireisenä.

– Työpaikkani oli miesvaltainen, ja kuulin paljon tytöttelyä. Miehet sulkivat kuitenkin nopeasti suunsa, kun huomasivat, miten tehokkaasti työllistin alueen pitkäaikaistyöttömiä.

Sutelainen on valmistumisensa jälkeen tehnyt kriisityötä verkko- ja puhelinpalvelussa sekä koordinoinut vapaaehtoistyötä.

Kun MIELI ry:n verkkokriisityön osasto perustettiin, toimi Sutelainen siellä yksin. Seitsemässä vuodessa toiminta on kasvanut kolmeen tiimiin, 17 työntekijään ja 25 kriisikeskuksen koordinointiin ympäri Suomea. Vaikka työntekijöiden määrä on kasvanut, ei heitä ole asiakasmäärään nähden tarpeeksi.

Verkkokriisityön päällikkönä Sutelaisen vastuulla on esimerkiksi rahoituksesta huolehtiminen, järjestöjen ja kriisikeskusten koordinointi sekä kansainvälinen yhteistyö. MIELI ry tekee myös yhteistyötä Facebookin ja Instagramin kanssa suunnittelemalla konkreettisia tapoja ehkäistä itsemurhia sosiaalisessa mediassa.

Välillä Sutelainen päivystää myös MIELI ry:n koordinoimassa nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa. Periaatteena on, että kaikki päälliköt tekevät myös asiakastyötä.

– Ei voi johtaa, jos ei tiedä mitä kentällä tapahtuu. Lisäksi asiakastyö on huippupalkitsevaa!

”Riittää, että olo on vähän sekasin”

Sekasin-chat sai alkunsa toukokuussa 2016 osana Sekasin-kampanjaa, jonka Yle toteutti yhteistyössä MIELI ry:n ja usean muun järjestön kanssa. Sen aikana tehtiin myös tv-sarja. Kampanjaviikon aikana Sekasin-chattiin tuli 13 000 yhteydenottoa.

”Joka kerta, kun julkisuuden henkilö puhuu avoimesti mielenterveydestään, se näkyy piikkinä chatissa.”

– Saimme kampanjaan mukaan nuorille tuttuja tubettajia, joiden tarinoiden kautta mielenterveyden stigmaa on mahdollista saada vähennettyä. Joka kerta, kun julkisuuden henkilö puhuu avoimesti mielenterveydestään, se näkyy piikkinä chatissa.

Tammikuussa 2017 Sekasin-chat sai rahoituksen Me-säätiöltä ja toiminta aloitettiin uudelleen. Vuoden 2019 alusta rahoittajana on toiminut myös Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

– Meillä oli huoli siitä, löytäisivätkö nuoret takaisin palveluun yli puolen vuoden tauon jälkeen. Huoli oli kuitenkin turha, sillä jono ei ole loppunut näiden kahden vuoden aikana kertaakaan.

Sekasin-chatin eettiset reunaehdot ovat pysyneet koko ajan samoina: palvelu on ilmaista, anonyymiä ja aina auki. Mikä tahansa syy on tarpeeksi hyvä tulla juttelemaan.

– Sekasin-chat brändin alla tekee 30 järjestöä yhteistyötä ilman, että yksikään on vaatinut omaa logoaan näkyville. Se on erittäin harvinaista, Sutelainen pohtii.

Anonyymia keskustelua 45 minuuttia

Aikaa yhdelle chat-keskustelulle on varattu noin 45 minuuttia. Jokaiselle nuorelle halutaan antaa tarpeeksi aikaa jutella, mutta samalla jonoa pitää päästä purkamaan.

Akuuteissa tilanteissa päivystäjä pysyy linjoilla nuoren kanssa niin kauan, kunnes esimerkiksi raiskauksen uhri tai itsetuhoinen nuori on saanut apua. Koska palvelu on anonyymi, osoitetiedot ambulanssille pitää hankkia poliisilta IP-osoitteen perusteella.

Sutelainen kertoo tilanteista, joissa apu on saapunut juuri ajoissa paikalle ja itsetuhoinen nuori on viety sairaalaan kiukkuisena avusta. Jotkut heistä ovat jälkeenpäin ottaneet yhteyttä Facebookin kautta, kiittäneet ja pahoitelleet sitä, että olivat niin vihaisia silloin.

– Harva itsemurhasta puhuva haluaa oikeasti kuolla. Pahan olon tunne vain on ylitsepääsemätöntä, ja siitä halutaan eroon, Sutelainen sanoo.

Jonotus chattiin voi kestää jopa tunteja, ja kaikista yhteydenotoista vain 15 prosenttia saa vastauksen.

Nuorten yleisimmät aiheet ovat ahdistuneisuus, ihmissuhteet ja masentuneisuus.

Nuorten yleisimmät aiheet ovat ahdistuneisuus, ihmissuhteet ja masentuneisuus.

– Paljon jutellaan myös itsetuhoisuudesta, yksinäisyydestä ja kouluun liittyvistä pulmista.

Sutelainen kehuu tiimiään erityisen taitavaksi poimimaan keskusteluista vivahteita. Chat-päivystäjät osaavat tunnistaa esimerkiksi sen, itkeekö nuori chattilinjan toisessa päässä.

Sekasin-chatilla on yhteensä 900 päivystäjää. Uusia vapaaehtoisia rekrytoidaan koko ajan lisää, ja he käyvät läpi kattavan koulutuksen. Myös Diakin opiskelijat saavat kokemusta päivystyksestä, sillä osana Lasten ja nuorten mielenterveystyö -opintojaksoa opiskelijat päivystävät chatissa 40 tuntia.

Avoimesti puhuminen helpottaa oloa

Avun hakeminen mielenterveysongelmiin on haastavaa. Moni on kokenut, että kun on yrittänyt puhua itsetuhoisista ajatuksista esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle, on tämä mennyt aiheesta paniikkiin.

Miksi asioista ei osata puhuta suoraan? Sutelainen arvelee, että syynä voi olla pelko. Hän alleviivaa, että itsemurhasta puhuminen ei tarkoita sitä, että se myös tehtäisiin. Avainasemassa on nuorten kokemien tunteiden normalisointi, sillä kaikilla on joskus ahdistavia ajatuksia, ja niistä puhuminen helpottaa oloa.

Sen sijaan itsemurhien tekotapojen raportointi mediassa ei ole suotavaa.

– Näkökulman pitää olla, että apua on saatavissa, Sutelainen tähdentää.

Auttajan on tärkeä muistaa, ettei nuoren ole aina helppoa eritellä tunteitaan ja saada kiinni siitä, mistä paha olo johtuu. Siksi nuorelta pitää kysyä suoraan konkreettisia yksityiskohtia: mitä on tapahtunut, onko olo aina tällainen, onko olemassa suunnitelmaa itsensä vahingoittamiseen?

Itsetuhoisten aivojen jumitus täytyy laukaista. Sen voi saada aikaan käytännönläheiset asiat, kuten ”Mene ulos!” -käsky paperilapulla tai se, että pillerit ovat metallilevyssä yksitellen napsautettavissa eivätkä suoraan pullosta kaadettavissa.

Satu Sutelainen nojaa rakennuksen seinää vasten.

Mielen hyvinvointia nuorten ehdoilla

Aikuisen näkökulmasta netti, some ja pelaaminen nähdään usein huonoina asioina.

– Aikuisen on mentävä itse sinne, missä nuori on, eikä yritettävä kutsua häntä nuorisotalolle jutustelemaan. Auttaminen ei voi tapahtua valuttamalla sitä ylhäältä alas. Tätä työtä tehdään kokonaan nuorten ehdoilla.

Sekasin-chat on tavoittanut erityisen hyvin tytöt. Jotta poikiinkin saataisiin yhteys, ovat tiimit laajentaneet toimintaansa myös Discord-alustalle. Discord on pelaajien käyttämä keskustelualusta, jossa on tällä hetkellä lähes 11 000 suomalaista käyttäjää.

Sutelaisen koordinoima ylläpito on paikalla koko ajan: moderoi, pelaa ja järjestää turnauksia.

Luottamus saavutetaan olemalla läsnä.

– Ei sinne voi mennä ja sanoa, että me tultiin vähän auttamaan.

Luottamus saavutetaan olemalla läsnä.

Tasapainoilua työn ja vapaa-ajan välillä 

Työn tekemisen tahti on MIELI ry:ssä kova, mutta kaikki tiimit tekevät töitä innokkaasti.

– Työelämän yleinen muutos sumentaa rajoja työ- ja vapaa-ajan välillä. Rajojen vetäminen on erityisen vaikeaa silloin, kun tekee työtä, josta todella pitää.

Vapaa-ajallaan Sutelainen rentoutuu soittamalla pianoa ja saunomalla. Häntä myös kiinnostaa soveltavan psykologian haara NLP (neuro-linguistic programming). Toimintamallia hyödynnetään usein myyntityössä, mutta sitä voi soveltaa myös kriisityössä, kun halutaan luoda hyvä kontakti. Ideana on muuntaa sanoja, eleitä ja äänenpainoja samanlaiseksi kuin toisella.

– Jos nuori kirjoittaa chatissa, että hänellä on ollut hirveää, en silloin kysy, miksi hänellä on ollut raskasta. Hirveä ja raskas ovat eri asioita. Auttajan on ymmärrettävä, millainen on se mielen maasto, jossa autettava kulkee, ja mukauduttava siihen.

Sutelainen on sitä mieltä, että kaikki ansaitsevat rakkautta. Rakkautta osoitetaan välittämällä, olemalla läsnä ja puuttumalla epäkohtiin.

Kuvat: Mia Järvisalo 

Sana-assosiaatio

Satu Sutelainen vastasi 11 sanan sana-assosiaatioon. Ajatusviivan vasemmalla puolella on sana ja oikealla puolella haastateltavan vastaus.

Diak – eteenpäin menevä

mielenterveys – meillä kaikilla

läsnäolo – kriittisen tärkeää

Helsinki – nopea

nuoruus – vaikea

syksy – paras vuodenaika

ongelma – ratkaistavissa

alumni – hyödyntämätön voimavara

tasa-arvo – perusedellytys

verkkokriisityö – nykyaikaa

tulevaisuus – mielenkiintoista