Kohti nuorilähtöistä palvelujärjestelmää
Vaikka ongelmien ennaltaehkäisyssä epäonnistuttaisiin, on kuitenkin vielä monia mahdollisuuksia auttaa nuorta. Tällöin avainasemassa ovat muun muassa sote-keskusten ammattilaiset, jotka voivat kääntää tilanteen parempaan suuntaan kohtaamalla ja kuuntelemalla aidosti nuorta ja tämän sidosryhmiä.
Suomessa on arviolta yli 65 000 syrjäytynyttä nuorta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hyvistä yrityksistä huolimatta esimerkiksi masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien alle 25-vuotiaiden nuorten määrä on kasvanut 67 prosenttia ja 25–34-vuotiaiden määrä 79 prosenttia.
Taustalta löytyy sellaisia todentamattomia ja sanoittamattomia perusturvan puutteita, jotka aiheuttavat nuorten mielenterveyden horjumista. Mielenterveyden häiriöt vaikeuttavat nuoren koko potentiaalin käyttämistä ja näin estävät täysipainoisen osallistumisen yhteiskuntaan.
Syrjäytymistä ehkäisevä sote-keskus vastaa nuorten tarpeisiin
Osa nuorista käyttää terveydenhuoltoa ja erityisesti mielenterveyspalveluita liian vähän palvelutarpeisiinsa nähden. Taustalla on toimimaton ennaltaehkäisy, ongelmat palveluiden saatavuudessa ja saavutettavuudessa sekä erityisesti nuorisopsykiatrian palveluiden ruuhkautuminen.
Osa nuorista käyttää terveydenhuoltoa ja erityisesti mielenterveyspalveluita liian vähän palvelutarpeisiinsa nähden.
Nuorten tarpeet ja palvelujärjestelmän tarjoama tuki eivät kohtaa. Esimerkiksi terveydenhuollossa asioi nuoria, jotka tarvitsevat ongelmiinsa monenlaista tukea, ja ensisijainen tarve voi olla muuta kuin lääketieteellistä apua. Toisaalta nuoren avun tarvetta voi olla vaikea tunnistaa, jos hän ei sitä osaa sanoittaa. Lääketieteellisen osaamisen lisäksi nuori kaipaakin vastaanotolla ymmärtävää ja aitoa vuorovaikutusta, tukea ja kannustusta.
Tunnistetaan tuen tarve ja varmistetaan nopea avunsaanti ja tarpeenmukainen tuki
Sote-alan ammattilaisilla on työssään mahdollisuus tunnistaa tuen tarpeessa olevat nuoret. Käytännössä suurin osa ajasta kuluu kuitenkin fyysisten ominaisuuksien mittaamiseen, siitä huolimatta, että laajoissa terveystarkastuksissa edellytetään aina myös nuoren psykososiaalisen hyvinvoinnin, turvallisuuden sekä ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen vaikuttavien tekijöiden selvittämistä.
Nykyisellään järjestelmämme vaatii vaikeuksien keskellä olevalta nuorelta kohtuuttoman paljon omatoimisuutta ja pärjäämistä.
Nuoren myöhemmän hyvinvoinnin kannalta oleellista on vaivaton ja nopea pääsy hänen tarvitsemiinsa palveluihin, kuulluksi tuleminen ja tarvittavan tuen saaminen. Nykyisellään järjestelmämme vaatii vaikeuksien keskellä olevalta nuorelta kohtuuttoman paljon omatoimisuutta ja pärjäämistä. Nuorista tuntuu kohtuuttomalta, että palveluihin päästäkseen joutuu odottamaan viikkoja tai kuukausia tai täyttämään erilaisia ehtoja.
Nuoret hyötyisivät tukea tarjoavien ammattilaisten läsnäolosta arjessaan sekä nykyistä helpommin tarjolla olevasta tiedosta saatavilla olevista palveluista. Esimerkiksi kouluilla tuen tulisi olla helposti saatavilla, myös ilman ajanvarausta.
Nuoren hyvinvointisuunnitelma ohjaamaan yhteistä tekemistä
Oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun tarjoamiseksi palveluissa tulisi tarkastella ja hallita nuoren hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Yhteiset asiakas- tai hyvinvointisuunnitelmat ovat hyvä tapa edistää yhteistä tekemistä ja toiminnan vaikuttavuutta. Lähtökohtana työskentelylle on tällöin monialainen yhteistyö. Ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä on lisättävä, ja työnjakoa selkeytettävä.
Ammatti- ja sektorirajoja on hyvä myös välillä häivyttää nuoren hyväksi. Tärkeää on myös helpottaa tarpeellisen tiedon siirtymistä erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon, mutta myös muiden nuoren hyvinvoinnin kannalta keskeisten palveluiden välillä.
Esimerkiksi köyhyys, heikko koulutus tai työmarkkina-asema ovat tutkitusti yhteydessä mielenterveysongelmiin, jotka puolestaan ovat nuorilla aikuisilla yleisin syy työkyvyttömyyteen.
Ammattilainen ja nuori voivat rakentaa luottamuksellisen suhteen ainoastaan, jos nuori tuntee tulevansa kuulluksi ja kokee ammattilaisen olevan aidosti kiinnostunut hänen asiastaan.
Ammattilainen ja nuori voivat rakentaa luottamuksellisen suhteen ainoastaan, jos nuori tuntee tulevansa kuulluksi ja kokee ammattilaisen olevan aidosti kiinnostunut hänen asiastaan. Tärkeää on kuunnella ja arvostaa nuoren näkemystä häntä koskevissa asioissa. Nuori haluaa tulla nähdyksi arvokkaana itsenään, ei ongelmana, oireiluna tai diagnoosina.
Rinnallakulkijuutta ja pysyvyyttä
Tiedetään, että luottamukseen perustuva, rinnalla kulkeva työ on heikoimmassa asemassa olevien nuorten kohdalla vaikuttavaa. Tiedossa on myös lukuisia avun saannin esteitä, kuten esimerkiksi tiedon ja luottamuksen puute, leimautumisen ja häpeän pelko, nuorten näkökulmasta vääränlaiset kohtaamisen tavat, kankeat palvelurakenteet ja kokemukset siitä, ettei tule kuulluksi.
Terveydenhuollossa vaaditaan usein hoitoon sitoutumista. Tällöin ne nuoret, jotka eivät ole riittävän toimintakykyisiä ja jotka eivät pysty toimimaan palveluntuottajien ehdoilla, jäävät ulkopuolelle.
Erityisesti heikoimmassa asemassa oleville nuorille olisi tärkeää, että heistä pidetään kiinni. Nuoret toivovat esimerkiksi, että heihin ollaan yhteydessä, jos he eivät saavu sovitulle vastaanottoajalle. Molemmin puolin hyväksi koettu asiakassuhde voi olla käänteentekevä nuoren hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019110436548