Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on kaikkien ryhmien huomioimista

YK on todennut yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden turvaamisen maailmassa. Mitä käsitteellä tarkoitetaan?

Sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta pyrkii takaamaan kaikille jäsenilleen tasa-arvoiset lähtökohdat elämään.

Laajasti ottaen voi sanoa, että sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta pyrkii takaamaan kaikille jäsenilleen tasa-arvoiset lähtökohdat elämään. Kaikilla ihmisillä nähdään olevan yhdenvertainen ihmisarvo.

YK haluaa kehittää sosiaalista oikeudenmukaisuutta maailmanlaajuisesti. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että globalisaatiossa huomioidaan yhä enemmän myös sosiaaliset vaikutukset kaikille osapuolille ja pyritään entistä reilumpaan globaaliin toimintaan.

Kompensoiva Suomi

Lakiensa tasolla Suomi on sosiaalisesti varsin oikeudenmukainen yhteiskunta. Perustuslaissamme varmistetaan kaikkien ihmisten yhtäläinen ihmisarvo määräämällä, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Todellisen yhdenvertaisuuden toteutumiseksi Suomessa tehdään lisäksi kompensoivia toimia ja kustannetaan erilaisia tukia niille, jotka tarvitsevat niitä päästäkseen yhdenvertaiseen lähtöasetelmaan.

Päihdeongelmaiselle tarjotaan hoitoa ja väkivaltaisen lapsuuden kokeneelle terapiaa, jotta he pääsisivät parempaan elämään kiinni. Liikuntavammainen saa tukea pyörätuolin hankkimiseen ja henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen. Köyhyyttä torjutaan sosiaaliturvalla ja tasavertaista opiskelumahdollisuutta opintotuilla. Julkisilla palveluilla pyritään takaamaan kaikille tietyt peruspalvelut.

Populismi uhkaa yhdenvertaisuutta

Suomi on vuosikymmenten saatossa ottanut isoja harppauksia eteenpäin sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa.

– Aiemmin meillä ei vielä ollut naispappeja ja homous oli rikos. Mielenterveyspotilaat piilotettiin parantoloihin syvälle metsiin, Diakin asiantuntija, dosentti Sakari Kainulainen vertaa.

Suomi on vuosikymmenten saatossa ottanut isoja harppauksia eteenpäin sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa.

– Jokin aika sitten reilun kaupan banaaneillekin vielä naureskeltiin, mutta nyt nämä globaalia sosiaalista oikeudenmukaisuutta edustavat tuotteet ovat jo aivan normaalia arkipäivää.

Suomi on seisonut yhteisöllisesti yhdenvertaisuuden ihanteiden takana pitkään. Viimeisten vuosien aikana noussut populismi on kuitenkin luonut tälle kehitykselle uhkakuvia.

– Populistit eivät sallisi kaikille ihmisryhmille samoja lähtökohtia. Me-ryhmän ulkopuolelle halutaan jättää osa ihmisistä kuten pakolaiset ja paperittomat.

Väheksynnän kohteeksi joutuvien ryhmien edustajien katsotaan olevan itse syypäitä tilanteisiinsa. Tällainen yksilöllistäminen tuottaa Kainulaisen mukaan empatiavajetta yhteiskuntaan.

– Vaikka ”omista” ikäihmisistä ja lapsista halutaankin vielä pitää huolta, ehkä jo vammaisten kohdalla arvot saattavat populisteilla olla koventuneet. Puhumattakaan suhtautumisesta pakolaisiin tai kotimaisiin päihdeongelmaisiin ja pitkäaikaistyöttömiin.

– Toki populismille löytyy vastavoimia, ja se osoittaa, että ihmisiltä löytyy sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden tajua ja halua.

Kaikkia ei huomata

Aina valtaväestö ei edes ole tietoinen, keitä se heittää me-ryhmänsä ulkopuolelle. Sosiaalialalla tällaiset julkisuudessa näkymättömät ryhmät tunnetaan. Yksi pitkään huomiotta jäänyt ryhmä olivat NEET-nuoret eli nuoret, jotka eivät peruskoulun jälkeen saa edettyä toisen asteen opintoihin tai töihin.

Yksi pitkään huomiotta jäänyt ryhmä olivat NEET-nuoret.

Koulutus on jäänyt peruskoulun varaan perinteisesti noin yhdellä kymmenestä. Heistä alettiin valtajulkisuudessa kiinnostua vasta sitten, kun yhteiskunnassa alettiin kaivata lisää resursseja ja työvoimaa, Kainulainen kertoo.

– Ryhdyttiin ihmettelemään, miksi osasta nuoria ei tulekaan tuottavia kunnon kansalaisia. Huomion kiinnittäminen auttoi, sillä vaille toisen asteen tutkintoa jäävien nuorten määrää on nyt saatu vähenemään yhteen nuoreen kahdestakymmenestä.

Jos me yhteiskunnassa alamme kiinnittää huomiota johonkin heikommassa asemassa olevaan ryhmään, saatamme siis hyvinkin tehdä asialle jotain.

Seuraavaksi Kainulainen toivoisi huomion kiinnittyvän Suomessa yksinäisiin ihmisiin.

– Yksinäisyys on jo pitkään ollut iso ongelma, mutta emme ole yhteiskuntana kyenneet siihen kokonaisvaltaisesti puuttumaan. Järjestöt ovat olleet viranomaisia valppaampia tässä asiassa.

Kaikki alkaa kommunikaatiosta

Diakissa tehdään monin tavoin töitä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden puolesta. Diak tunnetaan erityisesti ammattilaisia erilaisiin hoiva- ja sosiaalialan töihin kouluttavana ja yhteiskuntamme sosiaalisista tarpeista tutkimustietoa tuottavana organisaationa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen ei kuitenkaan rajoitu tähän.

Viittomakielen ja puhevammaisten tulkkauksen koulutus on yksi sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä koulutusalue Diakissa.

– Tulkki tasoittaa viittomakielisen tai puhevammaisen ihmisen tietä yhteiskunnan tasavertaiseksi jäseneksi, Diakin tulkkauksen lehtori Ulla Niittyinperä summaa työnsä sisällön.

Mahdollisuus kommunikoida ja olla yhteydessä muihin ihmisiin on tärkeä perusihmisoikeus.

Mahdollisuus kommunikoida ja olla yhteydessä muihin ihmisiin on tärkeä perusihmisoikeus, Niittyinperä muistuttaa.

– Ilman kommunikaatiomahdollisuutta on mahdotonta saavuttaa muita ihmisoikeuksia kuten oikeutta kouluttautua, äänestää tai tehdä työtä.

Suomessa on jo normaalia, että kuuro voi hankkia yliopistotasoisen koulutuksen siinä missä kuka tahansa muukin. Toisaalla maailmassa tällainen voi tulla yllätyksenä.

– Eräs viittomakielinen kollegani kävi jokin aika sitten luennoimassa Romaniassa. Siellä oltiin aivan hämmästyneitä siitä, että kuuro voi edetä kouluttautuneeksi asiantuntijaksi asti.

– On hienoa, että Suomi voi tällä tavoin osaavien ihmisten kautta vähentää eri ihmisryhmiin liittyviä ennakkoluuloja myös muualla maailmassa.

Oikeuksien valvontaa tarvitaan

Yrittäjä Marko Vuoriheimo on viittomakielinen. Hänet tunnetaan julkisuudessa parhaiten Signmark-nimisenä artistina.

Vuoriheimon mielestä Suomessa sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu maailman mittakaavassa hyvin.

– Lakimme ovat hyviä, ja ne tukevat ihmisten tasa-arvoisia lähtökohtia, Vuoriheimo sanoo.

Kehittymisen tarvetta Vuoriheimo näkee eniten yhdenvertaisuuden takaavien lakien valvonnassa.

Nyt vammainen joutuu monesti itse selvittämään, millaiseen apuun hän on milloinkin oikeutettu ja vaatimaan sitä itse.

– Vammaisten oikeuksien valvonta on meillä huonommalla tolalla kuin vaikkapa USA:ssa. Siellä todella katsotaan yritysten ja viranomaisten perään, että kaikki laissa säädetyt palvelut tarjotaan ja että ne toimivat.

– Tässä me voisimme parantaa. Nyt vammainen joutuu monesti itse selvittämään, millaiseen apuun hän on milloinkin oikeutettu ja vaatimaan sitä itse.

Vammainen vai vähemmistöä?

Vuoriheimo on ilahtunut huomattuaan, miten ihmisten ennakkoluuloisuus viittomakielisiä kohtaan on vähentynyt vuosikymmenten saatossa. Viittomakielisten uutisten kaltaiset avaukset ovat totuttaneet valtaväestöä kuurojen maailmaan.

– 1980-luvulla viittomakieleen liittyi vielä häpeää ja outoutta. Nyt olemme jo enemmän integroituneet yhteiskunnan jäseniksi.

Se, miten valtaväestö puhuu kuulovammaisista – tai mistä tahansa vähemmistöstä, vaikuttaa enemmistön edustajien asenteisiin. Mitä jos kuuroja ei nähtäisikään vammaisina, vaan kieli- ja kulttuurivähemmistönä, Vuoriheimo kysyy.

– Viittomakielisten pitäminen vammaisina aiheuttaa monenlaista väärää toimintaa: keskitytään asettamaan kuuloimplantteja, tutkitaan äänenmuodostusta, mietitään erityiskouluja, hoitoja ja terapioita…

Ainoa asia mitä tarvitsen kuulevien kanssa toimimiseksi on tulkkaus, ei puheterapia.

– Tämän on minusta väärä suunta. Minun äidinkieleni on viittomakieli, ja ainoa asia mitä itse tarvitsen kuulevien kanssa toimimiseksi on tulkkaus, ei puheterapia.

– Kuurojen kulttuurin edustajana samastun ehdottomasti enemmän muihin suomalaisiin vähemmistöihin kuin eri tavoin vammautuneisiin ihmisiin.

Puhevamma ei haittaa menoa

Diak ja Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak ovat ainoat korkeakoulut maailmassa, joissa tarjotaan puhevammaisten tulkin koulutusta. Lakisääteinen ja Kelalta haettavissa oleva puhevammaisten tulkkauspalvelumme on muutenkin kansainvälisesti ainutlaatuinen.

Puhevammaisten tulkkauspalvelumme on kansainvälisesti ainutlaatuinen.

72-vuotiaan porilaisen, lievästi cp-vammaisen Tarmo Alavan arkea tulkkipalvelu on mukavasti sujuvoittanut viimeisten viiden kuuden vuoden aikana. Tosin sosiaalinen ja aktiivinen Alava on puhevammastaan huolimatta puuhannut elämässään monenlaista omin toimin jo aiemminkin myös valtaväestön parissa.

– Vammaisten kohtelu ja oikeudet ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Olen iloinen, että olen päässyt esittämään ajatuksiani myös valtaväestölle antamalla haastatteluja eri lehtiin, dokumentteihin ja tekemällä itsekin paikallisradioon ohjelmia, Alava sanoo.

Alava on käynyt Diakissakin kertomassa vammaisuudestaan ja vammaisten asioista.

– Diakissa puhuin opiskelijoille kokemusasiantuntijana, ja ilokseni sain siitä heiltä hyvää palautetta.

Vanhuksilta loppuvat hoidot

Tällä hetkellä Alavaa mietityttää esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen vanhuudessa. Miksi Suomessa tietyt palvelut kuten fysioterapia ja päivätoiminta loppuvat vammaisilta eläkeikään?

Miksi Suomessa tietyt palvelut loppuvat vammaisilta eläkeikään?

– Työtoimintaa ja fysioterapiaa saa niin kauan kuin on työikäinen, mutta vanhuudessa nämä palvelut huononevat tai lakkaavat kokonaan.

Tämä on surullista, sillä jos vammaisella on kehossaan jäykkyyksiä – kuten vaikkapa pyörätuolissa istumisen aiheuttamia verenkierron ongelmia – uinti, hieronta tai fysioterapia olisivat erittäin tärkeitä hyvän elämän edellytyksiä vanhanakin.

Moni vammainen ei ole ehtinyt työikäisenä saamaan sellaista palkkaakaan, että voisi hankkia palveluja yksityiseltä puolelta.

– Lääkintäjumpparia ei vanhoille enää tarjota. Sen tajuaminen oli kuin nyrkinisku päähän ja yhteiskunnalta väärin tehty.

Joka tapauksessa yleinen asenneilmapiiri, vammaisten huomioon ottaminen ja heidän itsemääräämisoikeutensa ovat parantuneet Suomessa paljon Alavan elämän aikana.

– Olen aika paljon saanut päättää omista asioistani ja kokeilla omia siipiäni, Alava toteaa.

Mitä terveisiä Alava haluaa lähettää muille suomalaisille?

– Terveiseni kaikille – ja varsinkin päättäjille – on: antakaa meille vammaisille mahdollisuus osallistua, tehdä kunnollista työtä ja viettää yhdessä normaalien ihmisten kanssa mukavia hetkiä.

Kuvat: Shutterstock