Hyvän elämän määritelmä ei löydy tilastoista 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Diakin yhteisessä Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokrassa tarkastellaan ihmisten huono-osaisuutta tilastojen avulla. Tämän näkökulman mukaan hyvän elämän voisi nähdä elämänä huono-osaisuusmääritelmämme ulkopuolella, niin sanotusti ”hyväosaisen elämänä”. Eri asia on, miten pätevä tämä määritelmä on, sillä tilastot eivät kata kaikkia elämän osa-alueita.  

Esimerkiksi hyvä- ja huono-osaisuutta pyritään määrittelemään sen mukaan, onko ihminen töissä vai työtön, miten pitkään hän on ollut työttömänä, miten pitkälle hän on kouluttautunut, miten suuret tulot hänellä on ja niin edelleen. Tällaiset asiat kuitenkin vain ennustavat sitä, kokeeko ihminen elämänsä hyvänä vai ei. Pienituloinen ja pitkään työttömänä ollut ihminen kuitenkin saattaa kokea elävänsä hyvää elämää, jos hän esimerkiksi elämänarvojensa vuoksi näkee aivan muut asiat merkityksellisenä kuin tulot ja työmarkkinastatuksen.

Tilastojen laadinnassa ja tulkinnassa pulmansa

Tilastot saatetaan kokea arvovapaana asiana, mutta myös niiden määrittelyn ja laadinnan taustalla on perusteluita, joihin sisältyy vallankäyttöä. Esimerkiksi Euroopan komissio tarkastelee köyhyyttä tuloköyhyysriski-mittarilla, josta Tilastokeskus käyttää pienituloisuusasteen käsitettä. Tuloköyhyysraja tai pienituloisuusaste on asetettu 60 prosenttiin mediaanituloista. Voi kysyä, miksi rajaksi on määritelty juuri 60 prosenttia eikä esimerkiksi 50 tai 65 prosenttia? 

Joskus tieto voi lisätä tuskaa, kun ihminen määrittelee elämäänsä tilastojen kautta. 

Ongelmia tuottavat myös ajalliset viiveet tilastojen laadinnassa, mahdolliset mittausvirheet, tilastojen tulkinnan vaikeudet sekä mahdolliset väärintulkitsemiset. Esimerkiksi politiikassa samaa tilastoa voivat käyttää sekä hallitus- että oppositiopuolueet: toinen osapuoli oman politiikan erinomaisuuden osoittimena, ja vastapuoli merkkinä hallituksen epäonnistumisesta. 

Lisäksi tilastot saattavat tuoda ahdistusta vertailuharhan myötä. Joku saattaa kokea, ettei hänen elämänsä ole tarpeeksi hyvää muihin verrattuna, jos ei ole saavuttanut tiettyä tulotasoa, tai on ollut elämänsä aikana pitkään työttömänä. Voikin sanoa, että joskus tieto voi lisätä tuskaa, kun ihminen määrittelee elämäänsä tilastojen kautta. 

Tilastoja on täydennettävä

Tilastoja voi kuitenkin käyttää työkaluna hyvän elämän edistämisessä, kunhan vain muistaa niiden rajoitteet ja hankaluudet. Tilastot ja numerot tuottavat tietoa, jota voidaan hyödyntää ihmisten tukemisessa ja auttamisessa. Ne ovat hyvä työkalu, kun pohditaan, miten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toimintaa voidaan tehostaa. 

Tilastot ja numerot tuottavat tietoa, jota voidaan hyödyntää ihmisten tukemisessa ja auttamisessa.

Tilastojen avulla voidaan esimerkiksi tarkastella jonkin tietyn alueen huono-osaisuusprofiilia, jolloin nähdään mahdollisia palvelujen kehittämistarpeita. Tilastolliset mittarit myös ennustavat ihmisen elämänlaatua. Esimerkiksi riittävä tulotaso lisää hyvinvointia, ja pitkittyvä työttömyys heikentää elämänlaatua. 

Syvemmälle ihmisten elämään ja heidän tukemiseensa paneutumisessa on käytettävä kuitenkin muutakin tietoa kuin tilastoja. Esimerkiksi julkisen ja kolmannen sektorin toimijoiden, jotka pyrkivät auttamaan ja tukemaan tilastojen perusteella huono-osaisia, on kiinnitettävä huomiota myös siihen, miten heidän asiakkaansa itse kokevat ja näkevät elämänsä. Näin onneksi monesti onkin, ja kokemusten arviointiin on tarjolla myös määrällisiä mittareita. 

Ihmisiä itseään kuultava sekä määrällisesti että laadullisesti

Tilastollisten määritelmien lisäksi onkin aina huomioitava ihmisen kokemus omasta elämästään. Esimerkkejä elämänlaadun määrällisistä mittareista ovat Sokra-hankkeessa kehitetty osallisuuden kokemusta mittaava osallisuusindikaattori, ja Diakin hankkeessa kehitetty elämäntilannetta mittaava 3X10D. Näillä tieteelliseen näyttöön pohjautuvilla mittareilla on hyvät mahdollisuudet arvioida ihmisen elämäntilannetta myös numerojen avulla sekä vertailla tilanteen ajallista muutosta.  

Olennaisinta on kuitenkin muistaa, että ihminen ei halua olla pelkkä numero tilastoissa, tai hänen elämäntilanteensa lukema jossain mittarissa.

Olennaisinta on kuitenkin muistaa, että ihminen ei halua olla pelkkä numero tilastoissa, tai hänen elämäntilanteensa lukema jossain mittarissa. Heikoimmassa asemassa oleva ihminen haluaa myös laadullista kohtaamista: sitä, että häneltä kysytään ”Mitä sinulle nyt kuuluu?” ja ”Miten voisin auttaa sinua?”.  

Aivan kuten tutkimusmaailmassa laadullinen tutkimus täydentää määrällistä, niin myös ihmisten auttamisessa kohti parempaa elämää laadullinen tieto täydentää ja tukee numeroita ja tilastotietoa. 

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102185831