Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Resilienssi – tämän päivän suomalainen sisu

Sisulla mennään, vaikka läpi harmaan kiven! Se mikä ei tapa, niin se vahvistaa! Kuolema kuittaa univelat! Onko nämä fraasit meille vielä nykyäänkin arkipäivää työelämässä vai onko maailma muuttumassa?

Nykypäivän työelämässä ja organisaatioissa mikään ei tunnu olevan yhtä pysyvää kuin muutos. Jos aiemmin monet työelämän muutokset ja vastoinkäymiset on kohdattu ” suomalaisella sisulla”, mikä sana soveltuisi kuvaamaan nykypäivää?

”Sisu” kuvaa perinteisen määritelmänsä mukaan päättäväisyyttä ja periksiantamattomuutta. Jatkuvat muutokset kasvattavat myös työntekijöiden osaamisvaatimuksia työelämään kohdistuvasta epävarmuuden ilmapiiristä huolimatta. Voidaanko tänä päivänä sisua kuitenkin inhimillistää? Olemmehan kuitenkin kaikki osa työyhteisöjämme, jotka koostuvat tavallisista ihmisistä. Sisu voisi tarkoittaa myös joustavuutta ja omien erheiden ja epävarmuuden sietämistä.

Resilienssin voimme ymmärtää muutosjoustavuutena ja ketteryytenä yhtäkkisissä epäonnistumisissa, kriiseissä tai muutoksissa.

2020-luvulla ”sisua” kuvaavampi sana voisi olla ”resilienssi”. Resilienssin voimme ymmärtää muutosjoustavuutena ja ketteryytenä yhtäkkisissä epäonnistumisissa, kriiseissä tai muutoksissa.

Pia Koirikiven ja Saija Benjaminin mukaan resilienssillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, joka mahdollistaa sen, ettei ihminen mene rikki tai murru jokaisesta vastoinkäymisestä.

Työyhteisön resilienssin kehittäminen

Työyhteisön resilienssin kehittäminen tai ratkaisujen löytäminen muutospaineista aiheutuviin haasteisiin voi usein olla vaikeaa. Työntekijät muodostavat työyhteisön eli jokainen vaikuttaa myös sen toimintaan. Riittävä aika, levollisuus ja vapaus keskustella voi luoda jännitteitä jatkuville muutospaineille, mutta se saattaisi myös kehittää työntekijöitä kohtaamaan toisensa ja vuorovaikutustilanteet entistä avoimemmin.

Työntekijät muodostavat työyhteisön eli jokainen vaikuttaa myös sen toimintaan.

Monet työyhteisöt koostuvat asiantuntijoista, jotka tekevät työtä hyvin itsenäisesti. Itsenäisistä toimijoista muodostuu kuitenkin työtiimejä ja tiimeistä työyhteisöjä, joilla tulisi olla yhteinen päämäärä ja strategia sen saavuttamiseksi. Näin ollen vuorovaikutus ja dialogisuus ovat taitoja, joita tarvitaan aktiivisesti.

Työnohjaus johtajuuden tukena- kurssin työnohjausryhmämme koostui kirkon, sosiaali- ja kasvatuksen alan ammattilaisista, eli hyvin erilaisista työympäristöistä. Erilaisuudesta huolimatta pystyimme samaistumaan ja peilaamaan ryhmässä niitä tunteita ja ajatuksia, joita erilaiset työelämän tilanteet olivat meissä herättäneet. Huomasimme, että työyhteisön haasteet ja niiden aiheuttamat tunteet ovat hyvin samankaltaisia ja asioiden tarkastelu eri vinkkelistä ammattialojen yli on avartavaa ja palkitsevaa.

Reflektoinnin kautta syntyvä yhteisen tietämisen taito syvenee osallistumisen kautta. Työyhteisön ollessa valmis määrittelemään yhteisen ongelman, etsimään sille erilaisia ratkaisuja ymmärtäen, ettei yhtä ainutta oikeaa välttämättä ole ja sietämään tilanteeseen liittyvää epävarmuutta, lisääntyy niin yksilön kuin työyhteisön ammatillisuus.

Pysähtymisen taito tärkeää

Työyhteisön johtajalla on tärkeä rooli sellaisen työyhteisön luomisessa, joka uskaltaa pysähtyä myös virheidensä äärelle, oppia niistä ja päästä eteenpäin. Tämän päivän työyhteisöissä korostuukin kyky lähteä sitkeästi ja joustavasti toimimaan uutta suuntaa kohden. Tässä työnohjaus voi toimia tärkeänä tukena luomalla työyhteisöön niitä rakenteita, joissa pysähdytään pohtimaan mitä onkaan meneillään ja mihin suuntaan lähdetään yhdessä kulkemaan.

Työnohjaus on yksi keino vahvistaa työyhteisön vuorovaikutusta ja reflektiotaitoa sekä tukea johtajuutta.

Työnohjaus on yksi keino vahvistaa työyhteisön vuorovaikutusta ja reflektiotaitoa sekä tukea johtajuutta. Näin pystytään käsittelemään myös haastavia asioita työyhteisössä. Työnohjauksessa toimivasta dialogista voi löytää  ikään kuin vankan sillan, joka kantaa haastavienkin tilanteiden yli.

Työnohjauksessa tavoite taustalla on tällöin pysähtyä mahdollisuuksien äärelle ja tunnistaa työntekijöiden omia vahvuuksia sekä voimavaroja. Tärkeää on toiveikkuus ratkaisun löytymisestä: yhdessä on hyvä pohtia onnistumisia ja keinoja päästä eteenpäin.

Avoimella vuorovaikutuksella eteenpäin

Omien ajatusten avaaminen ja sanoittaminen edesauttavat avointa vuorovaikutusta työyhteisössä.  Ideoiden ja toiveiden peilaaminen yhdessä muiden kanssa mahdollistaa myös yhteisen reflektoinnin. Näin työtä voidaan kehittää yhdessä innostuen ja toinen toistaan tukien.

Työelämän ei tulisi enää tänä päivänä olla jatkuvaa yksin kamppailua ja läpi harmaan kiven puskemista, vaikka työelämä asettaa paineita ihmisten kyvykkyydelle selviytyä edelleen kasvavista haasteista.

Sisun käsitteen päivittäminen 2020-luvulle vaatii työntekijöiltä kykyä pyytää ja vastaanottaa apua. Avun pyytämisen tulisi näyttäytyä arvokkaana. Parhaimmillaan se tukee selviytymistä työelämässä ja viestittää, että kenenkään ei tarvitse enää pärjätä yksin.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020102185841