Osallisuus rakentaa onnellisuutta

Luin kesälomalla toimittaja Heikki Aittokosken teoksen Onnellisten saari. Kirja on viimeinen osa Aittokosken kirjoittamasta trilogiasta. Tätä ennen ovat ilmestyneet kirjat Narrien laiva ja Kuoleman tanssi.

Kirjassaan Onnellisten saari Aittokoski etsii onnellisten yhteiskuntien reseptiä. Hän haastattelee ihmisiä eri puolilla maailmaa heidän omissa arkisissa ja jokapäiväisissä ympäristöissään ja tehtävissään. Yhteenvedossaan Aittokoski toteaa, ettei yhtä mallia onnellisuudelle eikä täydelliselle valtiolle ole. Onnellisille yhteiskunnille on tyypillistä rauha, luottamus, yhteiskunnan toimivuus, tietyn perusturvan jakaminen sekä mahdollisuuksien tasa-arvo. Usein onnellisuus on ennen muuta onnellisuuden tavoittelua ja onnettomuuden vähentämistä.

Onnellisille yhteiskunnille on tyypillistä rauha, luottamus, yhteiskunnan toimivuus, tietyn perusturvan jakaminen sekä mahdollisuuksien tasa-arvo.

Aittokosken haastattelemien ihmisten keskeinen kokemus onnellisuudesta ja hyvinvoinnista kytkeytyy syvästi siihen, miten ihmiset voivat toteuttaa unelmiaan, tavoitella hyvää elämää sekä olla osana yhteisöjä ja kollektiivista toimintaa. Hyvän elämän ytimessä on se, miten ihmiset synnyttävät onnellisuutta toinen toisissaan.

Onnellisuus ei ole siis yksilön omaa aikaansaamista, vaan se on monen tekijän summa, ja liittyy yhteisöön ja osallisuuteen siitä. Yhteisössään ihminen haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Nämä tulevat esille Aittokosken haastattelemien ihmisten kokemuksissa niin Bhutanissa kuin Tanskassa.

Nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tuleminen ovat myös osallisuuden kokemisen perustaa. Osallisuus tapahtuu ihmisten välillä. Raivio & Karjalainen (2013) ovat määritelleet osallisuuden laajan käsitteen kolmen ulottuvuuden kautta, joita ovat riittävä toimeentulo ja hyvinvointi (having), toimijuus (acting) sekä yhteisöihin kuuluminen ja jäsenyys (belonging).

Osallisuus rakentaa perustavanlaatuisia tekijöitä ihmisen ja koko yhteiskunnan onnellisuudelle. Ei ole sattumaa, että suomalaiset on valittu tänä vuonna neljättä kertaa peräkkäin maailman onnellisemmaksi kansaksi. Suomessa on osallisuutta vahvistavat rakenteet, politiikka ja kulttuuri, joiden kautta ihminen voi liittyä erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin. Ne tuottavat myös onnellisuutta. Vuosi toisensa perään, koronastakin huolimatta, ihmiset kokevat itsensä Suomessa onnellisiksi.

Onnellisuus ei ole välttämättä pysyvää. On pidettävä huoltava vahvan osallisuuden rakenteista ja malleista. On pidettävä huolta osallisuutta edistävistä keinoista ja niiden toimivuudesta. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tärkeää on edistää sellaista sosiaalipolitiikka, joka lisää hyvinvointia heille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Vahvakin osallisuus saattaa murtua palanen ja osanen kerrallaan. Osallisuuteen ja onnellisuuteen kuuluvat myös osattomuuden ja onnettomuuden tunnistaminen sekä niiden vähentäminen. Se on kollektiivista ja jatkuvaa ponnistelua.

On pidettävä huoltava vahvan osallisuuden rakenteista ja malleista.

Ensisijaista on, että ihminen voi tuntea olla osallinen omassa elämässään.

Tämä Dialogin teemanumero keskittyy tuomaan esille tapoja lisätä osallisuutta ja purkaa osallisuuden esteitä. Esteet osallisuudelle voivat olla myös kielellisiä. Kielellisen osallisuuden esteitä puretaan osaltaan Diakin viittomakielen ja puhevammaisten tulkkauksen sekä asioimistulkkauksen koulutuksilla. Tänä vuonna sekä Diakin puhevammaisten tulkkauksen että asioimistulkkauksen koulutus täyttävät kymmenen vuotta ja siksi ne ovat vahvasti esillä myös tässä teemanumerossa.

Lähteet

Aittokoski, Heikki (2020): Onnellisten saari. HS.

Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno (2013) Osallisuus ei ole keino tai väline – palvelut ovat! Teoksessa Era, T. (toim.) Osallisuutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja JAMK, s. 12–34.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082544189