Diakonisen hoitotyön asiantuntijuus kasvaa kansainvälisessä harjoittelussa

Harjoittelu eri maassa ja kulttuurissa voi poiketa monella tapaa aikaisemmista kokemuksista kotimaassa. Paikalliseen työkulttuuriin sopeutuminen voi aluksi jopa hämmentää. Suoritin sairaanhoitaja-diakonissa-opintojeni viimeisen kliinisen työharjoittelun Espanjan Fuengirolassa.

Minut otettiin vastaan todella ystävällisesti, iloisesti ja lämpimästi. Hoitajat pitivät työpaikallaan hauskaa, nauroivat, halailivat ja vitsailivat potilaiden kanssa. Se tuntui ”asiallisesta ja vakavasti työhönsä suhtautuvasta” suomalaisesta hoitajasta alkuun ihmeelliseltä. Loppuvaiheessa harjoittelua jo toivoin, että muuttuisin itsekin yhtä rennoksi kuin espanjalaiset hoitajakollegani.

Harjoittelu eri maassa ja kulttuurissa voi poiketa monella tapaa aikaisemmista kokemuksista kotimaassa.

Työskentelin usealla eri osastolla eri hoitajien kanssa. Pisimmän ajan ja yhtäjaksoisesti saman ohjaajan kanssa työskentelin päiväpoliklinikalla, jossa hoidettiin haavoja, vaihdettiin siteitä, kipsattiin ja autettiin lääkäreitä erilaisten hoitotoimenpiteiden valmisteluissa ja jälkihoidossa.

Espanjassa hoitajat tekevät muutaman kaksitoistatuntisen päivän viikossa ja muutaman kahdeksantuntisen päivän. Näin heillä on enemmän vapaapäiviä. Hoitajat olivat itse työaikaansa tyytyväisiä.

Palkka on Espanjassa huomattavasti pienempi kuin Suomessa, mutta yksityisissä sairaaloissa on mahdollista tienata enemmän. Espanjassa keskipalkka on vain noin 800 euroa kuukaudessa. Toisaalta myös elinkustannukset ovat pienemmät.

Kansainvälinen työ ja pandemia

Koronapandemia on tuonut omat käytäntönsä hoitajantyöhön eri maissa.

Pandemia näkyi Espanjassa päivittäin maskipakkona. Silti esimerkiksi sairaalan aseptiikassa olisi hieman parannettavaa. Sairaalassa, jossa työskentelin, Covid-potilaiden eristyskäytännöt vaihtelivat. Käsiä ei aina muistettu pestä, suojauksia ei aina käytetty tai kuljettiin käytävillä suojavaatteet päällä. Hoitajilla oli myös paljon koruja ja tekokynsiä, jotka Suomessa on usein hygieniasyistä kielletty.

Harjoittelun tavoitteet

Kansainvälisessä harjoittelussa ammatilliset tavoitteet vastaavat pitkälti Suomessa suoritetun harjoittelun tavoitteita. Tavoitteet täyttyivät myös omassa harjoittelussani. Kohta valmistuvana opiskelijana sain tehdä kanylointia, iv-lääkkeiden valmisteluja ja antoja valvotusti, pistää insuliinit ja verenohennuslääkkeet. Kipsasin, sidoin ja hoidin haavoja, mittasin elintoimintoja ja keskustelin potilaiden kanssa.

Kansainvälisessä harjoittelussa ammatilliset tavoitteet vastaavat pitkälti Suomessa suoritetun harjoittelun tavoitteita.

Tavoitteena oli myös kielen oppiminen. Espanjan kielestä jäi mieleen joitakin hoidollisia termejä. Harjoittelun kielenä oli kuitenkin englannin kieli.  Ymmärrys espanjan kielestä kuitenkin karttui, kun sitä kuunteli hoitohenkilökunnan käyttämänä koko ajan ympärillään.

Ammatti-identiteetti kehittyy

Kansainvälisessä harjoittelussa opiskelija voi päästä toimimaan myös tulkkina. Sain itse  hoitaa harjoittelun aikana kolmea suomalaista potilasta, jotka eivät olleet kielitaitoisia. Toimin heille tulkkina ja kävin useamman kerran tervehtimässä heitä osastoilla. Minulla ei ollut kiire opiskelijana, joten saatoin selvitellä heidän kanssaan oikeita toimenpidehuoneita, ajanvarauksia, tulevia toimenpiteitä sekä jutustella niitä näitä.

Potilaalle oli merkittävää, kun pelottavassa tilanteessa oli mukana samaa kieltä puhuva hoitaja. Mahdollisuus myös rauhallisesti keskustella potilaan kanssa kuvastaa kokonaisvaltaisen hoitotyön merkitystä.

Espanjassa pääsin tutustumaan myös Suomen Merimieskirkon Sosiaalikuraattorin työpäivään sekä vierailla Aurinkorannikon Suomalaisen seurakunnan Torrentuvalla Torremolinoksessa. Siellä oli paikalla myös suomalainen pappi. Huomasin, että suomalaiset karavaanarit ja kausiasujat kaipaavat selvästi suomalaisia ja hakeutuivat itse seurakunnan tiloihin tervehtimään muita.

Kansainväliseen harjoitteluun tai vaihtoon lähteminen edellyttää itsenäistä asennetta.

Sosiaalikuraattorin työ on keskustelevaa ja ihmisten arkielämää tukevaa, virastojen kanssa asioimista eli hyvin vastaavaa kuin diakoniatyöntekijän työ Suomessa. Torrentuvalla vapaaehtoiset valmistavat lounasta kahveineen sekä retkiä ja muuta toimintaa pientä maksua vastaan. Seurakunta ei saa Suomesta rahoitusta toimintaansa. Vain sosiaalikuraattorin ja pappien palkat sekä tilojen vuokrat maksetaan.

Kansainväliseen harjoitteluun tai vaihtoon lähteminen edellyttää itsenäistä asennetta. Ulkomailla on lopulta aika omillansa. Minulle se sopi hyvin, mutta joku toinen saattaisi kaivata enemmän ohjausta Suomesta käsin.

Kansainvälinen vaihto on mahdollisuus viettää aikaa ulkomailla, tutustua uuteen kulttuuriin ja mahdollistaa jopa työllistymisen vaihtokohteessa.

(Kirjoitus perustuu sairaanhoitaja-diakonissa-opiskelija Kukka Koreniuksen kokemuksiin Espanjan Fuengirolassa suoritetusta harjoittelusta.)

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022012510180