Tuhat tapaa jäädä yksin – ja kohdata

Ikääntyneiden yksinäisyys koskettaa monia. Itsensä yksinäiseksi tuntevia 65 vuotta täyttäneitä oli Sotkanetin tilastojen (2021) mukaan pari vuotta sitten vajaa 10 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Ikävoimainen Oulu – Oulun kaupungin ikääntymispoliittisessa ohjelmassa 2021–2030 (2020) todetaan jopa joka viidennen oululaisen ikääntyneen tuntevansa olonsa yksinäiseksi. Yleisyydestään huolimatta yksinäisyyttä voi olla joskus hankala tunnistaa. Ikääntyneellä voi olla lapsia tai lapsenlapsia, lähelläkin, mutta erilaisissa elämänvaiheessa elävien voi olla hankala todella ymmärtää toisen tilannetta, jos kohtaamisiin ei jää kunnolla aikaa.

Yksinäisyyden syitä on monia.

Yksinäisyyden syitä on monia. Ikääntyneen kohdalla ystävät ovat saattaneet jo kuolla tai muuttaa eläköidyttyään toiselle paikkakunnalle. Oman liikkumisen tai vaikkapa muistamisen epävarmuudet rajoittavat elämänpiiriä ja toisten seuraan lähtemistä. Yksinäisyys voi olla myös henkistä, jos aktiivisesta elämäntyylistä huolimatta läheisiä, samalla aaltopituudella olevia, ystäviä ei ole.

Luonto avaa tietä kohtaamisille

KotiKummit -hankkeessa ollaan kokoamassa KotiKummit -kassia ikääntyneiden ystävinä toimiville vapaaehtoisille. Kassin tarkoituksena on tukea vapaaehtoista antamalla mm. vinkkiä yhteiseen tekemiseen ikääntyneen ystävän kanssa. Kassin yhdeksi sisällöksi on ideoitu luonnonmateriaaleja tai kuvia eri luontokohteista. Kassi toimisi siis eräänlaisena mobiiliversiona aistihuoneesta, joita on viime aikoina toteutettu ikäihmisten asumispalveluissa esimerkiksi Vuolijoen Emmakodissa (Kekäläinen ym., 2022).

Luonnon elementit ja materiaalit, myös kuvina, ääninauhoina ja videoina, madaltavat kohtaamisen kynnystä (mm. Kahilaniemi, 2019; Kekäläinen ym., 2022). Ne herättävät niin muistoja menneestä kuin tunteita ja ajatuksia tässä hetkessä – ja siten keskustelun aiheita. Heinän tuoksu voi palauttaa mieleen muistoja kuumalta heinäkuiselta pellolta, kostea sammal vie ajatukset sieniretken löytämisen iloon ja täyteläisiin tuoksuihin, kiven sileä pinta muistuttaa kevätauringon lämmittämästä istuinpaikasta. Mieleen palaavia muistoja on lukemattomia. Muistoissa on kohtaamisia läheisten ja ventovieraiden kanssa, kohtaamisia työn ja huvin merkeissä, iloisia ja surullisia kohtaamisia.

Kohtaaminen lähtee siitä, että sille on aikaa ja siihen on kiinnostusta.

Erilaisia luonnon materiaaleja, myös virtuaalisia, voidaan aistia monin tavoin (Lipponen, 2019). Jos esimerkiksi ikääntyneen näkö on heikentynyt, voidaan luontoa aistia yhä monin tavoin: tunnustelemalla, haistamalla, maistamalla, kuuntelemalla ja liikkeen kautta erilaisilla pinnoilla liikuttaessa. Muistoissa olevien kohtaamisten lisäksi luonnon aistiminen yhdessä avaakin tietä myös uusille kohtaamisille tässä hetkessä.

Kohtaaminen on asenne

Kohtaaminen lähtee siitä, että sille on aikaa ja siihen on kiinnostusta. Tai oikeastaan siitä, että on siihen kiinnostusta, aikaa se ei välttämättä erityisesti vaadi. Kohtaamista on hymy kassajonossa, lohduttava käsi olkapäällä, oven avaaminen, tervehtiminen tai pienen präntin lukeminen ikääntyneelle. Kohtaamista on myös yhdessä ulkoilu ja keskustelu, yhdessä tekeminen. Kohtaaminen on myös avain hyvään palveluun. Kohtaaminen on sitä, että nähdään toinen ennen kaikkea ihmisenä, ja vasta sitten asiakkaana, potilaana, ikäihmisenä tai avuntarvitsijana (Tamminen & Pirhonen, 2021, Haapakorva & Kajasranta, 2021).

Yksinäisyydestä, yksin jäämisestä ja kohtaamisen kaipuusta kerrotaan lukuisissa musiikkikappaleissa, elokuvissa ja kirjoissa. Edu Kettusen Tuhat tapaa jäädä yksin -kappale avaa muutamaa yksin jäämisen tapaa ja tarinaa. Meillä on tuhat tapaa jäädä yksin, mutta myös vähintään tuhat tapaa kohdata toisemme.

Lähteet

Haapakorva M-L. & Kajasranta S. (2021) Ihminen ensin Kohtaamisella on väliä. (Opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala). https://www.theseus.fi/handle/10024/505056

Ikävoimainen Oulu Oulun kaupungin ikääntymispoliittinen ohjelma 2021–2030 (2020).  https://www.ouka.fi/documents/112834/21833569/Ik%C3%A4voimainen+Oulu+-+Oulun+kaupungin+ik%C3%A4%C3%A4ntymispoliittinen+ohjelma+2021-2030+versio+15.12.2020.pdf/59208d9b-ae63-4dde-8a49-bade50bc7871

Kahilaniemi E. (2019) Luontoavusteisten menetelmien hyödyntäminen sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla. Teoksessa Ylilauri M. & Yli-Viikari A. (toim.) Kohti luonnollista hyvinvointia – Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen (s. 52–57). https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kekäläinen I., Mård A., Ojala M., Karppinen S., Piirainen P. (2022) Luovuus tukee hoitotyötä. Sairaanhoitaja -lehti 95(4) https://shlehti.sairaanhoitajat.fi/share/17456/4aa497

Lipponen M. (2019) Luonto tekee hyvää – entä digiluonto. Teoksessa Ylilauri M. & Yli-Viikari A. (toim.) Kohti luonnollista hyvinvointia – Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen (s. 94–102). https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sotkanet (2021). Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), 65 vuotta täyttäneet https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=szY00gcA&region=s07MBAA=&year=sy5ztjbS0zW01jUBAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.0-SNAPSHOT&buildTimestamp=202109301228

Tamminen O. & Pirhonen J. (2021) Puheita ja tekoja – osallisuuden haasteet vanhuudessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 58(4), 384–395. https://journal.fi/sla/article/view/95177/66274

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933828