Päihde- ja mielenterveysjärjestöt edistävät hyvinvointia kokonaisvaltaisesti

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA) käynnistyi vuonna 2015. A-klinikkasäätiö koordinoi tutkimusohjelmaa. Toteuttajaverkostoon kuuluu 11 järjestöä, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan sosiaalityön tutkinto-ohjelma. Tutkimusohjelmaa toteutetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) taloudellisella avustuksella. (A-klinikkasäätiö, 2023.)

MIPA-tutkimusohjelmakauden 2015–2018 painotuksia olivat järjestöjen toimintaedellytykset ja niiden toimintaan osallistuvien hyvinvointi sekä vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus. Vuosien 2019–2023 painotuksia ovat järjestöjen toiminta hyvinvointialueilla, päihde- ja mielenterveysongelmaisen läheisen hyvinvointi ja järjestöjen ryhmätoimintojen merkitys osallistujille.

Järjestöjen toiminta hyvinvointialueilla

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen siirtyminen hyvinvointialueille vaikuttaa järjestöjen toimintaan. Hyvinvointialueita järjestöyhteistyöhön velvoittavaa lainsäädäntöä on vähän. Palvelujen tuottamisen ja järjestämisen muutos tarjoaa kuitenkin monenlaisia mahdollisuuksia hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistyöhön. (Niemelä & Auvinen, 2021, s. 12–28.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen siirtyminen hyvinvointialueille vaikuttaa järjestöjen toimintaan.

Hyvinvointialueilla järjestöjen tehtävät voivat liittyä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, palvelujen tuottamiseen yksityisinä palveluntuottajina ja vaikuttamistoimintaan, eritoten järjestöjen toiminnan piirissä olevien näkemysten ja palvelutarpeiden esiin tuomiseen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on keskeinen osa järjestöjen toimintakenttää hyvinvointialueilla. Järjestöjen palvelut ja toiminnot tulee sitoa hyvinvointialueilla osaksi palvelukokonaisuuksia. (Emt.)

Hyvinvointialueet ovat keskenään erilaisia. Lisäksi ne ovat toimintojensa, esimerkiksi järjestöyhteistyön, organisoinnissa eri vaiheissa. (Kilpeläinen ym., 2021, s. 2.) MIPA-tutkimushanke selvitti haastattelemalla kolmen hyvinvointialueen julkisen sektorin ja järjestöjen työntekijöiden (n 26) ajatuksia, toiveita ja huolia sosiaali- ja terveysalan uudistuksesta. Hyvinvointialue on järjestön olennainen yhteistyökumppani sekä ostopalveluiden että välimuotoisten palvelujen tuottamisessa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä kansalaistoiminnan tehtäväalueilla hyvinvointialue ja järjestö mutta myös kaupunki tai kunta tekevät yhteistyötä. (Kauppila, Tourunen & Jurvansuu, 2022, s. 5–9.)

Julkisen sektorin sekä päihde- ja mielenterveysjärjestöjen työntekijöiden näkemykset yhteistyöstä olivat samansuuntaisia, mutta poikkeuksiakin näkemyksissä oli. Huolta tunnettiin kooltaan pienien yhdistysten toimintaedellytyksistä hyvinvointialueilla. Julkisen sektorin toimijat miettivät pienien yhdistysten valmiuksia tuottaa laadukkaita palveluita kattavasti maantieteellisesti laajalla hyvinvointialueella. Järjestötoimijat olivat huolissaan esimerkiksi avustusten ja kilpailutusten ulkopuolelle jäämisestä. (Emt., s. 9–11.)

Läheisten hyvinvointi tulisi huomioida paremmin päihde- ja mielenterveyspalveluissa

Päihde- ja mielenterveysongelmat rasittavat sekä ongelman kohdannutta ihmistä että hänen läheisiään. Päihde- tai mielenterveysongelman kohdanneelle ihmiselle läheiset ovat kuitenkin merkittävä tuki. Raskaassa elämäntilanteessa läheinen itse voi tarvita tukea hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämisessä. Hänen tuen tarpeitaan ei kuitenkaan aina havaita sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Ihmisen hyvinvointiin sekä arjen ja elämän sujumiseen vaikuttavat monet asiat. Ihmisen kokemusta huono-osaisuudesta tai pahoinvoinnista voivat vahvistaa muun muassa toimeentulon vaikeudet, vähäiset elämän merkityksellisyyden kokemukset ja heikko yhdenvertaisuuden tunne toisten ihmisten kanssa. Järjestöjen toimintaan osallistuminen voi lisätä ihmisen hyvinvoinnin kokemusta. Halu tavata ja tutustua uusiin ihmisiin, kohdata vertaisia ja oppia uusia asioita vahvistavat järjestöjen toimintaan osallistuvan kokemusta hyvinvoinnista. (Tourunen ym., 2019, s. 16–17.) Vaikka elämän taloudelliset resurssit ovat niukat, elämä voidaan kokea hyväksi (Juntunen & Rytkönen, 2021).

Vuonna 2019 MIPA-tutkimusohjelmassa kerättiin laaja kyselyaineisto päihde- ja mielenterveysongelmaisten läheisiltä (n 363). Kyselyyn vastanneista yli puolet (55 %) oli päihde- ja mielenterveysongelmaisen ihmisen vanhempia, noin viidesosa (21 %) oli puoliso tai kumppani ja vajaa kymmenesosa oli lapsia (8 %). Monelle läheiselle rentoutuminen oli vaikeaa (44 %). Hän saattoi kokea tulevaisuuden toivottomana (33 %). Tavatonta ei ole sekään, että hän tunsi vain harvoin läheisyyttä toisiin ihmisiin (20 %). Koettu jännittyneisyys tai stressi, toivottomuus ja ihmissuhteiden puutteellisuus vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen. (Jurvansuu & Tourunen, 2019.)

Diakin opiskelijat ovat osallistuneet MIPA-tutkimusohjelmaan monin erilaisin tavoin (Helminen, 2020), muun muassa tekemällä opinnäytetyönsä tutkimusohjelmalle. Koponen ja Tuominen (2022) tarkastelevat opinnäytetyössään mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolisoiden jaksamista. He havaitsivat kyselyaineistoa analysoidessaan, että kuntoutujan tilanne vaikuttaa puolison terveyteen, tunteisiin, sosiaalisiin suhteisiin ja arjesta selviytymiseen. Lisäksi kuntoutujan puoliso voi kokea, että sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tavoitettavuudessa ja tiedonsaannissa on puutteita. He kaipaavat tukea sekä ammattilaisilta, vertaisilta että läheisiltä. (Koponen & Tuominen, 2022.)

Sekä päihde- ja mielenterveysongelmaista että hänen läheistään on tuettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Sekä päihde- ja mielenterveysongelmaista että hänen läheistään on tuettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Päihdeongelmaisten läheisten näkemys on, että ohjaus heille tarkoitettuihin palveluihin tulisi tapahtua järjestelmällisesti osana päihdeasiakkaan palveluohjausta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla tulee olla osaamista havaita sekä päihde- ja mielenterveysongelmaisen että hänen läheisensä tuen tarpeet. Lisäksi hänellä tulee olla osaamista ohjata heidät oikeiden palvelujen ja tuen muotojen piiriin.  (Jurvansuu, Laukkanen & Tourunen, 2022.)

Tutkimusta lähellä järjestöjä ja ihmisiä

MIPA-tutkimusohjelmaa toteutetaan ja tutkimus tehdään järjestökentällä ja niiden toimintojen piirissä olevien ihmisten keskuudessa. Tavoitteena on lisätä tutkimuksen keinoin tietoisuutta järjestöjen toiminnoista ja niiden merkityksestä osallistujille.

Diakin opiskelijat Joutsimäki, Lehtiniemi ja Huynh (2022) keräsivät opinnäytetyöhönsä aineiston haastattelemalla neljää päihdekuntoutujaa. Heidän kokemuksensa oli, että palveluita on saatavilla riittämättömästi. Niissä ei oteta huomioon palvelutarpeiden moninaisuutta, vaan palvelut olivat yksipuolisia. Lisäksi niihin voi olla pitkä jonotusaika. (Joutsimäki ym., 2022.)

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen palvelujen ja tuen muotojen valikko on laaja ja monipuolinen. Siihen sisältyy muun muassa matalan kynnyksen palveluja, joiden ilmapiirin ihmiset kokevat luottamukselliseksi ja turvalliseksi. Se tarjoaa hyvät edellytykset esimerkiksi palveluohjauksen tekemiseen. (Kaskela, Jurvansuu & Tourula, 2021.)

Järjestöt ovat kehittäneet myös erilaisia ryhmätoimintoja, joiden hyötyjä ja vaikutuksia osallistujille ei ole juurikaan tutkittu. Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmaisten läheisille tarkoitettujen ryhmätoimintojen organisoinnissa järjestöjen rooli on olennainen. MIPA-tutkimusohjelmassa järjestöjen ryhmätoiminnot ovat erityisenä tutkimuskohteena vuosina 2022–2023. Tutkimusohjelma järjestää työpajoja, joissa kerrotaan viimeisistä tutkimustuloksista ja tehdään kehittämistyötä. Hankkeen tehdyt julkaisut ja tiedot työpajoista löytyvät hankkeen nettisivustolta.

Lähteet

A-klinikkasäätiö. (15.2.2023). Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen yhteinen hanke. Tietopuu. Saatavilla 24.2.2023 https://tietopuu.a-klinikkasaatio.fi/jarjestotutkimusohjelma/jarjestojen_hanke

Helminen, J. (2020). Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma innovaatiotoiminnan oppimisympäristönä. Teoksessa J. Helminen (toim.), Näkökulmia osallistavaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 5 (s. 114–127). (Diak Työelämä 18). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-348-3

Joutsimäki, J., Lehtiniemi, S., & Huynh, A. (2022). Päihdetoipuminen ja hoidon onnistuminen [amk-opinnäytetyö]. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204265983

Juntunen, E., & Rytkönen, M. (2021). Hyvinvointi ja osallisuus kristillisten päihdejärjestöjen asiakkailla [YAMK-opinnäytetyö]. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111820630Jurvansuu, S., Laukkanen, S., & Tourunen, J. (2022). ”Jos ei saa hoitoa, niin miten ne läheiset voi saada mitään?” Päihteiden käyttäjien läheisten kokemuksia palvelujärjestelmästä. Tietopuu, Katsauksia ja näkökulmia 1/2022, s. 1–18. Saatavilla 24.2.2023 https://bit.ly/TietopuuKatsauksia_1_2022

Jurvansuu, S., & Tourunen, J. (2019). Myös omainen voi paremmin, kun tukea tarvitseva läheinen saa apua. Tiimi 5/2019, s. 22–23. Saatavilla 24.2.2023 https://a-klinikkasaatio.fi/ammattilaiselle/tiimi-lehti/lehtiarkisto/tiimi-5-2019

Kaskela, T., Jurvansuu, S., & Tourunen, J. (2021). Toimijaverkkoteoriaan pohjautuva pienoisetnografia päihteitä aktiivisesti käyttäville suunnatusta matalan kynnyksen kohtaamispaikasta. Tietopuu, Tutkimussarja 3/2021, s. 1–20. Saatavilla 24.2.2023 http://bit.ly/tutkimussarja3_2021

Kauppila, E., Tourunen, J., & Jurvansuu, S. (2022). Ajatuksia, huolia ja toiveita hyvinvointialuevalmistelusta. Haastattelututkimus järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhdyspinnoista. Tietopuu, Katsauksia ja näkökulmia 2/2022, s. 1–14. https://bit.ly/TietopuuKatsauksia_2_2022

Kilpeläinen, K., Savolainen, N., Rotko, T., Kauppinen, T., Markkula, J., & Tamminen, N. (2021). Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen alueilla 2021. (Työpaperi 22/2021). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-740-1

Koponen, K., & Tuominen, E. (2022). Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien puolisoiden jaksaminen [amk-opinnäytetyö]. Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022112123374

Niemelä., J., & Auvinen., T. (2021). Järjestötieto hyvinvointialueiden tietojohtamisessa. Selvityshenkilöiden raportti kansalaisyhteiskunnasta saatavan tiedon hyödyntämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:37). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8432-5

Ringbom, H., & Jurvansuu, S. (2019). Rakkautta, vihaa, pelkoa ja toivoa. Mielenterveys- ja päihdeomaisten tunteet läheistään kohtaan. Tietopuu, Katsauksia ja näkökulmia 7/2019, s. 1–15.  http://bit.ly/OmaistenTunteet

Tourunen, J., Jurvansuu, S., Pitkänen, T., Rissanen, P., Puumalainen, J., Valkonen, J., Ilomäki, T., Mäenpää, E., Hautamäki, L., Kammonen, K., Nieminen, N., Ringbom, H., Elovainio, M., Jokelainen, S., Sironen, J., Glad, T., & Ahonen, J. (2019). Järjestöt hyvinvoinnin, osallisuuden ja kohtaamisen mahdollistajina. A-klinikkasäätiö. Saatavilla 24.2.2023 https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/MIPA_Tutkimuskoonti.pdf

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030329553