Johtaja ei ole duunari – lähiesihenkilön työnkuva kaipaa selkeyttä
Sosiaali- ja terveysalalla hyvä johtaminen edistää hoitajien työssä jaksamista ja työhön sitoutumista. Johtamista kuitenkin vaikeuttavat resurssien vähentäminen, alaisten määrän lisääminen ja kohtuuton työmäärä. Lähiesihenkilön työn sisällöstä tulee keskustella laajemmin ja tehtävänkuvaa pitää selkeyttää.
Sairaanhoitajilla on nykyisin hyvät mahdollisuudet edetä urallaan ja jatkokouluttautua sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa. Rivisairaanhoitaja suuntautuu usein kouluttautumisen kautta esihenkilötehtäviin joko apulaisosastonhoitajan tai osastonhoitajan tehtäviin. Kyseiset työtehtävät ovat usein varsin vaativia, työmäärältään kohtuuttomia ja tehtäväkuvansa puolesta pirstaleisia. Toisaalta palkkaero rivityöntekijään on vähäinen eikä vastaa työn tuomia haasteita.
Lähiesihenkilön roolissa keskeistä on johtaminen. Hyvä johtaminen vaatii sitä, että johtajalla on aikaa ja resursseja tehdä oma työnsä kunnolla. Sote-puolella lähihenkilötason johtaminen on tehty entistä vaikeammaksi, kun resursseja on vähennetty ja samanaikaisesti alaisten määrää on lisätty. Onnistunut johtaminen vaatii lähiesihenkilöltä hyvää alaisten tuntemista, mikä vaikeutuu alaisten määrän kasvaessa. Jos lisäksi lähiesimiehen töihin liitetään hänelle kuulumattomia töitä, kuten esimerkiksi kliinisen työn teko, voidaanko edes odottaa hyvää johtamista saatikka johtamista ollenkaan.
Hyvä johtaminen vaikuttaa työhyvinvointiin
Hyvällä johtamisella on vaikutusta koko henkilöstön hyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja työhön sitoutumiseen. Esihenkilön riittävän hyvä toiminta voi edistää merkittävästi työntekijöiden hyvinvointia, työn imua, työhön sitoutumista ja työn tuottavuutta. Kun työyhteisössä yhteistyö on toimivaa ja työ sujuu, helpottuu myös esihenkilön oma työ. (Työterveyslaitos, i.a.) Esihenkilötehtävien selkeyttämisellä olisi siis laajempi positiivinen vaikutus, kun työtä tekevät hoitajat jaksaisivat paremmin ja olisivat motivoituneempia ja sitoutuneempia.
Miten tehtäisiin houkuttelevammaksi haasteellisina näyttäytyvät työroolit, joihin kuitenkin tarvitaan tehtävään sitoutuneita henkilöitä? Tehtäväkuvan selkeyttäminen, työmäärän kohtuullistaminen ja omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuudet ovat tekijöitä, joilla lähiesihenkilötyötä voisi saada houkuttelevammaksi. Hoitoala tarvitsee kipeästi ihmisiä, jotka ovat sitoutuneita ja haluavat myös kehittää hoitotyötä.
Sote-alalla työskennellään hierarkkisessa työympäristössä
Terveyspalveluiden työntekijät työskentelevät ympäristössä, jossa hierarkia on vahvasti läsnä. Esimerkiksi kokeneiden ja vasta-aloittaneiden työntekijöiden tai lääkäreiden ja hoitajien välisestä hierarkiasta keskustellaan värikkäästi paitsi ammattilaisten keskuudessa myös laajemmin yhteiskunnassa.
Esihenkilötyö on murroksessa sote-alalla.
Sosiaalipalveluiden hierarkkinen puoli on ehkä vähemmän tunnettu, mutta myös siellä työtehtävien jako nivoutuu vahvasti koulutustaustaan ja kokemukseen. Asumispalveluissa on tarkasti säädeltyä, kuka saa jakaa lääkkeet ja kuka on pätevä hoitamaan palveluiden toteuttamiseen tai arviointiin liittyvää työtä.
Lähiesihenkilöt painivat kahden tulen välissä
Esihenkilötyö on murroksessa sote-alalla. Hyvinvointialueiden mukanaan tuoma myllerrys muuttaa toimintaympäristöjä ja laittaa esihenkilöiden muutosjohtamisen taidot koetukselle.
Hyvä johtaja on nykyihanteiden mukaan kuunteleva ja ymmärtävä. Sote-alan henkilöstö kärsii etenkin pandemia-ajan jälkimainingeissa uupumisesta ja tarvitsee esihenkilön kuuntelevaa korvaa ja ymmärrystä. Suomalaisen yhteiskunnan ikärakenne ei lupaa alalle helpompia aikoja tulevaisuuteenkaan.
Lähiesihenkilöt ja osastonhoitajat painivat monesti kahden tulen välissä. Henkilöstö tulee kohdata jaksamista tukien, mutta samalla vaikuttavuuteen ja kustannustehokkuuteen liittyvät tavoitteet sanelevat omalle johtamiselle tiukat raamit.
Lähiesihenkilötyön kehittämistä tarvitaan
Sote-palveluissa laajalla osaamisella pyritään asiakkaan parhaaseen. On selvää, että koulutettu, perehdytetty ja osaava työntekijä huolehtii asiakkaasta parhaalla mahdollisella tavalla. Niin palveluita kuin henkilöstön osaamista tulee kehittää ja arvioida myös jatkossa. Kuitenkin tulisi vahvemmin pitää mielessä se, minkä takia sote-palvelut ovat olemassa. Kenelle työtä tehdään ja kuka sitä tekee? Kyse on ihmisistä, ja ihminen ei ole kone.
Johtamisen tyyli on muuttunut terveysalalla (esim. Kauppinen, 2023). On ymmärretty, että täydellä teholla ajettu ihminen palaa loppuun. Tärkeää olisi keskustella myös siitä, voiko ydintyön hukuttaminen kaikkeen muuhun aiheuttaa saman reaktion. Jos lähiesihenkilön työssä henkilöstöjohtaminen jää muiden tehtävien jalkoihin, tilanteesta saadaan äkkiä itseään ruokkiva kehä, jolloin työyhteisössä eivät voi hyvin alaiset eikä esihenkilö.
Ylenemismahdollisuudet ja pitkäjänteinen sitoutuminen omaan alaan täytyy tehdä houkuttelevaksi. Sosiaali- ja terveysalaa ajatellaan harvoin käsityöläisammattilaisuuden kautta, mutta työssä on paljon piirteitä siitä. Ala opitaan paitsi teoriaopinnoissa myös ennen kaikkea työtä tekemällä perehdytystä saaden. Voitaisiinko pitkäaikaiset työsuhteet ja ydintyön asiantuntijuus valjastaa jatkossa lähijohtamisen tueksi?
Lähteet
Kauppinen, H. (31.7.2023). Vuorovaikutteiset johtamistyylit tuovat hyviä tuloksia hoitotyössä. Lääkärilehti. Saatavilla 25.10.2023 https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/vuorovaikutteiset-johtamistyylit-tuovat-hyvia-tuloksia-hoitotyossa/
Työterveyslaitos. (i.a.) Hyvä johtaminen on tietoinen valinta. Saatavilla 25.10.2023 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/hyva-johtaminen-on-tietoinen-valinta
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231110144659