Selvitys orastavista sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemeistä Euroopassa

Sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemien toimijat, poliittiset päättäjät ja tutkimusyhteisö ovat yhä enenevässä määrin yksimielisiä siitä, että esimerkiksi teknologiset innovaatiot eivät yksin pysty ratkaisemaan nyky-yhteiskuntien sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia (Domanski ym., 2020, s. 454). Avuksi tarvitaan myös sosiaalisia innovaatioita (SI), vaikka ne ovat vielä vakiintumaton käsite (Krlev & Dey, 2020, s. 1).

Euroopan komissio suositteli kesäkuussa 2023 yhteisötalouden tukemiseksi konkreettisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on luoda sen organisaatioille suotuisat edellytykset menestyä ja kasvaa. Yhtä lailla halutaan lisätä tietoisuutta yhteisötalouden mahdollisuuksista, joita ovat esimerkiksi laadukkaiden työpaikkojen luominen ja innovaatioiden ja sosiaalisen osallisuuden tukeminen.

Sosiaaliset innovaatiot ovat yhä vaikutusvaltaisemmin tutkimuksen ja politiikan asialistalla (Domanski ym., 2020, s. 455). Millainen toimintaympäristö parhaiten edistäisi niiden syntymistä ja menestymistä?

Tätä kysymystä lähestyttiin selvityksessä tarkastelemalla Social Innovation Canadan ja kuuden eurooppalaisen sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksen toimintaa ja strategiaa. Selvitys vertailee kanadalaista ja eurooppalaista SI-ekosysteemiä keskittyen parhaimpiin toimintamalleihin ja rakenteisiin, joista voisi olla hyötyä myös suomalaisen sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksen rakentamisessa.

Kanadassa syntyi tukiorganisaatio sosiaalisille innovaatioille valtion rahoituksella

Social Innovation Canada sai alkunsa vuonna 2018, kun joukko SI-toimijoita päätti selvittää, mitä voitaisiin tehdä keskinäisen yhteistyön lisäämiseksi ja sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi. Asiaa kysyttiin yli 750 alan toimijalta tai sidosryhmän edustajalta. Kyselyn tulosten perusteella syntyi raportti, jonka myötävaikutuksella Kanadan hallitus myönsi 800 miljoonan dollarin rahoituksen Social Innovation Canadan perustamiseksi.

Ensimmäisinä toimintavuosinaan Social Innovation Canada painotti verkostoitumista, yhteistyön edellytyksien vahvistamista, kokeilujen, osaamisen ja oppimisen jakamista ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisen toimintamallin rakentamista (Social Innovation Canada, 2018).

Social Innovation Canada sai alkunsa vuonna 2018, kun joukko SI-toimijoita päätti selvittää, mitä voitaisiin tehdä keskinäisen yhteistyön lisäämiseksi ja sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi.

Näillä toimilla pyrittiin houkuttelemaan yrittäjiä ja sosiaalisista innovaatioista kiinnostuneita alalle sekä vahvistamaan toimijoiden keskinäistä ymmärrystä. Lisäksi tavoitteena oli lisätä osaamista ja sosiaalisten innovaatioiden tunnettavuutta. Konkreettisia tavoitteita olivat esimerkiksi sosiaalisten innovaatioiden opetussuunnitelman kehittäminen ja koulutuksien pilotointi (Social Innovation Canada, 2018).

Euroopassa sosiaalisia innovaatioita on edistetty liki 10 vuotta

Vuodesta 2014 alkaen Euroopan sosiaalirahasto (ESR+) ja EU:n työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma (EaSI) ovat rahoittaneet kuutta konsortiota, joiden tehtävänä on perustaa kansallisia osaamiskeskuksia ja edistää sosiaalista innovointia paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja Euroopan laajuisesti.

Komissio pitää konsortioita elintärkeinä instrumentteina yhteisön kehittämisessä, sosiaalipalvelujen parantamisessa, yhteiskunnan rakentamisessa ja paikallisten yhteisöjen kuuntelemisessa. Niiden tavoitteena on edistää verkostoitumista, luoda valmiuksia ja synergiaa alueellisten toimijoiden väliseen yhteistyöhön sekä kehittää sosiaalisten innovaatioiden kasvulle välttämättömiä työkaluja ja menetelmiä kaikkialla EU:ssa. Osaamiskeskukset ratkovat esimerkiksi haastetta, kuinka innovatiivisia ratkaisuja ja niiden vaikutuksia voitaisiin skaalata. (ESF+, i.a.)

Nämä kuusi osaamiskeskusta kattavat 25 Euroopan maata ja pitävät sisällään 148 organisaatiota. Kullakin niistä on lisäksi oma temaattinen painopistealueensa.

Building Capacity for a Sustainable Society (BuiCaSuS) keskittyy levittämään sosiaalisiin innovaatioihin liittyvää osaamista Ranskaan, Latviaan, Espanjaan ja Ruotsiin. Osaamiskeskuksen tavoitteena on edistää kansallisesti sosiaalisia innovaatioita näissä maissa sekä kehittää vaikuttavia malleja yhteistyöhön koko yhteiskunnan laajuisesti.

European Social Innovation Alliance (ESIA) vaikuttaa kansallisesti Tanskassa, Virossa, Saksassa, Puolassa ja Iso-Britanniassa, mutta se edistää myös kansainvälistä verkostoitumista alalla. Kansalliset osaamiskeskukset keskittyvät erityisesti yhteistyön lisäämiseen yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa, päättäjiin vaikuttamiseen sekä työkalujen, menetelmien ja käytäntöjen jakamiseen.

Facilitating United Approaches to Social Innovation in Europe (FUSE) toimii Bulgariassa, Kyproksella, Irlannissa ja Portugalissa. Sen tavoitteena on parantaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) tehokkuutta sosiaalisten innovaatioiden rahoitusvälineenä paikallisten aloitteiden ja sektorirajat ylittävien kumppanuuksien avulla.

Pan-European Social Innovation Lab (PenCIL) painottuu neljään maahan: Belgiaan, Tšekkiin, Suomeen ja Liettuaan. Sen keskeisenä tavoitteena on tunnistaa hyviä käytäntöjä ja alan tarpeita, joiden pohjalta on tarkoitus luoda kullekin maalle oma strategia ja toimintasuunnitelma. Ydintavoitteena on tehdä jokaisesta näiden maiden kansalaisesta sosiaalinen innovaattori.

Social innovation Ecosystem Development (SEED) vie eteenpäin sosiaalisia innovaatioita Kreikassa, Italiassa, Romaniassa ja Sloveniassa. Hankkeessa on mukana tutkijoita, päättäjiä, virkamiehiä ja muita toimijoita, jotka työskentelevät yhdessä tukeakseen ESR:n hallintoviranomaisia sosiaalisten innovaatioiden ESR+-rahoituksen jakamisessa yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi.

Social Innovation Plus – Competence Centres (SI PLUS) keskittyy edistämään sosiaalisia innovaatioita erityisesti työllisyyteen ja työmarkkinoihin liittyen Itävallassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Slovakiassa. Kansalliset osaamiskeskukset edistävät osallistavia prosesseja kansalaisten, kolmannen sektorin edustajien ja alueellisten sidosryhmien kanssa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävien työpaikkojen luomiseksi.

Kysely eurooppalaisille osaamiskeskuksille

Kanadalaisen ja eurooppalaisen sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemin mallin vertailu toteutettiin niin, että Social Innovation Canadan strategiasta (2018) tunnistettiin keskeisiä teemoja, joista koostettiin kyselytutkimus eurooppalaisille sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksille. Kyselyssä selvitettiin, kuinka osaamiskeskusten toimijat jakavat tietoa keskenään ja kuinka he oppivat toisiltaan monialaisista sosiaalisista innovaatioista.

Tarkoituksena oli selvittää, millaista yhteistyötä toimijat tekevät keskenään ja millaisia toimintatapoja heillä on osaamisen levittämiseen ja osallistavan yhteistyön edistämiseen verkostoissaan. Lisäksi tarkasteltiin, kuinka organisaatiot mahdollistavat uusien yhteistyökumppanuuksien syntyä ja houkuttelevat uusia tekijöitä alalle.

Selvityksessä kysyttiin, kuinka avointa ja läpinäkyvää toiminta on, sekä miten yhteisöllistä vaikuttavuutta mitataan organisaatioissa. Vastaajat arvioivat myös organisaatioiden verkostotyötä, teknologisia valmiuksia ja käytäntöjä jakaa tietoa ja osaamista.

Selvityksessä arvioitiin myös, kuinka toimijat oppivat toisiltaan monialaisista sosiaalisista innovaatioista ja löytävät uusia toimintamalleja, käytänteitä ja ratkaisuja. Vastaajilta kysyttiin esimerkiksi koulutuskäytännöistä, yhteistyöhön kannustavan toimintaympäristön rakentamisesta ja oppimista ja verkostoitumista helpottavista alustaratkaisuista.

Eurooppalaiset toimijat ketteriä monella saralla

Kysely lähetettiin 34 keskeiselle toimijalle, joita myös pyydettiin välittämään kyselyä eteenpäin verkostoissaan. Lopulta siihen vastasi yksitoista toimijaa.

Kuvio 1. Käytäntöjen jakaminen (sharing practices), tulokset (Karvinen & Kostilainen, 2023).

Käytäntöjen jakamisen osalta vastaajat kokivat erityisesti toimijoiden välisen yhteistyön olevan vahvaa niin alueellisesti kuin kansainvälisesti. Kyky löytää lähestymistapoja monialaiseen yhteistyöhön ja monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen arvioitiin hyväksi.

Toimijat kokivat mahdollistavansa alan sisäistä yhteistyötä ja verkostoitumista sekä edesauttavansa uusien toimijoiden pääsyä alalle. Hallintomalleissa vastaajat arvioivat olevan muita osa-alueita enemmän kehittämisen varaa.

Kuvio 2. Osaamisen jakaminen (transferring knowledge), tulokset (Karvinen & Kostilainen, 2023).

Vastaajat kokivat oman toimintansa avoimeksi ja läpinäkyväksi, ja he kokivat auttavansa ja mahdollistavansa muiden toimijoiden työtä. Teknologiset ratkaisut osoittautuivat tämän selvityksen selvästi eniten kehittämistä vaativaksi osa-alueeksi. Uusien sosiaalisten innovaattorien auttaminen alalle hakee vielä muotoaan, mutta sen sijaan keinoja vahvistaa olemassa olevien ja tunnistettujen toimijoiden jalansijaa alalla on olemassa.

Kuvio 3. Vertaisoppiminen monialaisesta innovoinnista (learning of MDI (multi-disciplinary innovation), tulokset (Karvinen & Kostilainen, 2023).

Vastaajat pitivät vahvuutena kykyä löytää uusia ratkaisuja, työkaluja ja lähestymistapoja, joilla yhdistää taloudellinen tulos alan syvään juurtuneisiin systeemisiin käytänteisiin.

Lisäksi tärkeänä pidettiin alan toimijoiden osaamisen vahvistamista esimerkiksi tukemalla toimijoiden keskinäistä verkottumista ja kouluttamalla osaajia. Yhteistyöympäristöjen, ja erityisesti teknologisten sellaisten, kehittäminen nousi tässä osa-alueessa parannuskohteeksi.

Vastausten perusteella organisaatiot tekevät monialaista yhteistyötä niin yksilöiden kuin organisaatioiden kanssa ylittäen väestöryhmien väliset ja maantieteelliset rajat. Suurin osa vastaajista ajatteli, että heidän työskentelynsä mahdollistaa toimijoiden välisen yhteistyön ja voimistaa nykyisiä yhteistyöverkostoja, mikä edesauttaa alan toiminnan yhdenmukaistamista.

Vastaajat kokivat, että uuden tiedon omaksuminen ja vertaisoppiminen monialaisesta innovaatiosta on heidän organisaatioilleen luontaista. Vertaisoppiminen luo myös verkostoja ja yhteistyömahdollisuuksia, jotka edesauttavat merkittävämpää yhteiskunnallista vaikuttavuutta, alan kyvykkyyksien vahvistumista ja tiedon lisäämistä toimijoiden keskuudessa.

Organisaatiot ovat avoimia ja läpinäkyviä, mutta niillä ei ole vielä vakiintuneita alustoja tiedon jakamiselle ja vaihtamiselle.

Tiedon jakamisessa uusille organisaatioille ja ammatinharjoittajille on edelleen haasteita. SI-ekosysteemin jäsenet luovat polkuja sosiaalisten innovaatioiden toimintakentälle ja helpottavat sosiaalisten innovaattorien löytämistä ja heidän välistään osaamisen jakamista ja vertaisoppimista. Organisaatiot ovat avoimia ja läpinäkyviä, mutta niillä ei ole vielä vakiintuneita alustoja tiedon jakamiselle ja vaihtamiselle.

Mitä me Suomessa voisimme oppia muilta?

Tutkimuksissa korostetaan sosiaalisen vuorovaikutuksen tarvetta SI-ekosysteemien luomisessa. Tärkeäksi nähdään ihmisten yhdistäminen ja yhteisen muutoksentekokulttuurin rakentaminen. Se voi vaatia jopa alojen välisten rajapintojen synnyttämistä, jotta sosiaalisten innovaatioiden toimintaympäristöä ja sen roolia tukeva yhteistyö mahdollistuu. (Audretsch ym., 2022, s. 225.)

Perikangas ym. (2023) korostavat tuoreessa artikkelissaan samansuuntaisia asioita. Yhteiskunnallisille yrityksille verkostoituminen ja yhdessä tekeminen ovat keskeistä. Tutkimuksessa tunnistettiin myös tarve laajemmalle ekosysteemille, joka mahdollistaisi kestävämmät ja vaikutuksiltaan laajemmat sosiaaliset innovaatiot (s. 13).

ESR:n hallinnoima Social Innovation Initiative (2023) on koostanut komissiolle katsauksen kuuden eurooppalaisen sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksen toiminnasta. Katsauksen suosituksissa kehotettiin osaamiskeskuksia jatkamaan sosiaalisten innovaatioiden tutkimuksen rahoittamista ja tehostamaan verkostoitumista ja osaamisen vaihtoa pienten sidosryhmien kanssa (s. 2).

Kanadalaisen mallin erityispiirteitä ovat taloudellinen tuki ja panostus inhimilliseen pääomaan, jossa korostuu erityisesti kohtaamiseen ja tiedon jakamiseen perustuva toimintamalli ja toimijoiden vahvat vuorovaikutus- ja johtamistaidot.

Euroopassa alueelliset ja kansalliset päättäjät, kolmannen sektorin toimijat ja jopa Euroopan unioni ovat viime aikoina keskittyneet edistämään sosiaalisten innovaatioiden kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Tästä huolimatta Audretsch ym. (2022) väittävät, että sosiaalisille innovaattoreille sopivissa tukikehyksissä on vielä parannettavaa.

Eurooppalaisen sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemin arvioinnissa huomio kiinnittyy erityisesti kokonaisvaltaiseen sosiaalisten innovaatioiden tukemiseen sekä osaamisen kehittämiseen ja vahvistamisen. Kestävä sosiaalisten innovaatioiden ekosysteemi syntyy mahdollistamalla kaikkien aiheesta kiinnostuneiden pääsy kehittäjien verkostoihin ja uusimman tiedon ja osaamisen äärelle muun muassa koulutustoiminnan kautta. Selvitys suosittaa suomalaisen SI-ekosysteemin kulmakiviksi monialaista innovointia, innovaattorien ja organisaatioiden vertaisoppimista sekä osaamisen jakamista ja yhteisen tiedon lisäämistä toimijoiden kesken.

Artikkeli on kirjoitettu osana Sosiaalisten innovaatioiden osaamiskeskuksen valmistelu ja pilotointi -hanketta, jossa mukana olivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Silta-Valmennusyhdistys, LUT-yliopisto, Kuntoutussäätiö, Kuntaliitto ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto, ja sen toteutusaika on 1.2.2023-31.12.2023. 

Lähteet

Audretsch, D. B., Eichler, G. M., & Schwarz, E. J. (2022). Emerging needs of social innovators and social innovation ecosystems. International Entrepreneurship and Management Journal, 18(1), 217–254. https://doi.org/10.1007/s11365-021-00789-9

Domanski, D., Howaldt, J., & Kaletka, C. (2020). A Comprehensive Concept of Social Innovation and Its Implications for the Local Context – on the Growing Importance of Social Innovation Ecosystems and Infrastructures. European Planning Studies, 28(3), 454–74. https://doi.org/10.1080/09654313.2019.1639397.

European Social Fund Plus. (i.a.). Competence Centres for Social Innovation. https://ec.europa.eu/european-social-fund-plus/en/competence-centres-social-innovation

Euroopan komissio. (13.6.2023). Social economy: The commission proposes ways to harness its full potential for jobs, innovation and social inclusion. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_23_3188

Krlev, G., & Dey, P. (2020). Social Innovation. Teoksessa R. A. List, H. K. Anheier, & S. Toepler (toim.), International Encyclopedia of Civil Society (s. 1–9). Springer International Publishing. https://doi.org/10.1007/978-3-319-99675-2_9569-1

Perikangas, S., Kostilainen, H., & Kainulainen, S. (2023). Co-production of social innovations and enabling ecosystems for social enterprises. International Journal of Public Sector Management, 36. https://doi.org/10.1108/IJPSM-04-2023-0111

Social Innovation Canada (SI Canada). Saatavilla 18.12.2023 https://sicanada.org/

Social Innovation Initiative. (2023). Review of Public Support and Policy Needs From National Competence Centres for Social Innovation (NCCSI). Euroopan komissio.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231212153537