Ulkomaalaistaustaiset ikäihmiset jäävät näkymättömiksi yhteiskunnassa

Suomessa yhä useamman juuret ulottuvat maan rajojen ulkopuolelle. Suomen ulkopuolella syntyneitä ikääntyviä, yli 55-vuotiaita, on nykyään jo yli 63 000 ja määrä kasvaa joka vuosi noin 4000 hengellä.

Suomi kehittyi vasta 1990-luvun alussa ja aikana siirtolaisia ja pakolaisia vastaanottavaksi maaksi. Suomeen muutti tuolloin laaja inkeriläistaustainen venäjää puhuva väestö, jonka ensimmäinen sukupolvi on nyt saavuttanut tai saavuttamassa vanhuuseläkeiän. Myös muualta maailmasta (mm. Somaliasta ja Lähi-idästä) 1990-luvun alussa Suomeen aikuisena muuttanut pakolaistaustainen suomalainen väestö on ikääntymässä nopeassa tahdissa.

Ikä ei suojaa rasismilta

Ikääntyvien vieraskielisten Jade-yhteisön toiminnassa kohdataan ikääntyviä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, jotka eivät aina koe tulevansa kohdatuiksi suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Joskus ikäihmisten kokemus on, että heitä kohdellaan loukkaavasti kielen tai ihonvärin perusteella, tai he jäävät vanhuspalveluiden ulkopuolelle rakenteissa vallitsevan syrjinnän vuoksi. Arkipäivän rasismi tulee vastaan kaduilla, julkisissa kulkuneuvoissa sekä iäkkäiden toimintakeskuksissa. Ikä ei suojaa yhteiskunnassa vallitsevilta asenteilta vieraiksi koettuja kohtaan (Törmä ym., 2014).

Julkinen negatiivinen puhe muuttoliikkeistä vaikuttaa myös maahan muuttaneiden kohteluun. Kesällä 2023 hallitusneuvottelujen yhteydessä käyty keskustelu rasismista osoitti, kuinka syvästä yhteiskunnallisesta ongelmasta on kyse. Rasistisen ilmapiirin myötä myös ulkomaalaistaustaiset ikäihmiset saattavat joutua tilanteisiin, joissa he saavat osakseen puutteellista tai epäasiallista kohtelua sekä kokevat ulkopuolisuuden tunnetta ja syrjintää.

Antirasistiselle koulutukselle tarvetta

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tunnistettavana esteenä ”muottiin mahtumiselle” nostetaan usein esiin ulkomaalaistaustaisen asiakkaan suomen kielen osaamattomuus. Isoimpana ongelmana on kuitenkin palvelujärjestelmän hahmottamisen sekä palveluissa käytetyn kielen sisällön ymmärtämisen haasteet. Jos omassa kielessä ei ole sanoja muistisairaudelle tai muille terveyteen ja hyvinvointiin liittyville käsitteille, on vieraskielisen ikääntyneen asiakkaan vaikea saada kiinni, mistä puhutaan, vaikka tulkkikin olisi läsnä.

Ymmärtämisen ja kuulluksi tulemisen haasteet vaikuttavat negatiivisesti luottamuksen syntymiseen asiakaskohtaamisessa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisilla voi olla myös tiedostamattomia haitallisia asenteita. Syynä voi olla myös ammattilaisen vähäinen koulutus moninaistuvan ikääntyvän väestön tukemisesta.

Tarvitsemmekin enemmän antirasistista työotetta myös vanhusten ja ikäihmisten kanssa työskenneltäessä. Myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa on nostettava ulkomaalaistaustaisten ikääntyneiden erityistarpeet ja turvallisen tilan käsite yhä tiiviimmin osaksi opetussuunnitelmia ja opetusta.

Hallituksen rasisminvastainen ohjelma unohti vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät

Antirasistista työotetta tarvitaan, sillä EU:n perusoikeusviraston tuoreen selvityksen mukaan Suomi on rasistisen häirinnän kokemusten kartoitusten perusteella yksi EU:n kärkimaista. Raportin mukaan todennäköisimmin rasistista häirintää kohtaavat afrikkalaistaustaiset henkilöt, kuten nuoret naiset, uskonnon mukaan pukeutuneet sekä korkeakoulutetut henkilöt. Vuonna 2020 myös yhdenvertaisuusvaltuutettu selvitti afrikkalaistaustaisten henkilöiden Suomessa kokemaa rasismia. Molemmissa selvityksissä jäivät ikäihmiset kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. EU:n selvityksessä kohderyhmän mediaani-ikä oli 36 vuotta. Suomen selvityksessä vastaajien keski-ikä oli 25–34 vuotta.

Myöskään Suomen hallituksen syyskuussa julkaisema tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä ei käsitellyt ikääntyneiden kokemuksia. Tiedonannossa kuvaillaan nykytilannetta ja todetaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa on syrjiviä asenteita sekä eriarvoisuutta synnyttäviä rakenteita. Tiedonannon huomio oli työikäisissä ja nuorissa sekä työmarkkinoilla esiintyvässä syrjinnässä. Kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvat iäkkäät oli unohdettu kokonaan.

Tarvitsemmekin enemmän antirasistista työotetta myös vanhusten ja ikäihmisten kanssa työskenneltäessä.

Lainsäädännön kautta katsottuna Suomessa asuvien yhdenvertaisen kohtelun ja eriarvoisuuden vähentämisen oikeudellinen pohja on taattu. Puutteet ilmenevät tiedonannon mukaan enemmänkin lainsäädännön heikossa toteutumisessa ja valvonnassa. Tältä osin on hallituksen tiedonantoon helppoa yhtyä.

Ikääntyneiden silmiin katsottuna tiedonanto oli laiha. Hallituksen linjausten taustoittamisessa ja toimenpiteiden esittämisessä huomio oli työmarkkinoilla esiintyvässä syrjinnässä. Toimenpiteet koskivat työelämän lisäksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, nuorisopolitiikkaa sekä hyviä väestösuhteita. Tiedonannossa mainitaan Kansallinen ikäohjelma yhdenvertaisuuden edistäjänä ilmeisen tietämättömänä siitä, ettei ikäohjelma mitenkään huomioi ikääntyvän väestön moninaisuutta. Vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden näkymättömyyteen ja rakenteelliseen syrjintään Suomessa kiinnitti viime vuonna huomiota myös YK ihmisoikeusneuvoston iäkkäiden oikeuksien asiantuntia Claudia Mahler Suomen hallitukselle luovutetussa seurantaraportissa.

Sosiaali- ja terveyspalvelut jäivät kokonaan hallituksen tarkastelun ulkopuolelle. Juuri näissä palveluissa vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät kohtaavat toimintatavoista syntyvää syrjintää. Tietoa aiheesta on, sillä sisäministeriön toimeksiannoista tehtiin vuonna 2014 tutkimus (Törmä ym, 2014) vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden koetusta syrjinnästä sote-palveluissa. Tapausten esittelyssä on kuvauksia myös suorasta rasismista ja muukalaisvihasta niin henkilökunnan kuin toisten asiakkaidenkin osalta. Iäkkäiden arjessa kohtaama rasismi ja palveluiden toimimattomuus on valitettavasti arkea edelleen.

Ikääntyminen yhdistää taustasta riippumatta

Suomalainen yhteiskunta on moninainen, mutta keskustelu siitä, mitä ihmisten, myös iäkkäiden monenlaiset lähtökohdat tuovat tulessa on vielä vähäistä. Etnisiin suhteisiin ja rasismiin liittyvä keskustelu kertoo tarpeesta kehittää ammattilaisten koulutuksessa niitä taitoja, joilla vahvistetaan yhteiskuntaan kuulumista ja luottamussuhteiden syntymistä kieli- ja kulttuurivähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden kanssa toimiessa. Lisäksi tarvitaan pohdintaa siitä, miten homogeenisen väestön tarpeisiin muotoutuneita palveluita kehitetään vastamaan iäkkäiden yhä moninaisempia lähtökohtia.

Vastakkainasettelu ”omiin” ja ”vieraisiin” iäkkäisiin ei auta, sillä ikääntyminen yhdistää ihmisiä enemmän kuin mitä etninen tausta erottaa. Kansallisten ryhmien erottelulle perustuva ajattelu ohjaa näkemään ratkaisuja kotouttamisessa ja siten muokkaamaan ”muottiin sopimattomia” iäkkäitä. Samalla ohitetaan organisaatioiden toimintatavat ja asenteiden vaikutukset, eikä eriarvostavia rakenteita pureta. Iäkkäiden haavoittuvuus ei kuitenkaan synny pelkästään ulkomaalaistaustasta tai kansallisen kielen osaamattomuudesta. Toimintakykyyn vaikuttavat monet eri tekijät, mukaan lukien omakielisten yhteisöjen tuki tai sen puuttuminen.

Ikääntyvän väestön moninaisuus on yhteiskunnallisesti yhä piilossa. Vähemmistöihin kuuluvat iäkkäät eivät nouse barrikadeille tai kysele oikeuksiensa perään. On tärkeä turvata vähemmistöihin kuuluvien iäkkäiden turvallinen arki sekä toimivat palvelut ja ryhtyä toimenpiteisiin niiden saavuttamiseksi.

Lähde

Törmä, S., Huotari, K., Tuokkola, K. & Pitkänen, S. (2014). Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Sisäministeriön julkaisu 14/2014. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-491-965-4

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126669