Yritysten ilmastotoimet työntekijän näkökulmasta – kauniita sanoja vai todellinen tahtotila?
Vihreän siirtymän myötä organisaatiot ovat kiinnittäneet enemmän huomiota toimintojensa ympäristövaikutuksiin. Miten ne toteutuvat käytännössä ja miten työntekijät saadaan niitä toteuttamaan?
Työterveyslaitoksen hiljattain julkaisemassa tutkimuksessa kävi ilmi, että vain reilu puolet vastaajista tunnisti omalla työpaikallaan tehtyjä ilmastotoimia. Heikoimmin toimia tunnistettiin sosiaali- ja terveyssektorilla, kun taas enemmän suoria ilmastopäästöjä tuottavilla kuljetus- ja tuotannollisilla aloilla työntekijät olivat huomanneet selkeitä ilmastotoimia. Kyseisillä aloilla on muun muassa otettu käyttöön uutta teknologiaa, jonka ansiosta työstä on tullut ekologisesti tehokkaampaa ja vähäpäästöisempää.
Avainasemassa yhteistyö
Kysymys kuuluukin, mitä nämä ympäristötoimet työntekijöiden mielestä yleisesti ovat? Ovatko ne lähinnä kierrätystä ja viherpesua vai jotain suurempaa, sellaista, johon tavallisella ihmisellä ei ole minkäänlaista kosketuspintaa? Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan Sote-sektorin työntekijät kokivat organisaation ilmastotoimien viestinnän olevan puutteellista ja työntekijätasolla toteutettavien ilmastotoimien rajoittuvan lähinnä jätteiden lajitteluun ja energian säästämiseen. Tämän lisäksi runsas kertakäyttötuotteiden käyttö saattaa olla vaikuttamassa negatiivisesti työntekijöiden käsitykseen ilmastotoimista.
Valitettavan usein yritysten ilmasto-ohjelmat näyttäytyvät työntekijöille ainoastaan hienoina sanoina ilman todellista suunnitelmallisuutta tai tahtotilaa toteuttaa laadittua strategiaa. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työntekijät kokevat jäävänsä ilmasto-ohjelmien laatimisen ja kehittämisen ulkopuolelle.
Työntekijöiden ja johdon välinen yhteistyö on avainasemassa ilmastotoimien onnistumisessa. Johdon tuki ja selkeä viestintä ovat tärkeitä, mutta myös työntekijöiden aloitteet ja ideat voivat olla arvokkaita. Vaikka monet työntekijät arvostavat mahdollisuutta edistää kestävää kehitystä, voivat ilmastotoimien vaatimat muutokset työllistävyydessään herättää vastarintaa, erityisesti jos ne koetaan uhkaavina.
Työntekijöiden ja johdon välinen yhteistyö on avainasemassa ilmastotoimien onnistumisessa.
Tunnettu sanonta “kulttuuri syö strategian aamiaiseksi” kuvaa haastetta hyvin. Jos ekologisuus ei näy johdon ja henkilöstön arjen asenteissa ja toiminnassa – pienissä konkreettisissa askelissa – jäävät erilaiset ilmasto-ohjelmat irralliseksi sanahelinäksi. Tällöin maailman pelastaminen ekologisuuden aseilla on työntekijälle vain yksi taakoittava pakkotoiminto lisää.
Osallistamista ja mahdollisuuksia
Työntekijän kokemus työnantajan ympäristöasioiden huolehtimisesta ei rajoitu pelkästään työnantajan tekemiin ympäristötoimiin, vaan myös siihen, miten hyvin ympäristöasiat onnistutaan tuomaan työpaikalla esille ja miten henkilöstöä niihin osallistetaan. Myös se, millaiset tosiasialliset mahdollisuudet työntekijöille annetaan, merkitsee paljon.
Jos työntekijällä ei ole mahdollisuutta tai aikaa toteuttaa etiikkansa mukaisia ympäristötekoja, ei strategia kohtaa käytännön kulttuuria vaan synnyttää päinvastoin katkeruuden käryistä turhautumista. Työpaikan ekoteottoman työviikon lisäksi ilmasto kuormittuu todennäköisesti myös uupumisesta aiheutuvista turhista sairauslomakuluista, ja toimistolla työtä tekee sijainen, joka ei suurista luontoa pelastavista askelista ollut edes kuullut.
Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin avulla parempia valintoja
Miten saamme työntekijät kaikilla organisaation tasoilla kiinnostumaan toimintojen ympäristövaikutuksista? Oma henkilökohtainen kasvuprosessimme suhteessa kestävään kehitykseen on tavoitteen keskipisteessä. Heather Boetton (2017) mukaan suhtautumisemme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sanelee ja ohjaa tekojamme ekososiaalisissa valinnoissa. Perustellusti voidaan kysyä, että jos emme ole riittävän toimintakykyisiä huolehtimaan omasta hyvinvoinnista, miten voisimme kyetä tavoittelemaan yleviä, luontoa suojaavia toimenpiteitä.
Vielä tärkeämpää olisi kysyä, kuinka jokainen työntekijä voidaan vakuuttaa siitä, että hänenkin panoksellaan on merkitystä kokonaisuudessa. Luonto tervehdyttää ja luo uutta elämää, joten jokin vastaus tähän viheliäiseen kehään pitäisi keksiä.
Lähteet
Boetto Heather (2017) A Transformative Eco-Social Model: Challenging Modernist Assumptions: Challenging Modernist Assumptions in Social Work. British Journal of Social Work (2017) 47, 48-67
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179953