Riittävää jatkuvaa oppimista
Työelämän muutokset vaativat työntekijältä itsensä kehittämistä ja uuden oppimista. Opiskelu työelämän rinnalla on vaativaa. Oppimista voidaan kuvata kahdella käsitteellä: jatkuva oppiminen ja elinikäinen oppiminen. Mistä tietää, kannattaako lähteä opiskelemaan ja milloin oppiminen on riittävää?
Jatkuvan oppimisen ydinajatus on, että osaaminen on paras turva työn, teknologian ja maailman muutoksissa ja siksi tarvitaan uuden oppimista ja osaamisen päivittämistä työelämän eri vaiheissa. Elinikäinen oppiminen taas koskettaa kaikkia läpi elämän. Tutkijat korostavat sen mukanaan tuomaa osallisuuden tunnetta ja yhteiskuntaan kiinnittymisen hyötyjä niin yksilölle kuin yhteisöille. Tällä tarkoitetaan sosiaalista pääomaa kerryttäviä verkostoja, arvoja ja normeja.
Jatkuvan oppimisen tavoitteena on parantaa osaavan työvoiman saatavuutta. Mahdollistaako yhteiskunta oppimisen ja sen myötä tulevan osallisuuden kuitenkin vain heille, jotka ovat työelämässä tai opinnoissa kiinni? Moni työikäisistä on työelämän ulkopuolella ja toiset taas uupuvat työkuorman alle. Miten työelämän ulkopuolella olevien olisi mahdollista toimia elinikäisenä oppijana? Jatkuvan oppimisen sijaan motivoivampaa voisi olla elinikäisen oppimisen tuoma osallisuus ja täten yksilön hyvinvoinnin lisääntyminen.
Esimerkkinä jatkuvasta oppimisesta on ylempi AMK-tutkinto ja sen opiskelemiseen ajavat erilaiset motiivit: opintovapaan suoma tauko työelämästä, tutkinnon päivittäminen mielekkäämpiä työtehtäviä varten, uusi työpaikka tai tutkinnon myötä työtehtävät, joista saa parempaa palkkaa. Taustalla voi olla esimerkiksi riittämättömyyden tunne työelämässä. Motiiveja yhdistää usein tarve muutokselle.
Mitä kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin aloittaa uuden tutkinnon opiskelemisen?
Opiskelusuunnitelmia pohtiessa on hyvä tarkastella omia motiiveja, tarpeita ja jaksamista. Aikuiskoulutustuki lopetettiin kesällä 2024, ja moni aikuisopiskelija joutuu pakon edessä suorittamaan samaan aikaan työelämää sekä opintoja. Vaarana voi olla uupuminen tiukkojen aikataulujen ja vaatimusten puristuksessa.
Myös kokonaan verkossa tapahtuva opiskelu voi tuntua haastavalta. Se voi herättää mielikuvia yksinäisestä puurtamisesta ilman aitoja kohtaamisia ja vertaistukea. Verkko-opintoja voidaan kuitenkin suunnitella ja toteuttaa niin, että ne tukevat sekä yhteisöllisyyttä että opiskelijan itseohjautuvuutta. Verkko-opinnot mahdollistavat opiskelun, vaikka opiskelijat asuisivat pitkienkin välimatkojen päässä korkeakoulun kampuksilta.
Itsemyötätunto uuden oppimisen siivittäjänä
Itsetuntemus uudessa tilanteessa, kuten päätoimisen opiskelun alkaessa, on erityisen tärkeää. Omien tarpeiden ja jaksamisen kuunteleminen mahdollistaa sen, etteivät liika kriittisyys ja paineet itseä ja omaa suoriutumista kohtaan ota valtaa.
Itsekritiikin vastavoimana on itsemyötätunto. Ronnie Grandellin mukaan itsemyötätunto on sitä, että suhtautuu itseensä ystävällisesti ja sydämellisesti. Toisin sanoen kohtelee itseään kuin hyvää ystäväänsä erityisesti silloin, kun on kuormittunut.
Itsemyötätunnon lisäksi meillä jokaisella on vahvuuksia, jotka on hyvä tunnistaa.
Itsemyötätunnon lisäksi meillä jokaisella on vahvuuksia, jotka on hyvä tunnistaa. Vahvuudet voivat olla esimerkiksi synnynnäisiä taipumuksia, erityisosaamista sekä erilaisia kiinnostuksen kohteita ja yhteisöihin kuulumista. Vapaa-aika erilaisine harrastuksineen tuo elämäämme monenlaista osaamista ja tärkeää osallisuutta, mitä ei saavuteta pelkillä tutkintonimikkeillä.
Kohti inhimillisempää työelämää
Se, miten kukin lähtee saavutettua oppia hyödyntämään, näyttäytyy jokaisen kohdalla hyvin yksilöllisesti. Tutkinnon lisäksi opinnot mahdollistavat henkistä kasvua, oppia omasta itsestään opiskelijana, työntekijänä ja kanssaihmisenä.
Ihminen oppii ja kehittyy läpi elämän. Jatkuva oppiminen mahdollistavat uusia ammatteja, pätevyyksiä ja kokemuksia. Ajatus jatkuvasta oppimisesta voi kuitenkin myös ajaa uupumisen ja riittämättömyyden tunteeseen, sillä alati muuttuvassa työelämässä uuden oppiminen on joko sanottu tai sanomaton vaatimus työssä pysymiseen. Milloin jatkuva oppinen riittää? Korjaantuuko riittämättömyyden tunne uuden oppimisella?
Jatkuvan oppimisen rinnalle tarvitsemme inhimillisempää työelämää ja elinikäistä oppimista kaikkien saataville. Tämä lisää elintärkeää osallisuuden tunnetta.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501092013
Opiskelua harkitsevan tarkistuslista:
- Mitkä ovat tunteet ja tarpeet opintoihin hakemisen taustalla?
- Onko halu tutkinnosta omaehtoista vai ulkopuolelta tulevaa?
- Mikä on työnantajan mahdollinen tuki opintoihin?
- Miten huolehdit itsestäsi ja ajankäytöstäsi opintojen aikana?