Kutsumusammatti vai ammatillinen kutsumus?
Elämän varrella moni huomaa usein kiinnostuvansa samoista asioista kerta toisensa jälkeen ja välttelevänsä toisia. Tämä kertoo siitä, mikä ihmiselle on todella tärkeää, mitä hän tavoittelee ja mistä välittää. Samalla se ohjaa pohtimaan syvällisiä kysymyksiä: Mikä on oma kutsumus? Mikä on elämän tarkoitus?
Kutsumus on teema, joka puhuttelee monia. Usein siihen liitetään myös ristiriitaisia ajatuksia: toisaalta se voidaan nähdä aikansa eläneenä ja kahlitsevana käsitteenä, toisaalta se voi olla voimavara sekä inspiraation lähde. Tapio Aaltonen (2007) puhuukin luovasta kutsumuksesta. Hän määrittelee kutsumuksen yksilön missioksi, omaksi tehtäväkseen maailmassa. Kutsumus on elämäntehtävä ja tarkoitus – kokemus siitä, että tekemisemme tuo merkitystä elämäämme. Se ilmenee tavassamme suhtautua ihmisiin, asioihin ja ilmiöihin. Aaltosen sanoin kutsumus on oma polkumme: ”It’s my way!”
Perinteisesti kutsumus yhdistetään ammattiin, työelämään tai hengelliseen palvelutehtävään, mutta sen voi nähdä myös laajemmin koko elämää koskevana. Kutsumus ei rajoitu työhön, vaan se voi näkyä myös tavassa katsoa maailmaa. Jo Luther ilmaisi kutsumuksen olevan laaja käsite sisältäen kaiken yhteisen hyvän rakentamisen erilaissa arkisissakin tehtävissä. Kutsumus luo merkitystä koko elämälle ja tavalle toimia. Tämä oivallus kutsumuksesta laajempana käsitteenä vapauttaa elämään kutsumusta todeksi myös työelämän ulkopuolella. Siksi on ehkä mielekkäämpää puhua ammatillisesta kutsumuksesta kuin kutsumusammatista.
Kutsumus luo merkitystä
Kaikilla ei ole itsestään selvää mahdollisuutta työhön, jossa oma kutsumus voi toteutua. Oman paikan löytyminen työelämässä voi vaatia paljon ja tapahtua usein johdatuksen tai asioiden luontaisen etenemisen kautta – kaikkia asioita ei voi suunnitella etukäteen. Työ, jossa pystyy hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja toteuttamaan arvojaan, voi kuitenkin olla valtava merkityksellisyyden lähde. Tällaisen työn löytäminen edellyttää usein pitkää prosessia, jossa tunnistetaan sekä omat vahvuudet että heikkoudet. Itsetuntemuksen lisääntyminen auttaa tekemään työtä omalle kutsumukselle uskollisena.
Työ, jossa pystyy hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja toteuttamaan arvojaan, voi olla valtava merkityksellisyyden lähde.
Kutsumus ei kumpua ulkoisista palkkioista tai houkutuksista, vaan syvältä sisimmästä. Tämä sisäinen motivaatio voi sytyttää palon ammatilliseen kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Kun yksilö tuntee vetoa kehittyä kutsumuksensa alueella, haluaa hän usein vahvistaa osaamista koulutuksen ja kokemusten kautta. Parhaimmillaan sisäinen kutsumus vahvistuu ulkoisen kutsun kautta, jolloin yhteisö kutsuu toimimaan yhteisön parhaaksi. Kutsumusta voidaan myös kokea johonkin tiettyyn tehtävään tai toimimaan jonkin tietyn ihmisryhmän hyväksi.
Opiskelu voi parhaimmillaan tuoda uusia näkökulmia ja antaa välineitä entistä mielekkäämmän elämän rakentamiseen. Opintojen aikana pohditut teemat, arvot ja eettiset kysymykset voivat selkeyttää, mikä elämässä ja työssä on merkityksellistä. Ne auttavat hahmottamaan, mihin tulisi keskittyä ja mikä on tärkeää tulevaisuudessa. Samalla opiskelu voi avata uusia näkökulmia kutsumukseen, haastaa ajattelemaan toisin ja löytämään uusia suuntia.
Kutsumus on dynaaminen ja muuttuva
Kutsumus ei ole pysyvä ja muuttumaton asia. Se elää ja kehittyy elämän mukana. Pitkän työuran aikana oman kutsumuksen pohtiminen on välttämätöntä. Jokaisen elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa joutuu valitsemaan eri vaihtoehtojen välillä, ja toisinaan tämä johtaa täysin uuden tien löytämiseen. Suuri osa kasvusta tapahtuu epävarmuuden, erehdysten ja epäonnistumisten kautta. Kutsumuksen uudelleen löytäminen voi tarkoittaa myös sitä, että näkee nykyisen työnsä ja elämänsä uudessa valossa. Uusi merkitys voi kasvaa siitä, mikä on jo olemassa.
Kutsumuksen löytyminen voi olla syvästi henkilökohtainen ja jopa spirituaalinen kokemus. Parhaimmillaan se tuntuu kokonaisvaltaiselta oivallukselta siitä, että on juuri oikeassa paikassa tekemässä sitä, mitä kuuluu tehdä. Tähän pääseminen vaatii usein aikaa, pohdintaa ja joskus luopumista vanhasta. Kutsumusta ei löydetä yksin, vaan toiset ihmiset voivat auttaa kirkastamaan ajatuksia ja näkemään uusia mahdollisuuksia.
Elämän aiemmat tapahtumat ja valinnat saavat merkityksen, kun niitä katsoo nykyhetkestä käsin. Kutsumus näkyy lopulta siinä, millaisen kertomuksen kukin jättää jälkeensä – millaista tarinaa elämästä kerrotaan.
Kutsumus on siis sekä henkilökohtainen matka että tarina, joka koskettaa muita. Se on tapa tuoda oma panos maailmaan ja jättää jälki. Tämän ymmärtäminen voi antaa elämälle syvemmän tarkoituksen ja ohjata elämään merkityksellisemmin, olipa kyse työstä, ihmissuhteista tai muista elämänalueista.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125767