Tosi kyseessä!
Simulaatio-opetuksessa harjoitellaan paineisia työtilanteita turvallisesti.
Diakin simulaatiokoulutuspäivä on alkamassa Arcadan simulaatiokeskuksessa Helsingissä. Parikymmentä opiskelijaa kuuntelee terveysalan lehtori Kristiina Rosqvistin briiffiä ensimmäisestä tapauksesta.
– Skenaariomme potilas on 28-vuotias nainen, joka on tullut vatsakipujen takia päivystykseen. Hänelle on tehty umpilisäkkeen poistoleikkaus, josta hän on juuri heräilemässä, Kristiina Rosqvist taustoittaa.
– Tarvitsemme heräämön ja vuodeosaston sairaanhoitajat ja sairaanhoitajaopiskelijan. Tavoite on luovuttaa potilas hyvässä kunnossa vuodeosastolle ja kerrata heräämöpotilaan siirtokriteereitä.
Heräämön sairaanhoitajaksi valikoituu toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija Mikko Katisko. Vuodeosaston henkilökuntaa esittävät hänen kurssitoverinsa Ville Turunen ja Tiina Hollanti.
Ennen simulaatiota Rosqvist palauttaa vielä mieliin asiaankuuluvaa teoriaa potilaan voinnin arvioimisesta ja siirtämisen ehdoista. Pitää muistaa seurata vitaalielintoimintoja, kipuja, eritystä, mobiliteettia, henkistä vointia…
Yllätys odottaa
Kolmikko siirtyy simulaatiohuoneeseen, jossa potilasnukke makaa todentuntuisessa sairaalahuoneympäristössä. Terveysalan lehtori Maaria Kokkonen puhuu nukkeen sijoitetun mikrofonin kautta. Hoitokoneita on sairaalavuoteen ympärillä.
Todentuntuinen simulaatiotilanne saa opiskelijat hyvin aktiivisiksi.
Loput opiskelijat seuraavat tilannetta videonäytön välityksellä luentosalissa. Heidät on jaettu tehtävittäin ryhmiin: osa tarkkailee, kuinka kolmikolta sujuu potilaan terveydentilan seuraaminen, toiset keskittyvät hoitajien keskinäiseen kommunikaatioon ja potilaan kohtaamiseen.
Alku menee hyvin. Tokkurainen potilas pidetään kartalla siitä, mitä hänelle on tapahtunut ja tapahtumassa. Kaikki ei kuitenkaan jatku sujuvimman kautta – siitä pitävät huolen simulaatiota ohjaavat Rosqvist, Kokkonen ja tuntiopettaja Linda Hublin. He lisäävät ohjaamosta käsin paineita ja panevat potilasnuken yllättäen oksentamaan.
Katiskon raportointi potilaan tilasta keskeytyy tähän, ja kolmikko ryhtyy hoitotoimenpiteisiin. Pian he päättävät konsultoida lääkäriä pahoinvoinnin yhä jatkuessa.
– Saanko mä täältä sairaalabakteerin, tokkurainen potilas vielä vaikeroi hoitajille ennen simulaation loppumista.
Tilanteen jälkeen annetaan palaute oppimiskeskustelussa kaikkien kesken. Katisko, Hollanti ja Turunen saavat kiitosta kommunikoinnistaan ja tiimityöstään.
– Olitte hyvin kontaktissa potilaaseen. Jos potilas pelkää tuolla tavoin vaikkapa sairaalabakteeria, on erittäin tärkeää ettei häntä vähätellä, vetäjät kehuvat.
”Yksi tulikoe takana”
Kristiina Rosqvist on käyttänyt simuloituja tilanteita opetuksessaan koko Diakin 12-vuotisen lehtoraattinsa ajan. Tällä hetkellä hän myös valmistelee väitöskirjaansa aiheesta.
– Olen todella innoissani simulaatiosta oppimismenetelmänä. Kaikki mitä tiedämme, puhuu sen puolesta, että simulaatio on erittäin tehokas tapa oppia niin kliinisiä kuin vuorovaikutustaitojakin, Rosqvist sanoo.
Todentuntuinen simulaatiotilanne saa opiskelijat hyvin aktiivisiksi, Rosqvist tietää.
– Tutkimusten mukaan perinteisessä luento-opetuksesta jää 20–30 prosenttia mieleen. Uskallan väittää, että simulaatiossa itse tekemällä muistiin jää huomattavasti enemmän.
”Hyvässä tiimityössä ja potilaskohtaamisessa kaikki lähtee kommunikaatiosta.”
Kieltämättä kaikki opiskelijat vaikuttavat olevan erittäin hereillä ja terävinä simulaatiopäivän aikana. Mikko Katisko allekirjoittaa menetelmän tehokkuuden.
– Kyllä tässä aamun väsymykset häipyivät! Aluksi simulaatio jännitti todella paljon, mutta näin jälkeenpäin fiilis on todella nautinnollinen. Tuntuu, että olen käynyt läpi tulikokeen: olen ollut kuin tositilanteessa.
– Tunneilla asiat opetetaan tietyllä tapaa kaavoina: opettele tämä ja tee näin ja näin. Kun sitten pääset oikeasti kokeilemaan ja katsomaan miten tekemisesi käytännössä sujuu, se on hieman kaoottista mutta erittäin tehokasta oppia, Katisko näkee.
Oppimiskeskustelussa kommunikaatiosta puhutaan paljon. Hyvässä tiimityössä ja potilaskohtaamisessa kaikki lähtee kommunikaatiosta, Rosqvist sanoo.
– Aiemmin simulaatioita käytettiin enemmän kliinisten taitojen harjoitteluun. Nykyään yhä enemmän huomio keskittyy ei-teknisiin taitoihin, kuten vuorovaikutukseen, tiimityöhön, potilaan kohtaamiseen ja päätöksentekoon.
Tähän puoleen keskittyy koulutuspäivänä etenkin Diakin suomen kielen ja viestinnän lehtori Marjaana Karhia. Hän tuo kielellisen asiantuntijuutensa mukaan harjoitteluun. Oppimiskeskusteluissa ajaudutaan hyvin kiinnostaville poluille eri lehtoreiden asiantuntemusten kautta aina murteen käytön merkityksestä teitittelyn vaikutuksiin potilaskohtaamisessa ja potilaan ohjaamisessa.
Korkeakoulujen välistä yhteistyötä
Simulaatio-opetuksen ainoa heikkous lienee se, ettei opetusmenetelmä ole aivan halpa teknisten vaatimustensa ja pienryhmäopetusluonteensa vuoksi.
Etä- ja suurryhmäsimulaatiot ovat Diakin oma innovaatio simulaatio-opetuksen laajentamiseksi kustannustehokkaasti.
– Näissä olemme verkon kautta reaaliaikaisesti yhteydessä eri kaupunkien kampuksiimme. Omilta kampuksiltaan opiskelijaryhmät seuraavat samaa simulaatiota ja osallistuvat samaan oppimiskeskusteluun kanssamme, lehtori Kristiina Rosqvist kertoo.
Kiinteiden simulaatiokeskusten rakentaminen ja huolto on sen verran kallista, ettei joka opinahjon kannata omia tilojaan rakentaa.
– Meidän onneksemme täällä Helsingissä aivan tässä naapurissamme löytyvät Arcadan uudet, hyvät simulaatiotilat joita voimme vuokrata opetukseemme.
Ohjaajilla EU-pätevyys
Viimeiset 3–4 vuotta Diak on kehittänyt simulaatiopedagogiikkaansa erittäin aktiivisesti. Jokainen simulaatiota hyödyntävä opettaja käy läpi EU-kelpoisen simulaatio-ohjaajan peruskoulutuksen.
Tämä vaatimus ei ihmetytä kun seuraa, mitä kaikkea ohjaaja simulaatiotilanteessa tekee.
Ohjaajan tulee luoda simulaatiotilanteiden käsikirjoitukset, opeteltava käyttämään tietokoneen teknistä simulaatio-ohjelmaa, näyteltävä potilasta, reagoitava reaaliajassa opiskelijoiden tekemiin hoitotoimiin, päättää helpottaako vai vaikeuttaako simulaatiota parhaan oppimistuloksen saavuttamiseksi, ja kaiken kukkuraksi havainnoida koko simulaation ajan opiskelijoiden suoriutumista, kommunikaatiota ja tiimitoimintaa.
Hoitorutiinit tukena hämmentävissä tilanteissa
Seuraavassa skenaariossa opiskelijoille on tarjolla sydänoireita. Potilas, 65-v kirvesmies, on tullut päivystykseen rintakipujen vuoksi. Jälleen tarkkailu sujuu aluksi hyvin. Pian kuitenkin hoitohuoneeseen porhaltaa Hublinin esittämä potilaan ex-vaimo sekoittamaan pasmoja.
– Viekää tuo nainen pois, huutelee Rosqvist nuken kautta mikrofonilla kirvesmieheksi eläytyen.
”Tilanne sähköistyy aina, kun simulaatiossa alkaa vähän sekavampi vaihe.”
Opiskelijat onnistuvat ohjaamaan exän ystävällisesti mutta jämäkästi pois huoneesta. Yllätys kuitenkin sekoittaa heitä, ja kun lisäksi lääkärin puhelinnumero on tahattomasta syystä hukassa, tilanne alkaa rakoilla.
Lääkäriä keksitään nopeasti lähteä hakemaan jalan, mutta potilaan sydäninfarktin paheneminen jää aluksi huomaamatta.
– Tilanne sähköistyy aina, kun simulaatiossa alkaa vähän sekavampi vaihe, Rosqvist tietää.
– Tällaisessa tilanteessa opitaan tehokkaasti se, miten tärkeää on omaksua tietyt hoitorutiinit kuten ABCDE – ja ISBAR -protokollat, joilla potilaan tilaa tosielämässäkin tarkkaillaan. Näihin hoitorutiineihin oppii nojaamaan, vaikka ympärillä tapahtuu jotakin hämmentävää.
Stressaavaa rajaa hakemassa
Opettajalle simulaatio-opettaminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia tuoda teoriaa luontevasti mukaan käytäntöön.
– Jos opiskelijoiden tulee toteuttaa vaikkapa verensiirto, käymme ennen simulaatiota yleisesti läpi, mitä kaikkea on huomioitava potilaan terveydestä ennen verensiirron aloitusta ja sen aikana, Rosqvist kertoo.
”Unohduksista oppii hyvin, niistä jää mieleen tehokkaita muistijälkiä.”
Jälkikäteen oppimiskeskustelussa sitten katsotaan miten meni. Eikä kaikki koskaan mene ihan täydellisesti: tätä paineista rajaa ohjaajat simulaatioissa juuri hakevatkin.
– Pääpaino on toki aina positiivinen ja keskitymme onnistumisen kokemuksiin, Rosqvist sanoo.
– Silti koska tämä on täydellisen potilasturvallinen tapa oppia, stressaavaakin rajaa haetaan. Unohduksista oppii hyvin, niistä jää mieleen tehokkaita muistijälkiä.
Kuvat: Meeri Utti
Simulaatio-opetusta yli ammattirajojen
Monissa EU-maissa monialainen simulaatio-opetus on pakollista terveys- ja sosiaalialalla. Suomessa se ei ole, mutta Diakissa simuloidaan jo ahkerasti myös monialaisesti.
Sosiaalialan ja terveydenhoitoalan opiskelijoiden yhteissimulaatioissa luodaan muun muassa arviointikäyntejä kotihoidossa olevan vanhuksen luo. Tilanteessa yhteistyötään pääsevät hiomaan sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijat.
Asioimistulkkauksen opiskelijoiden kanssa tehtyihin yhteissimulaatioihin saadaan mukaan monikulttuurinen näkökulma, lehtori Kristiina Rosqvist kertoo.
– Maahanmuuttajien määrä lisääntyy Suomessa koko ajan, joten alojemme tulevien ammattilaisten on tärkeää päästä hiomaan myös kulttuurierojen kohtaamisen taitojaan.
Yhteisiä harjoituksia lääketieteen opiskelijoiden kanssa
Diak tekee simulaatioyhteistyötä myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Sekä lääkäri- että sairaanhoidon opiskelijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä yhteisiin harjoituksiin ja ovat palautteessa toivoneet yhteistyölle jatkoa.
– Eri siiloissa kun opiskellaan, jää helposti omat ammattikielet päälle. Ensin on siis opittava yhteinen kieli. Muutenkin on tärkeää opetella sujuvaa monialaista tiimityötä — sitähän lääkärit ja sairaanhoitajat tekevät työelämässäänkin, kertoo lehtori Pia Kekäläinen Diakin Helsingin-kampukselta.
– Keskeinen ajatus, jota on hienoa päästä jo opiskeluaikana hiomaan, on huomata että hei, mehän ollaan tiimi yli ammattirajojen. Kollegan käsitettä olisi minusta hyvä laajentaa kaikkiin joiden kanssa tehdään töitä, ei vain oman ammattikunnan ihmisiin, Pia Kekäläinen sanoo.
Työelämä mukana opetuksessa
Diakin Porin-kampuksella on kehitetty mielenterveys- ja päihdetyön simulaatio-opetusta, jossa työelämä on tiiviisti mukana. Neljännen lukuvuoden sairaanhoidon simulaatiokoulutukset toteutetaan siellä yhdessä Harjavallan sairaalan kahden psykiatrisen osaston kanssa. Simulaatiopäivä järjestetään Harjavallan sairaalan tiloissa.
– Mukana simulaatiopäivissämme on osaston ammattilaisia. He keskustelevat potilaan hoitotyöstä ja antavat palautetta opiskelijoille simulaation toteutuksesta, lehtori Eija Noppari Diakista kertoo.
– Kun opiskelijoilla on mahdollisuus kuunnella näitä pitkän kokemuksen omaavia ihmisiä ja saada heidän hiljaista tietoaan, ei ole ihme, että opiskelijapalaute simulaatiopäivistä on ollut erittäin myönteistä, Noppari sanoo.