Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Artikkeli

Maahanmuuttaja-taustaisten vankien tukemisessa tarvitaan maahanmuuttajayhteisöjä

Maahanmuuttajataustaisten vankien marginaaliin ajautumista estetään parhaiten kehittämällä ennalta ehkäisevää työtä. Maahanmuuttajayhteisöt ja yhdyskunnat on otettava mukaan työmenetelmien kehittämiseen.

Minkälaisin menetelmin maahanmuuttajataustaisten vankien marginaaliin ajautumista on mahdollista estää? Miltä suomalainen vankilainstituutio näyttää maahanmuuttajataustaisen vangin perspektiivistä?

Tämän selvittämiseksi haastateltiin maahanmuuttajataustaisia vankeja, jotka suorittavat vankeusrangaistusta suomalaisessa vankilainstituutiossa. Pyrkimyksenämme on tuoda vankien ääni esiin ja esittää kehittämisehdotuksia sekä vankiloissa tehtävälle monikulttuuriselle työlle että vankiloiden kanssa yhteistyötä tekeville tahoille.

Suomalaisen vankilatoiminnan tavoitteena yksilön muutos ja kasvu

Rikosseuraamuslaitoksen arvojen mukaan suomalaisessa vankilatoiminnassa sitoudutaan suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeinä pidettyihin arvoihin: ihmisarvon kunnioittamiseen ja oikeudenmukaisuuteen. ”Työtä ohjaa käsitys yksilön mahdollisuuksista muuttua ja kasvaa”, arvoissa todetaan. Arvoihin sitoutuminen merkitsee esimerkiksi perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamista sekä tuomittujen kohtelemista inhimillisesti, asiallisesti ja keskenään tasavertaisesti.

Rikosseuraamuslaitoksen vuosien 2019–2022 strategiaan on kirjattu esimerkiksi asiakkaiden valmentaminen rikoksettomaan elämäntapaan sekä verkostoituminen yhteiskunnan normaalipalveluihin. Miten hyvin nämä toteutuvat maahanmuuttajataustaisilla vangeilla?

Vankiloissa oma universaali kulttuurinsa

Vankila on tila, jossa eri kulttuuritaustoista tulevat vangit sekä vankilassa työskentelevät työntekijät kohtaavat. Vankila on instituutio, jolla viitataan yleensä johonkin yleiseen ja julkiseen, joka eroaa yksityisestä elämänpiiristä.

Teoksessaan Minuuden riistäjät. Tutkielma totaalisista laitoksista Erving Goffman tarkastelee sosiaalisia laitoksia eli instituutiota fyysisinä paikkoina – huoneina ja rakennuksina. Mary Douglas puolestaan määrittelee instituution teoksessaan How institutions think (1987) organisaatioksi, joka on perustettu suorittamaan yhteiskunnassa jotain yhteisesti hyväksyttyä ja tarkoituksenmukaista tehtävää. Määrittelemme vankilan instituution tilaksi, jonka tehtävänä on vankeusrangaistuksen toimeenpano.

Vankiloiden kulttuureissa on universaaleja piirteitä, jotka kumpuavat suljetulle laitokselle ominaisista olosuhteista.

Stanley Cohen ja Laurie Taylor tutkivat 1970-luvulla Isossa-Britanniassa pitkäaikaisvankeja ja havaitsivat, että äärioloihin joutuneiden vankien välille syntyi epävirallisia normeja ja käyttäytymismalleja. Tutkijoiden mukaan osa tästä kulttuurista on tullut siviilimaailmasta vankien elämänhistorioiden ja rikolliskulttuurin mukana. Myös eri maissa, eri aikoina ja eri vankiloissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että vankiloiden kulttuureissa on universaaleja piirteitä, jotka kumpuavat suljetulle laitokselle ominaisista olosuhteista.

Vankila on pienoiskuva yhteiskunnasta

Artikkelissamme vankila edustaa siis instituutiona mikroympäristöä, joka toimii suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin sisällä. Vankilassa toimivat määrittelevät kulloisetkin sosiaaliset roolit, säännöt, normit ja arvot tilanteen kontekstin mukaisesti.

Onkin syytä miettiä, minkälaiset paikalliset ja globaalit olosuhteet ruokkivat vankilan kaltaisen instituution ilmapiiriä tällä hetkellä. Vankila ei instituutiona ole sementoitunut tietynlaiseksi vaan se muuttuu ajan myötä, ja muutokseen vaikuttavat tietyt kulttuuriset käsitykset tai historiallisesti vaihtelevat valtasuhteet.

Haastatellut maahanmuuttajataustaiset vangit tuntevat olevansa marginaalissa monella eri tavoin.

Haastatellut maahanmuuttajataustaiset vangit tuntevat olevansa marginaalissa monella eri tavoin: vankilayhteisössä, omassa etnisessä ryhmässään sekä yhteiskunnassa. Yksi heistä kuvaa vankilaa kastijärjestelmän kaltaisiksi olosuhteiksi.

Marginaalinen rooli vankilayhteisössä johtaa siihen, että maahanmuuttajavangit ”toimivat kuten muut, esimerkiksi muut vangit tai vankilan työntekijät käskevät”, heillä ei oman arvionsa mukaan ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa vankilan hierarkiassa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että maahanmuuttajataustaisilla vangeilla ei ole myöskään kiinnostusta olla mukana esimerkiksi erilaisissa vangeille järjestetyissä tapahtumissa tai toiminnoissa.

Maahanmuuttajien yhteisöt mukaan vankilajärjestelmän kehittämiseen ja maahanmuuttajataustaisten vankien tukemiseen

Vankilan kaltainen instituutio on eräällä tavalla yhteiskunnan kuva. Vangit eivät elä sosiaalisessa tyhjiössä.

Vankien kertomuksissa perhe ja yhteisö ovat monin tavoin läsnä.

Maahanmuuttajataustaiset vangit eivät tule vankilayhteisöön ”tyhjänä tauluna”, vaan tuovat mukanaan taustansa, historiansa, yhteisönsä ja arvomaailmansa. Vankilassa haastateltujen maahanmuuttajataustaisten vankien kertomuksissa perhe ja yhteisö ovat monin tavoin läsnä. Huomiota herättävää on, että yhteisöstä puhutaan, vaikka yhteisö on voinut myös hylätä vankilaan päätyneen yhteisön jäsenen.

Maahanmuuttajataustaisten perhe- ja yhteisösuhteet poikkeavat usein niin sanotun kantaväestön perhesuhteista. Suomalaistaustaisten vankien perhesuhteita tutkinut Rosi Enroos kirjoittaa vankien perhesuhteista vankilassa tehtävien riskienarviointien osana: ”Perhe voidaan nähdä tukena tai uhkana vankeja rikoksettomaan elämään ohjatessa.” Suomalaisvangeilla perhesuhteet nähdään voimavarana, ja perhesuhteiden olemassaoloa jo itsessään pidetään tärkeänä, sillä suhteiden puuttuminen nähdään rikosten uusimisriskiä lisäävänä tekijänä.

Maahanmuuttajataustaisten perhe- ja yhteisösuhteita on Suomessa tutkittu hyvin vähän, mutta vankien kokemuksien esille tuominen olisi ennaltaehkäisevän työn kannalta erittäin tärkeää.

Tutkimukseemme haastatellut vangit kertovat vankeusrangaistuksen aiheuttamasta häpeästä, joka koskettaa kokonaisia perhekuntia ja yhteisöjä.

Häpeä ja poissulkeminen merkitsevät yksittäisten perheiden eristäytymistä sekä huono-osaisuuden ylisukupolvisuutta. On myös tilanteita, joissa kokonaiset veljessarjat marginalisoituvat vankilarangaistuksesta johtuvan perhe- ja sukuyhteisön kohtaaman häpeän takia.

Maahanmuuttajataustaiset vangit ovat heterogeeninen ryhmä, eikä heitä voi käsitellä yhtenä kulttuuritaustaltaan yhtenäisenä ryhmänä. Tutkimukseemme haastatellut vangit olivat muuttaneet Suomeen Lähi-idän alueelta, ja useat heistä olivat muslimitaustaisia. Koska läheiset perhe- ja yhteisösiteet ovat ominaisia kyseiselle alueelle, haastatteluissa korostui yhteisön merkitys vangin elämässä.

Kulttuuritulkkaustoimintaa kehitettävä nykyistä yhteisö- ja uskontosensitiivisempään suuntaan

Kulttuuritulkkitoimintaa on kehitetty esimerkiksi Vankeusaika mahdollisuutena -hankkeessa. Kulttuuritulkkitoiminta on sinänsä merkittävä työmuoto maahanmuuttajataustaisten vankien yhteisöllisyyden tukemisessa, mutta koska vankien taustat eroavat toisistaan usein hyvin paljon, on syytä miettiä kuka ja mikä taho työskentelee kulttuuritulkkina suomalaisen ja maahanmuuttajataustaisen vangin välillä. Yksilötasolla tehtävä kulttuuritulkkaus ei sinänsä riitä, työmuotojen kehittämiseen olisi otettava maahanmuuttajataustaisia yhteisöjä nykyistä laajemmin mukaan.

Kulttuuritulkkaus työmuotona vaatii vielä kehittämistä nykyistä kulttuuri-, yhteisö ja uskontosensitiivisempään suuntaan. Kehittämistyö tulisi virallisesti tunnustaa, eikä se voi toimia vapaaehtoistyöpohjalta. Tämä on tärkeää myös etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen oman roolin vahvistamisessa Suomessa.

Vankilasta vapautuminen on maahanmuuttajataustaiselle vangille usein haastavampaa kuin niin sanottuun kantaväestöön kuuluvalle.

Vankilasta vapautuminen on maahanmuuttajataustaiselle vangille usein haastavampaa kuin niin sanottuun kantaväestöön kuuluvalle. Haastatellut vangit kertovat oman etnisen ja uskonnollisen yhteisön suuresta merkityksestä sekä vankeusrangaistuksen aikana että vapautumisen jälkeen.

Suomalaisen yhteiskunnan maahanmuuttajataustaisiin vankeihin kohdistetut odotukset ja vaatimukset ovat usein liian suuret. Vangeilla ei usein ole kykyä eikä esimerkiksi koulutus- tai työtaustan tuomia voimavaroja suomalaisessa yhteiskunnassa selviytymiseen.

Kuvitus: Sirpa Anundi
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002266530

Haastattelulla tietoa maahanmuuttajataustaisten vankien elämästä

Artikkelia varten haastateltiin kymmentä maahanmuuttajataustaista vankia eräässä suomalaisessa vankilassa. Vankien anonymiteettiä pyrittiin suojelemaan tiukasti, joten haastatteluja ei nauhoitettu.

Vankien haastatteluissa keskusteltiin haastateltavan kanssa vankeustuomioon johtaneista syistä sekä vankeusajan pituudesta. Artikkeli pohjautuu kuitenkin lähinnä vankien kertomuksiin elämästään ja arjestaan sekä vankilassa että vankilan ulkopuolella.

Oleellista keskusteluissa olivat lisäksi vankien uskonnollisuuteen ja uskonnon harjoittamiseen sekä arvomaailmaan liittyvät kysymykset sekä suhteet perheeseen, sukulaisiin sekä yhteisöihinsä vankilan ulkopuolella. Tärkeää oli myös kuunnella vankien ajatuksia tulevaisuuden suunnitelmista vankilatuomion jälkeen.

Haastatteluiden jälkeen tutkija kirjasi pääkohdat haastatteluiden sisällöstä, haastattelutilanteiden fyysisestä sekä sosiaalisesta tilanteesta ja ympäristöstä tutkimuspäiväkirjaan. Haastattelutilanteisiin osallistui vain toinen tutkijoista, haastattelut olivat vapaamuotoisia eikä tilanteissa käytetty valmiiksi mietittyä haastattelurunkoa. Haastateltaville vangeille selvitettiin tutkimuksen tarkoitus, ja heillä oli mahdollisuus kertoa vapaasti kokemuksistaan ja arjestaan vankilassa.

Kehittämiskohteita, joihin maahanmuuttajataustaisten vankien haastattelujen perusteella olisi tartuttava:

  • Kulttuuritulkkaustoiminnan kehittäminen vankiloissa: muslimiyhteisöt mukaan toimintaan, vankien kuuleminen, dialogiin pääseminen
  • Syrjäytymis- ja radikalisoitumiskierteen katkaiseminen, ennaltaehkäisevän työn merkitys; kulttuuri- ja uskontotietoinen lähestymistapa
  • Vankilarangaistuksen jälkihuollon kehittämistyön aloittaminen
  • Yhteiskehittämisen muodot, joissa keskiössä etninen yhteisö ja perheet
  • Dialogin mahdollistaminen ottamalla mukaan etniset yhteisöt