Elämä ei kulje taaksepäin
Nuorten hyvinvoinnin heikkeneminen herättää huolta. Aikuinen voi toiminnallaan tarjota nuorelle mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja päästä itse myös vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa.
Nuorten hyvinvoinnin heikkenemisestä on kuulunut jälleen huolestuttavia uutisia. Viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulosten jälkeen heräsi jälleen kysymys, kokevatko nuoret elämänsä hallittavaksi, ymmärrettäväksi ja miellyttäväksi? En ihmettelisi lainkaan, jos vastaus olisi ei.
Vaikuttaa siltä, että joidenkin nuorten kohdalla ahdistuneisuus ja stressi ovat lisääntyneet merkittävästi. Esimerkiksi 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ja yksinäisyys lisääntyneet merkittävästi. Huolestuttavaa on myös tyttöjen ja poikien väliset erot. Syyt ahdistuksen taustalla ovat moninaisia, niitä voivat olla synkät tulevaisuuden näkymät tai tunne siitä, että ei voi juuri vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
Auttamisen palvelut kuntoon
Me aikuiset olemme vastuussa siitä, tulevatko nuoret kuulluksi ja osallisiksi elämässään. Silti meidän rakentamassa maailmassa nuorilla ei ole tarpeeksi keinoja vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Heillä ei ole oikeutta äänestää eikä heillä ole sellaista taloudellista asemaa, joka mahdollistaisi halutun muutoksen omassa elämässä.
Osa nuorista nousee kapinaa ja osa sopeutuu. Lisäksi on joukko nuoria, joilla ei ole jaksamista nousta vaatimaan itselleen sitä, mitä he tarvitsisivat voidakseen hyvin. Silloin tulevat muut keinot ahdistusta ja pahaa oloa helpottamaan. Toivottomalla ihmisellä alkaa muodostua tunne siitä, että mitään ei ole tehtävissä. Toivoa lisää se, että nuori saa tunteineen tulla kuulluksi.
Toivoa lisää se, että nuori saa tunteineen tulla kuulluksi.
Vaikka hyvää tahtoa ja auttamisen halua on, vaikuttaa siltä, että avun tarve ja avun tarjoajat eivät kohtaa mielekkäällä tavalla. Nuoret elävät hetkessä ja lyhytjänteisesti, joten mielenterveyspalveluiden tarjoama keskusteluaika muutaman kuukauden päähän voi tulla liian myöhään. Lisäksi haasteet ovat laajoja ja kompleksisia, jotta niihin voisi vastata yksilöön tai yksittäisiin tekoihin kohdistuvilla interventiolla.
Tarvittaisiin systeeminen muutos, joka puolestaan vaatisi useilta eri toimijoilta yhteistä näkemystä tarvittavista toimenpiteistä, resursseista ja arvoista. Ehkä juuri tämä pirstaleinen tulevaisuudennäkymä tai tulevaisuudennäkymän puute lisää nuoren ahdistusta. Jos mielenterveyspalvelut eivät pysty sitä tarjoamaan, ei nuori välttämättä pysty itsekään uskomaan muutoksen mahdollisuuteen?
Aikuisten tulee kuunnella nuoria
Aikuisina voisimme ainakin ottaa vastuuta siitä, että kuulisimme ja kuuntelisimme nuoria aidosti. Se vaatii herkkyyttä ja läsnäoloa nuorten arjessa sekä hälyttävien merkkien havaitsemista hyvissä ajoin. Valitettavan usein havahdumme nuoren vaikeaan tilanteeseen vasta, kun toimintakyky on merkittävästi muuttunut huonompaan.
Nuoret ovat yksilöinä erilaisia. Osalle puhuminen voi olla vaikeaa, eikä asioiden sanoittaminen ja merkitysten löytyminen luonnistu. Silloin avuksi voi ottaa luonto- tai taidelähtöisiä menetelmiä. Keskiössä tulisi olla aina kuitenkin nuoren kohtaaminen tasavertaisesti. Kun ajatuksia pääsee jakamaan välittömän tunnelman vallitessa, on todennäköisempää myös tunnistaa, millaisia nuorten kokemat ongelmat ovat.
Nuoret viitoittavat tietä tulevaisuuteen
Toinen kysymys on, onko meillä antaa nuorten kysymyksiin vastauksia. Olemme sellaisten haasteiden ja murrosten edessä, joilla on sellaisia uusia merkityksiä, joihin on vaikea löytää vastausta perinteisillä tavoilla. Tässä piileekin toinen haaste, sillä nuorille on tärkeää aikuisten luotettavuus: se, mitä luvataan ja miten miten toimitaan. Nykyisessä tilanteessa ilmaston muuttuessa ja lajien kadotessa on vaikea luvata nuorillekaan mitään pysyvää. Joillekin nuorille se voi olla laiha lohtu, että lupaamme yrittää parhaamme.
Voimaantunut nuori on meidän tulevaisuutemme.
Kuten Khahlil Gibran muistuttaa runossaan: ”Sinun lapsesi eivät ole sinun … et voi pitää heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta. Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista, sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.”
Meidänkään ei tulisi takertua eiliseen, vaan antaa nuorten näyttää tie tulevaisuuteen. Se on meidän mahdollisuutemme ja toivomme. Nuorten kautta ja kanssa voimme määritellä toivon uudestaan, saada sen elämään ja kiinnittymään. Voimaantunut nuori on meidän tulevaisuutemme.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082544196