Runoista vertaistukea palliatiivisen hoidon kohtaamisiin

Hoidollisen kohtaamisen ytimessä on ihminen. Kohtaamisessa korostuu kykymme jakaa ja vastaanottaa toisen ihmisen tunteita. Palliatiivisessa hoidossa olemme hoitajina ihmisen elämän peruskysymysten äärellä, jotka koskettavat meitä kaikkia. Me kaikki pohdimme olemassaolomme merkitystä, haluamme tuntea rakkautta ja me kaikki kuolemme jonakin päivänä. Näissä hetkissä korostuu ammattilaisen kyky aitoon läsnäoloon sekä sensitiiviseen ja rohkeaan kohtaamiseen. Oppiakseen kohtaamista näissä herkissä hetkissä, tarvitsevat hoitoalan opiskelijat ja vastavalmistuneet hoitajat kokeneiden kollegoiden neuvoja, hiljaisen tiedon jakamista, mallintamista ja vertaistukea.

Kohtaamisen haasteet palliatiivisessa hoidossa

Hoitajalle kuolema on henkilökohtainen asia sekä ammatti-identiteetin että yksityiselämän kannalta (Snellman, 2008). Terveysalan ammattilaisina hyödynnämme jatkuvasti tunteita työssämme teknisten taitojen ja järjen käyttämisen lisäksi. Kuolevaa ja läheisiä tukiessaan hoitajan tulisi pystyä käsittelemään myös omia tunteitaan, sillä jos tunteet yritetään sulkea työnteon ulkopuolelle, riskinä on, että ne vaikuttavat työhön haitallisesti. Pois suljettujen tunteiden tiedetään vaikuttavan työn laatuun ja työntekijän jaksamiseen. (Perttula, 2018.) Erityisesti saattohoitoon osallistuvalle ja kuolemaa paljon kohtaaville ammattilaisille työssä jaksaminen on ensisijaisen tärkeää, sillä huonosti jaksava hoitaja ei ole kykenevä eettiseen ja laadukkaasti hyvään kuolevan hoitoon (Linqvist, 2002).

Terveysalan ammattilaisina hyödynnämme jatkuvasti tunteita työssämme teknisten taitojen ja järjen käyttämisen lisäksi.

Tutkimuksessa (Huhtinen, 2005) kuolevia hoitavat toivat esiin, että erityisen vaikeaa heille kohtaamisissa on oman ikäinen potilas tai potilas, joka muistuttaa jotakuta heille läheistä ja rakasta ihmistä. Haasteiksi koettiin myös vaikeat eksistentiaaliset kysymykset, perheen sisäiset ristiriidat ja ymmärtämättömyys, kuolemaan liittyvät hyvin kielteiset tai sen kieltävät tunteet sekä voimakkaat, usein negatiivisiksi koetut tunteet, kuten henkilökuntaan kohdistuva viha ja syyllistäminen tai tyytymättömyys hoitoon.

Sisäisinä haasteina ovat hoitajan omat kuormittavat tunteet, joista ahdistus, syyllisyys, avuttomuus, riittämättömyys sekä kuolemanpelko ovat raskaimpia. Työssä kohdatut potilaiden menetykset, suru ja kärsimys saattavat muodostua taakaksi, etenkin jos omia tunteita ei kyetä käsittelemään (Ahlblad, 2019). Työuupumus, ajan puute, samassa työvuorossa hoidettavina olevat hyvin erilaiset potilaat sekä oma elämäntilanne vaikuttavat myös vahvasti kohtaamisen haasteisiin ja niistä selviämiseen. Varsinkin kuoleman jälkeen tapahtuva läheisten tukeminen voi olla kuormittava ja haastava tehtävä hoitajalle. Erityisen tärkeää olisi, että oma suhde kuolemaan ja sen kohtaamiseen on kunnossa.

Kuoleman kohtaamisen tarinoista runoja vertaistueksi hoitaville

Tarinoiden kertominen on ikivanha tapa välittää tietoa sekä jakaa osaamista ja kokemuksia, jotta voisimme oppia toinen toisiltamme ja kasvaa ihmisinä. Hoitotyöhön valmistuvien taustat vaihtelevat sen suhteen, kuinka paljon he ovat kohdanneet kuolevia ja heidän surevia perheitään. Erityisesti ensimmäinen kohtaaminen mietityttää opiskelijoita. He pohtivat miltä kohtaaminen heistä tuntuu, millaisen tunnereaktion se saa heissä aikaan ja millaisen tunnejäljen se heihin jättää. He pohtivat miten he pystyvät toimimaan tuossa tärkeässä ja ainutkertaisessa hetkessä.

Kuoleman ja surun kohtaaminen herättää meissä erilaisia tunteita.

Kuoleman ja surun kohtaaminen herättää meissä erilaisia tunteita. Tunteet muuttuvat ja vaihtelevat kohdattaessa erilaisia kuolemia ja erilaisia surevia. Tunteisiimme vaikuttaa myös vahvasti meidän oma suruhistoriamme sekä sen hetkinen elämäntilanteemme ja omat voimavaramme. Kuolema ei koskaan tule tyhjiöön, ei kuolevan perheelle eikä heitä hoitaville henkilöille.

Keräsimme hoitajilta ja sairaanhoidon opiskelijoilta vapaasti kirjoitettuja tekstejä kuoleman kohtaamisesta työssä. Kerätyistä tarinoista kirjoitettiin runoja ja koottiin kirja, joka runojen, kysymysten ja kuvituksen avulla tuo esiin hoitajien kokemuksia kuoleman kohtaamisesta ja tarjoaa kollegiaalista vertaistukea (Kekäläinen & Lehto, 2022). Hoitotyötä tekeville runojen kirjoittaminen voi myös toimia hyvänä keinona purkaa ja käsitellä omia tunteita. Kirjoittaessa omat ajatukset ja tunteet saavat muodon ja niihin saa etäisyyttä.

Lähteet

Ahlblad, J. (2019). Miten kohdata kuolema. Helsinki: Tammi.

Huhtinen, A. (2005). Epävalmiin ajassa ja hetkessä valmiina: Tutkimus kuolevan kohtaamiseen kasvamisesta. Lapin yliopisto.

Kekäläinen, P. & Lehto, R. (2022). Kohtasimme kerran kuoleman. Helsinki: Mediapinta.

Linqvist, M. (2002).  Etiikan näkökulma kuoleman kohtaamisen hoidossa. Surun merkitys. Sosiaali-ja terveysministeriön ETENE-julkaisuja 4. Kuolemaan liittyvät eettiset kysymykset terveydenhuollossa. Helsinki: Edita Prima.

Snellman, M. (2008). Tunteet ja kokemukset kuolevan hoidossa. Teoksessa Grönlund, E., Anttonen, M. S., Lehtomäki, S. & Agge, E. (toim.). Sairaanhoitaja ja kuolevan hoito. Helsinki: Suomen sairaanhoitajaliitto ry.

Perttula, M. (2018). Hoitotyössä viriää paljon kielteisiä tunteita – näin tulet niiden kanssa toimeen. Neuropsykologi Heli Isomäen haastattelu. Viitattu 5.3.2019. https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/hoitotyossa-viriaa-paljon-kielteisia-tunteita-nain-tulet-niiden-kanssa-toimeen.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933835