Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Sairaanhoitajaopiskelijat oppivat kohtaamaan sekä asiakkaita että kollegoita

Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajakoulutuksen loppuvaiheeseen kuuluu sekä teoreettinen opintojakso että harjoittelu teemalla sairaanhoitajan asiantuntemus. Se koostuu sekä hoitotoimenpiteissä vaadittavista kädentaidoista, kuten injektion antaminen tai haavanhoito, että asiakkaan kohtaamisesta.

Kohtaamistaidot ovat kantava osa hoitotilanteiden tavoitteiden mukaista toteuttamista. Alkuvaiheessa opiskelijoiden asettamissa tavoitteissa ja harjoitteluissa korostuvat konkreettisemmat kädentaidot. Kun niiden perusteet on toistojen kautta opittu, huomion voi siirtää kohtaamiseen. Hoitajan harjaantuessa asiakas tulee koko ajan paremmin huomioiduksi ja kohdatuksi.

Opiskelijat jakoivat kokemuksiaan kohtaamisista harjoittelussa

Valitsimme sairaanhoitajan asiantuntijuus -teemaisen harjoittelun loppureflektion aiheeksi kohtaamisen. Reflektio toteutettiin kampuksella kasvokkain. Opettaja-ohjaaja sai tilaisuuden kohdata opiskelijansa. Opiskelijat puolestaan saivat koronapandemian vuoksi ehkä ensimmäistä kertaa tilaisuuden nähdä opettajansa kasvokkain, kolmiulotteisena päästä varpaisiin.

Loppuvaiheen opinnoissa opiskelijat kulkevat vahvasti omien aikataulujensa mukaan ja harjoittelujaksot ovat pitkiä. Oppilaitoksen mahdollistamat opiskelijoiden väliset tapaamiset ovat arvokkaita, jotta kohtaamisia tulee myös oman lähipiirin ulkopuolelle ja vertaistuki mahdollistuu.

Oppilaitoksen mahdollistamat opiskelijoiden väliset tapaamiset ovat arvokkaita.

Reflektiotilaisuus aloitettiin kohtaamisen muotojen määrittelemisellä sekä kohtaamistilanteiden kuvaamisella. Ohjaajien omien kokemusten ja niiden tulkintojen kuvaamisen jälkeen opiskelijoita kannustettiin miettimään, millaisia ammatillisia kohtaamisia kullekin on jäänyt mieleen kuluneen puolen vuoden ajalta sekä sitä, mikä tekee juuri näistä kohtaamisista merkityksellisiä.

Tämän jälkeen opiskelijat jaettiin satunnaisiin pienryhmiin jakamaan kokemuksiaan ja keskustelemaan niistä. Vajaan tunnin päästä palattiin luokkatilaan kokoamaan teemaa. Jokaista keskusteluryhmää pyydettiin kuvaamaan “merkityksellisen kokemuksen” kriteeri joko kirjoittamalla sana tai pari tai piirtämällä kuvaus valkotaululle. Koosteista keskusteltiin vapaamuotoisesti.

Hyvän kohtaamisen rakennuspalikat

Loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijat kuvasivat yhtä lailla hoitaja–asiakas -kohtaamisia kuin hoitohenkilöstön, lähinnä hoitajien välisiä, kohtaamisia. Merkityksellisen kohtaamisen kriteerit olivat pääosin samoja molemmissa kohtaamistyypeissä ja painottuivat hoitajan ominaisuuksiin.

Hoitajan ammatillisuus ja ammatillinen suhtautuminen tilanteeseen sekä empaattinen osaaminen kantoivat pitkälle niin kollegoiden välisissä tilanteissa kuin asiakkaan kohtaamisessa. Opiskelijat kertoivat arvostavansa tilannetajua ja pieniä eleitä, joilla osoitetaan toisen osapuolen ja hänen tarpeidensa ja tunteidensa huomioonottamista.

Kohtaamisen merkityksellisyyttä asiakkaalle arveltiin tukevan, jos hoitaja kohtaa hänet yksilöllisesti sekä toimii hänen kanssaan kärsivällisesti ja ymmärtävästi. Tämä lisäsi myös kohtaamisen merkityksellisyyttä hoitajaopiskelijalle itselleen, sillä hän koki onnistuneensa monin tavoin toimimaan kuten hoitajan kuuluu toimia. Esimerkiksi ensiapupoliklinikalle saapuneen asiakkaan rujojen vammojen hoitaminen oli vaatinut hoitajalta ammatillista suhtautumista, eli hoitamiseen keskittymistä ja kannustavia sanoja.

Tilannetajua havainnollistettiin muun muassa kuvauksilla tilanteista, joissa on annettava kriittistä palautetta kollegalle. Tällöin on mietittävä, miten sanoittaen ja elehtien palautteen esittää sekä kuinka pian tapahtuman jälkeen ja keiden kuullen se olisi parasta antaa. Sama palautesisältö voidaan opiskelijoiden havaintojen mukaan ottaa vastaan huomattavan eri tavoilla.

Hoitohenkilöstön keskinäisten kohtaamisten onnistumisen merkkinä pidettiin vahvimmin tasavertaisuutta ja ammatillisuutta. Toisen osaamista ja valintoja on osattava arvostaa, mutta niistä pitää myös pystyä keskustelemaan omat valintansa perustellen ja niitäkin kriittisesti tarkastellen.

Hoitohenkilöstön keskinäisten kohtaamisten onnistumisen merkkinä pidettiin vahvimmin tasavertaisuutta ja ammatillisuutta.

Opiskelijat kertoivat mieleen jääneen vahvasti sellaisia kohtaamisia ja hoitotilanteita, joissa heidän oma ammatti-identiteettinsä oli vahvistunut. Tilanteissa heille oli selkiytynyt, missä he ovat parhaimmillaan ja millaisissa tilanteissa hoitajana toimiminen tuntuu luontaisimmalta tai vetovoimaisimmalta.

Kohtaaminen on sairaanhoitajalle tärkeä työelämätaito

Sairaanhoitajaopiskelijoiden ja kollegoiden kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella on selvää, että kohtaamisiin on panostettava sekä niiden voima ja merkitys tiedostettava. Jännittää ei kuitenkaan saa liikaa, sillä silloin inhimillisyys uhkaa kadota ja kohtaamisen laatu laskea.

Jokainen meistä haluaa tulla kohdatuksi aidosti ihmisenä. Vaikeaa kohtaaminen ei ole, jos on itse valmis altistumaan olemaan kohdattavissa ihmisenä. Kohtaamisissa on vielä hyödyntämättömiä voimavaroja. Kohtaamistaidoissa on jokaisella aina opittavaa, ja se oppi voi tulla yllättävässä tilanteessa ja yllättävältä taholta.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933838