Osallistujien kokemuksia mielenterveys- ja päihdepalveluista Oulun alueella

Mielenterveysstrategian (2022) mukaan mielenterveyden merkitys yhteiskunnassa on kasvanut. Riittävän hyvä mielenterveys on yhä tärkeämpi voimavara. Se tukee tasapainoista elämää ja luo edellytyksiä toimia ihmisille tärkeissä yhteisöissä. Elämän eri osa-alueilla tehtävien valintojen mahdollisuus ja toisaalta välttämättömyys ovat lisääntyneet, minkä vuoksi psyykkinen joustavuus, mukautumiskyky, uuden oppiminen ja kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ovat muuttuneet entistä tarpeellisemmiksi ominaisuuksiksi. Viime aikoina on kysytty saako ihminen mielenterveyteen liittyvää tarpeenmukaista hoitoa (A-studio, 2023) ja vastaus on liian usein: ei saa. Esimerkiksi itsemurhavaarassa olevaa ihmistä ei osata tunnistaa.

Sote-uudistuksessa ja hyvinvointialueiden muodostumisessa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella päämääränä on asukas, joka voi hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä. Lisäksi hänellä on hyvä arki ja mielekäs elämä. Kuitenkin mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat edelleen vähän resursoituja. Palvelut ovat pirstaleisia ja mielenterveys- ja päihdepalvelut toimivat erillään. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue, i.a.)

Arjen verkostoista osallisuutta ja toimijuutta (Avot) -hankkeen tavoitteena on heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistaminen. Hankkeen avulla mahdollistetaan pääsyä sellaisten palvelujen ja toimintojen piiriin, jotka parantavat heidän kokonaistilannettaan. Kysyimme hankkeeseen osallistuvien kokemuksia mielenterveys- ja päihdepalveluiden saavutettavuudesta. Tuloksissa kuvataan asiasuhteeseen ja palvelujärjestelmään liittyviä kokemuksia.

Kehyskertomus kokemusten keräämisessä ja sisällön analyysi

Osallistujien kokemuksia ja käsityksiä kerättiin eläytymismenetelmällä kehyskertomuksina, joka on laadullinen aineistonkeruumenetelmä, jossa vastaajat kirjoittavat lyhyehköjä tarinoita niin kutsutun kehyskertomuksen perusteella (Wallin ym., 2019). Kehyskertomus on tutkijan luoma lyhyt orientaatio, jonka herättämien mielikuvien ja ajatusten pohjalta vastaajat kirjoittavat vapaamuotoisen tekstin, joka yleensä on tarinamuodossa. Käytimme kahta eri varioitua kehyskertomusta palveluiden käyttäjille:

Olet tullut kohdatuksi mielenterveys- ja/tai päihdeasioissa, kerro mitä tapahtui? Sinua ei kuunneltu tai kohdattu mielenterveys- ja/tai päihdeasioissasi, kerro mitä tapahtui?

Lisäksi työntekijöiltä keräsimme kokemuksia kahdella eri varioidulla kertomuksella:

Sinulle tuli tunne, että kohtasit asiakkaasi mielenterveys- ja päihdeasioissa, kerro mitä tapahtui? Sinulle tuli tunne, että päihde- ja mielenterveysasioissa et saanut toivottavaa tulosta asiakkaasi kanssa, kerro mitä tapahtui?

Kehyskertomuksia saatiin 51 ja ne analysoitiin sisällön analyysillä (Elo ym., 2022). Molempien, palveluiden käyttäjien ja palveluiden käyttäjien, kehyskertomukset analysoitiin yhdessä, koska tavoitteena oli saada tietoa mielenterveys- ja päihdepalveluista ilmiönä Oulun alueella.

Koska vastaajat käyttivät asiakas-käsitettä, käytämme sitä myös artikkelissa. Tulokset kuvataan työntekijä-asiakassuhteen ja palvelujärjestelmän teemoissa.

Työntekijän ja asiakkaan välinen kohtaaminen on tärkeä

Tulosten mukaan hyvän kohtaamisen tulee olla kokonaisvaltaista. Hyvä kohtaaminen edellyttää luottamusta ja läsnäoloa sekä sitä, että työntekijä osaa kuunnella, keskustella ja kannustaa. Ensimmäinen kohtaaminen on merkittävä, sillä luottamuksen tunne lähtee rakentumaan heti ensitapaamisella. Kohtaaminen on onnistunut, kun asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. Aitous ja inhimillinen lämpö koettiin tärkeänä. Työntekijän kuuntelun ja keskustelun taidot ovat keskiössä hyvässä kohtaamisessa. Kohtelun on oltava asiallista ja asiakkaaseen, hänen kertomukseen tilanteestaan tulee luottaa.

Työntekijän tylyiksi koetut kommentit heikensivät yhteistyötä.  Työntekijän odotettiin olevan asiantuntija ja osaaja, joka tarjoaa tarvittavaa apua. Kuitenkin kohtaamisessa korostuu työntekijän ei-tietäminen ja asiakkaan kuuleminen.

Vastaajien kokemus palveluiden saatavuudesta vaihteli. Haasteita aiheutti mielenterveys- ja päihdetyön palveluiden hajauttaminen ja pirstaleisuus. Päihde- ja mielenterveystyön koettiin toimivan toisistaan erillisinä. Päihdetyössä tulee kokemus, että asiakas on väärässä paikassa, jos hänellä on myös mielenterveyteen liittyvää ongelmaa ja päinvastoin.  Mielenterveystyössä käännytetään ovelta, jos on samanaikainen päihdeongelma. Asiakkailla oli kokemuksia luukulta toiselle pallottelusta tai siitä, että saadakseen palveluita tarvitsi tulkin. Hyvä kokemus syntyi hoitoprosessista, joka oli katkeamaton ja jatkui hoitoyksiköstä toiseen. Selkeyttä tuo myös muun muassa palveluiden toimivat verkkosivut.

Läheiset tulee huomioida ja ottaa mukaan hoitoneuvotteluihin. Heillä tulee olla myös selkeä tieto, mihin he voivat osallistua. Kokemus siitä, että myös läheisen jaksamista kysytään, koettiin hyvänä. Läheisten lisäksi vertaistuen merkitys nousi esiin vastauksissa. Tapaamisen onnistumista heikensi työntekijöiden vaihtuvuus ja kokemus epätasa-arvoisesta kohtelusta. Onnistumista heikentävänä koettiin myös, kun tietokoneen käyttö ja siihen kirjaaminen hallitsi tapaamista. Työntekijä ei saa mennä ammattinsa taakse niin, että ihmisyys ja inhimillisyys katoavat. Ihmistä ei tule lähestyä tai määritellä diagnoosilähtöisesti tai tuomiten.

Hyvä kokemus syntyi hoitoprosessista, joka oli katkeamaton ja jatkui hoitoyksiköstä toiseen.

Mielenterveys- ja päihdetyö perustuvat kahdenkeskiseen vuorovaikutukselliseen hoitosuhteeseen (Molin ym., 2016; Glantz ym., 2019), siten vuorovaikutusosaaminen ja dialogitaidot ovat merkittäviä osaamisia. Vilja-Mantereen ja Väisäsen (2018) mukaan vastavuoroisen kohtaamisen tavoite on, että siinä molemmat osapuolet tulevat ymmärretyiksi ja kuulluiksi. Näin molemmat saavat tunteen siitä, että voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa positiivisesti toiseen.

Kokemus osallisuudesta syntyy yksilöillä vahvasti tunneperäisenä ja tilannesidonnaisena. Se edellyttää riittävää ja ymmärrettävää tiedonsaantia, vuorovaikutusta ja tukea (Kivinen ym., 2020, s. 287). Nämä ovat niitä asioita, joita vastaajamme kuvailivat. Gothoni (2020) toteaa, että kuuntelijan vastuullisuuteen kuuluu tilan antaminen kunkin ihmisen yksilöllisyydelle. Luottamussuhde on tärkeä ja sen syntyminen vie aikaa. Vastausten perusteella ensitapaamisella on kuitenkin iso merkitys siinä, lähteekö luottamus syntymään.

Hoidon jatkuvuudella on osoitettu olevan yhteys koettuun tyytyväisyyteen, turvallisuuden tunteeseen ja luottamukseen. Hoidon jatkuvuus vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja lujittaa yhteyttä potilaan/asiakkaan kanssa. (Raivio, 2016, s. 15.) Pirstaloitunut järjestelmä, jossa työntekijät vaihtuvat tiuhaan, heikentääkin selkeästi hoitosuhdetta.

Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma, toimeenpanosta käytäntöön (2011) tuo esille kokemusasiantuntijuuden merkitystä. Raportin mukaan käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata paremmin ottamalla palvelujärjestelmään (suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin) mukaan mielenterveys- ja päihdekuntoutujat sekä omaiset. Tämä luo samalla pohjaa kuntoutumisedellytyksille ja auttaa asiakasta omien kuntoutumisvalmiuksien löytämisessä. Hankkeessa on tullut ilmi se, että läheiskäsite on laaja ja sitä on tarve määritellä vielä tarkemmin.

Palvelujärjestelmän toimivuus mahdollistaa kohtaamista

Myös palvelujärjestelmän näkökulmasta tulokset osoittivat, että mielenterveyden haaste ei saisi olla päihdetyön hoitamisen este, eikä päinvastoin. Vastausten mukaan järjestelmä ei saa muodostua hallitsevaksi kohtaamisessa ja auttamisessa. Tuloksissa kuvailtiin järjestelmän määrittelevän sen, mitä apua voi saada, mihin ihminen lokeroidaan tai onko hän kyllin sairas saamaan apua.

Kokemukset palvelujärjestelmän toimivuudesta vaihtelivat. Tuloksissa kuvattiin resurssipulaa ja tiedonkulun haasteita. Hoidon ja avun saatavuutta ei koettu aina riittäväksi. Prosessin hyvä jatkuvuus päivystyksestä osastohoitoon ja sieltä kotihoitoon toi kokemuksen onnistuneesta hoidosta. Hoidon tulee olla moniammatillista ja ihmisen kokonaisuutena huomioon ottavaa.

Vastauksissa tärkeänä koettiin palvelujärjestelmän joustavuus ja asiakaslähtöisyys. Joustavuutena nähtiin muun muassa se, että työntekijällä tulisi olla mahdollisuus lähteä asiakkaan mukaan silloin, kun asiakkaalla itsellään ei ole riittävästi voimavaroja asioidensa itsenäiseen hoitamiseen. Asiakaslähtöisyyttä kuvasti se, että palveluiden tarjonnassa tulee huomioida asiakkaan voimavarat ja elämänrytmi. Palveluita tulee olla tarjolla niin, että asiakas kykenee niitä käyttämään ja niihin osallistumaan voimavarojensa mukaan. Esimerkkinä palvelujen tarjoamisesti oli iltapäivälle ajoitettu tapaamisaika tai mahdollisuus saada apua illalla.

Myös palvelujärjestelmän näkökulmasta esiin nousi läheisten merkitys. Läheisten huomiointi ja osallistuminen koettiin tärkeänä. Työntekijät kuvasivat onnistuneissa kohtaamisissa joustavuutta ja kokemusta hyvästä keskustelusta. Onnistuneen kohtaamisen tunteen toi se, että asiakas otti yhteyttä uudelleen. Dialogiin perustuva lähestymistapa hoidossa korostaa myös läheisten merkitystä (Mosse ym., 2023; Vuokila-Oikkonen, 2002).

Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa linjataan (Vorma ym., 2020), että päihde- ja mielenterveyspalvelut tulee järjestää toimivana kokonaisuutena. Tähän on kuitenkin käytännössä vielä matkaa myös artikkelissa kuvatun kokemuksen mukaan. Hoidon jatkuvuus tulee myös turvata. Raivio (2017) toteaa, että oleellista hoidon jatkuvuuden toteutumisessa on riittävä hoidon saatavuus ja sujuva tiedonkulku. Lisäksi tarvitaan hoitavan henkilöstön vuorovaikutustaitoja ja kykyä sovittaa yhteen eri hoitomuotoja (Olsbo ym., 2023). Tähän sisältyy myös hoidon ja palvelun joustavuus, jota ammattilaiset vastauksissaan peräänkuuluttivat.

Koivisto ja Tiirinki (2020) toteavat, että monialaista palvelujen käyttöä tai monialaista palvelutarvetta ei useinkaan tunnisteta palvelujärjestelmässä. Tämä voi johtua esimerkiksi palvelujärjestelmän hajautuneisuudesta, tietojärjestelmien erillisyydestä tai tunnistamien mallien ja työkalujen puutteesta. Asiakaslähtöinen työote liittyy THL:n (2023) mukaan organisaatioiden ja työntekijöiden toimintatapaan, jossa asiakas osallistuu aidosti palvelun suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Kehittämisen kohteet määrittyvät

Markkulan ym. (2023) toimittaman sosiaali ja terveysministeriön (2023) suosituksen mukaan päihde- ja mielenterveystyön osaamista tulee vahvistaa koulutuksen aikana ja työelämässä. Luoton (2023) mukaan psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tulee kiinnittää enemmän huomiota päihdehäiriöiden systemaattiseen huomioimiseen osana muuta hoitoa. Eri hoitomenetelmien, kuten lyhytterapiainterventioiden osaamista tulee myös vahvistaa.

Kartoitusten perustella voidaan todeta, että mielenterveys- ja päihdepalveluja tulee kehittää samanaikaisesti ja yhteistyössä palveluita käyttävien ja tuottavien kanssa.  Seuraavaksi kehittämistyö jatkuu ratkaisuja tuottava yhteiskehittämisen lähestymistavalla ja -menetelmillä paikantamalla kehittämisen kohteet ja rakentamalla uudenlaista toimintamallia. (Vuokila-Oikkonen, 2020).

Lähteet

A-studio. (7.11.2023). Saako itsetuhoinen hoitoa. Yle. https://areena.yle.fi/1-63937692

Asiakaslähtöisyys. (2023). THL. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/sosku/sosiaalisen-kuntoutuksen-opas/palvelun-sisallot/yksilotyoskentely/asiakaslahtoisyys

Elo, S.,  Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. (2022). Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede 2022, 34(4), 215–225.

Glantz, A., Örmon, K. & Sandström, B. (2019). “How do we use the time?” – an observational study measuring the task time distribution of nurses in psychiatric care. BMC Nursing 18(67).

Gothoni, R. (2020). Kuuntelijan käsikirja. PS kustannus.

Kansallinen mielenterveysstrategia 2020–2030. https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/kansallinen-mielenterveysstrategia-ja-itsemurhien-ehkaisyohjelma

Karjalainen, P., Kivipelto, M., Liukko, E. & Muurinen, H. (2021). Osallisuutta ja toimin takykyä vahvistava aikuissosiaalityö -opas ammattilaisille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/142555

Kivinen, T., Vanjusov, R. & Vornanen, R. (2020). Asiakkaan ääni – osallisuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/124087/kivinen_ym_asiakkaan_aani_osallisuus_ja_vaikuttamisen.pdf?sequence=2

Koivisto, J. & Tiirinki, H. (2020). (toim.) Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys-   ja työvoimapalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:38. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162382

Kähäri, K. (2015). Mielenterveyden palveluodotukset perusterveyenhuollossa. Tutkimus Suu-Pohjan seutukunnan yhteisöissä. Akteeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/97879

Luoto, K. (2023). Improving Care for Patients with Dual Disorders : Depression and co-ocurring alcohol use. Tampereen yliopisto.

Markkula, J, Rapeli, S., Ruohio, H., Mattila, E & Palola, L.  (toim.) (2023). Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:30. Saatavilla 18.12.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80007/d5f4cb21-cc45-4398-9679-8207945705d7.pdf?sequence=1

Molin, J., Graneheim, U.M. & Lindgren, B.M. (2016). Quality of interactions influences everyday life in psychiatric inpatient care- patients’ perspectives. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being 11(1), 1–11.

Mosse, D., Pocobello, R.,   Saunders, R. Seikkula, J. & Von Peter, S. (2023).  Introduction: Open Dialogue around the world – implementation, outcomes, experiences and perspectives. Frontiers in psychology 2023, Vol.13, p.1093351-1093351

Olsbo, U., Lapinkangas, P. & Vuokila-Oikkonen P. (2023). Hyvä johtaminen varmistaa laadukkaan psykiatrisen hoitotyön. Dialogi. https://dialogi.diak.fi/2023/10/11/hyva-johtaminen-varmistaa-laadukkaan-psykiatrisen-hoitotyon/

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue. (i.a). https://pohde.fi/tietoa-meista/strategia/

Raivio R. (2017). Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2017, 133(17):1563-9  https://www.duodecimlehti.fi/duo13890

Raivio, R. (2016). Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. Tutkimus Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen ja Oulun kaupungin terveskeskuksissa. Saatavilla 18.12.23. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/99564/978-952-03-0178-1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Wallin, A. , Koro-Ljungberg, M.  & Eskola, J. (2019). The method of empathy-based stories. Inernational Journal of Research and Method in Education 42(5), 525–535. https://doi.org/10.1080/1743727X.2018.1533937

Vilja-Mantere, J. & Väisänen, K. (2018). Ammattiauttajien asia vai arkipäiväistä yhteistoimintaa – mistä hyvässä kohtaamisessa on kyse? Sosiaalietiikka.fi  https://blogs.helsinki.fi/socialethics/artikkelit/ammattiauttajien-asia-vai-arkipaivaista-yhteistoimintaa-mista-hyvassa-kohtaamisessa-on-kyse/

Vorma, H., Rotko, T.,Larivaara, M. & Kosloff, A. (2020). Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162053

Vuokila-Oikkonen, P. (2002). Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 704. http://herkules.oulu.fi/isbn9514268903/isbn9514268903.pdf

Vuokila-Oikkonen, P. (2020). Ratkaisuja tuottava yhteiskehittäminen lähestymistapana ja menetelmänä. Teoksessa E. Keskitalo, E. & P.  Vuokila-Oikkonen (toim.). (2022). Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin – kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen. (Diak Työelämä 25). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-392-6

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173071