Elämäni tarinana -menetelmän käyttöönotto on muutosprosessi

Elämäni Tarinana on voimavara- ja ratkaisulähtöinen menetelmä kasvatus-, kirkon-. sosiaali- ja terveysalalle sekä järjestöihin. Elämäni Tarinana taustalla on Elämäni Portfolio -menetelmä, joka kehitettiin prosessina eri Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukemissa hankkeissa ja eri toimijoiden yhteistyössä (Vuokila-Oikkonen ym., 2023; Mazei ym., 2022; Vuokila-Oikkonen & Pinolehto, 2022; Vuokila-Oikkonen, 2022). Menetelmää on kehitetty ja pilotoitu yhteistyössä eri toimijoiden kanssa ESR-hankkeissa. Kehittämistyön tuloksena Elämäni Portfolio täsmentyi edelleen ja nykyisellään Elämäni Tarinana -nimi kuvaa sen lopputulosta.

Elämäni Tarinana -menetelmän taustalla on narratiivisuus, dialogisuus, voimavara- ja ratkaisukeskeisyys. Elämäni Tarinana muodostuu ihmisen menneisyyden tarkastelusta ja tulevaisuuden suunnittelusta. Menneisyydessä tärkeitä ovat ihmiselle syntyneet voimavarat, ratkaisut, kyvyt ja taidot. Elämäni Tarinana -menetelmä mahdollistaa niiden tietoisen tarkastelun. Dialogi tarkoittaa puhetta itsen kanssa sekä vertaisryhmässä mahdollistuvaa yhdessä ääneen ajattelua ja sen vertaisryhmän jäsenten keskinäistä valmentamista kohti jäsenen asettamia tavoitteitaan tulevaisuuteen.

Tässä artikkelissa kuvataan Elämäni Tarinana- menetelmän käyttöönoton eli implementoinnin prosessia. Implementointi on tavoitteellista toimintaa, jolla menetelmä pyritään saattamaan käytäntöön mahdollisimman eheänä prosessina. Tietoa voivat hyödyntää ne, jotka haluavat oppia Elämäni Tarinana -menetelmän käyttöönottamiseen liittyviä ilmiöitä tai muiden menetelmien käyttöönoton prosessia. Elämäni Tarinana -menetelmän käyttöönotto on muutosprosessi, joka koostuu kartoituksesta, valmistelusta, käyttöönotosta ja ylläpidosta. Valmisteluvaihe sisältää yhteistyörakenteiden kartoituksen ja implementointisuunnitelman. Artikkelissa hyödynnetään soveltuvin osin Itlan opasta Miten onnistun implementoinnissa (Gallo ym., 2021, Kouvonen ym., 2023).

Elämäni Tarinana on voimavara- ja ratkaisulähtöinen menetelmä kasvatus-, kirkon-. sosiaali- ja terveysalalle sekä järjestöihin.

Elämäni Tarinana -menetelmän tausta

Elämäni Tarinana -menetelmän kehittämiseen on vaikuttanut eri projekteissa toimijoiden kokemus siitä, että ihmisestä koottu tieto (esim. sosiaali- ja terveydenhuollossa) on hajallaan erilaisissa järjestelmissä. Tällöin ihmiseltä vaaditaan oman tarinansa kertomista palvelujärjestelmän eri paikoissa yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä havainto sai tarpeen kehittää menetelmää, joka olisi osallistava, ihmislähtöinen ja ihmisen itsensä hallinnassa. (Vuokila-Oikkonen, 2020.) Lisäksi ihmisen kohtaaminen palvelujärjestelmän eri toimipaikoissa on ollut ongelmalähtöistä ja siksi tarvittiin myös toisenlaista lähestymistapaa kohtaamiseen.

Elämäni Tarinana -viitekehys perustuu näyttöön. Se perustuu oppimiseen (Kolb, 1984), voimavara- ja ratkaisukeskeisyyteen (Keskitalo & Vuokila-Oikkonen, 2018; Vuokila-Oikkonen & Keskitalo, 2018), narratiivisuuteen ja dialogisuuteen (Vuokila-Oikkonen, 2002). Elämäni Tarinana perustuu systemaattisen ratkaisuja tuottavaan yhteiskehittämiseen eri toimijoiden kanssa (Vuokila-Oikkonen, 2020). Tärkeitä toimijoita ovat olleet menetelmän käyttäjät, joita kuvataan seuraavaksi.

Yhteistyörakenteet

Elämäni Tarinana -menetelmä on kehitetty ratkaisuja tuottavan yhteiskehittämisen lähestymistavan ja menetelmän mukaisesti (Vuokila-Oikkonen, 2022) yhteistyössä Elämäni Tarinana -menetelmää käyttävien kanssa. Yhteistyörakenteissa ja siten yhteiskehittämisessä oli Diakin lisäksi mukana järjestöjä, ammatillinen oppilaitos, seurakunta, lukio ja POHDE- hyvinvointialueen toimijat.

Kehittämisen prosessiluonteisuuden mahdollisti kokeilukulttuuri (Puustinen & Jalonen, 2020; Rask & Karreinen, 2020). Kehittäminen perustui myös arviointiin menetelmän vaikuttavuudesta. Koska menetelmän viitekehyksessä on muun muassa ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys, se myös väistämättä muuttaa sen käyttäjän ajattelua ja toimintaa. Yhteistyörakenteet ja ihmisten innostuminen edistävät myös menetelmän käyttöönottoa.

Implementointisuunnitelma

Elämäni Tarinana -menetelmän implementointisuunnitelma sisältää implementointituen, käyttäjäpätevyyden määrittelyn, koulutuksen menetelmän osaamiselle, sertifiointimenettelyn, menetelmäuskollisuuden, työnohjauksen, toimintaympäristön kuvauksen ja vaikutusten ylläpitämisen välineet. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Elämäni Tarinana -käyttöönottosuunnitelma.

Elämäni Tarinana -menetelmän käyttöönotossa huomioitavaa

Elämäni Tarinana -menetelmän käyttöönotto edellyttää sen käytön mahdollistamista myös toiminnan johtajilta.  Johto- ja avainhenkilöiden on tärkeää osallistua menetelmän käyttöönottoon. Organisaatiolta, henkilöstöltä ja yksilöiltä edellytetään oppivaa lähestymistapaa. Keskiössä ovat luottamuksen rakentaminen, työntekijöiden tukeminen ja käyttöönoton aktiivinen seuranta. (Hiila ym., 2019.)  Käyttöönotto edellyttää moniäänistä dialogia, jossa jokaisen näkökulma on tärkeä. Koska Elämäni Tarinana -menetelmä vaatii koulutusta, tulisi menetelmäkoulutusta toteuttaa viimeistään käyttöönottovaiheessa.

Uuden menetelmän käyttöönottamisessa on hyvä miettiä rakennetta uudelle menetelmälle. Tärkeitä kysymyksiä voivat olla: Mistä luovun, kun otan uuden käyttöön? Pitääkö oppia pois joistain vanhoista tavoista? Mitä hyvää uusi menetelmä tuo työhöni ja työhyvinvointiini? Miten uusi menetelmä helpottaa elämää ja miten voin kohdata ihmisen paremmin? Lisäksi voi miettiä Elämäni Tarinana -menetelmän hyötyä omassa työssä.

Elämäni Tarina- menetelmän ylläpito

Elämäni Tarinana -menetelmää on tarkoitettu käytettävän sellaisena kuin millaiseksi se on kehitetty. Menetelmää voidaan kuitenkin soveltaa toiseen kontekstiin yhteistyössä menetelmän kehittäjien kanssa.

Yhteydenpidolla menetelmän käyttäjiin saadaan tietoa sen käytöstä. Elämäni Tarinana -menetelmän käyttökoulutus, kuten ei minkään uuden menetelmän koulutus, takaa menetelmän käyttöönottoa. Käyttöönottoa voidaan kuitenkin varmistaa luomalla prosessille seuranta. Esimerkiksi NoMAD-kyselyä voidaan soveltuvin osin käyttää. Normalisointi MeAsure Development -kyselyllä (NoMAD) voidaan arvioida menetelmien toteutumista ammattilaisten näkökulmasta. (Finch ym., 2015). NoMAD-kysely voidaan ottaa mukaan kulloiseenkin tilanteeseen menetelmän käyttöönoton prosessiin. Kysely lähetetään koulutukseen osallistujille. Käyttöönottoa voidaan varmistaa prosessilla, jossa tavataan menetelmän käyttöönottajat ja heidän esihenkilönsä.

un uutta menetelmää otetaan käyttöön, suunnitellaan tarkasti sen käyttöönottoprosessi ja varataan siihen riittävästi aikaa

Käyttöönottoprosessissa tärkeää

Kun uutta menetelmää otetaan käyttöön, suunnitellaan tarkasti sen käyttöönottoprosessi ja varataan siihen riittävästi aikaa. Johtajuus on tärkeässä roolissa uusien menetelmien käyttöönotossa. Parhaimmillaan implementointia tukeva johto on mahdollistaja, joustava ja ketterä erityisesti silloin kun huomataan puutteita tai esteitä käyttöönotolle. Muutosprosessin onnistumiseen vaikuttavat organisaation rakenteet ja johtaminen, henkilöstön voimavarat, osaaminen, yhteistyö, vuorovaikutus, toimintakulttuuri ja toimintatavat. Johtajien reflektiivisyys, avoin kommunikaatio, luottamus ja tiedottaminen ovat muutoksen onnistumisen kannalta tärkeitä. Henkilöstön osallistaminen ja sitouttaminen muutokseen lisää henkilöstön sitoutumista ja osallisuuden tunnetta. Osallistavassa muutosjohtamisessa korostuu toimintakeskeisyys sekä avoin ja kaksisuuntainen horisontaalinen viestintä esihenkilön ja työntekijän ja työntekijöiden välillä. (Laurila, 2017.) Muutosta voidaan ohjata esimerkiksi reteaming-prosessilla (Vuokila-Oikkonen, 2022).

On myös huomioitava, että hyvää tarkoittavankin menetelmän, kuten Elämäni Tarinana -menetelmän, käyttöönotto voi tuottaa haittavaikutuksia, kuten implementointiin liittyvää kuormitusta työntekijöille. Muutospyrkimyksissä tulee edetä asteittain pienimuotoisesta käyttämisestä laajempaan käyttöönottoon, mikäli työyhteisö sitoutuu ja johtaminen mahdollistaa muutoksen. Tällöin voidaan sopia yhteistyöstä menetelmän kehittäjien ja käytännön toimijoiden välillä.   Tärkeää on niukkenevien resurssien aikana arvioida miten käyttöönottoa voi tukea ja ylläpitää parhaalla mahdollisella tavalla. Olennaista kuitenkin on ihmislähtöisten menetelmien laadukas käyttöönotto. Siten tarvitaan edelleen ratkaisuja tuottavaa yhteiskehittämistä. (Vuokila-Oikkonen, 2020).

Lähteet

Finch, T.L., Girling, M., May, C.R., Mair, F.S., Murray, E., Treweek, S., Steen, I.N., McColl, E.M., Dickinson, C., Rapley, T. (2015). NoMAD: Implementation measure based on Normalization Process Theory. [Measurement instrument]. Retrieved from http://www.normalizationprocess.org

Gallo, C. G., Berkel, C., Mauricio,  A., Sandler, I., Wolchik, S., Villamar, J. A., Mehrotra, S. & Brown, C. H. (2021). Implementation methodology from a social systems informatics and engineeing perspective applied to a parenting training program. Families, Systems & Health: The Journal Collaborative Family Healthcare, 39(1), 7–18. https://doi.org/10.1037/fsh0000590

Hiila, I., Tukiainen, M. & Hakola, I. (2019). Tiimiäly, opas muuttuvaan työelämään. Otavan Kirjapaino oy.

Kouvonen, P., Toni, S., Kurki, M. & Hamari, L. (2023). Miten onnistun implementoinnissa. Opas psykososiaalisten menetelmien vaikuttavaan implementointiin. Itlan oppaat ja käsikirjat 2023:1. https://itla.fi/wp-content/uploads/2024/01/implementointiopas2023.pdf

Keskitalo E. & Vuokila-Oikkonen P. (2018). Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen (toim.), Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. (s. 164–176). (Diak Työelämä 13). Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/141721/Diak_Tyoelama_13_verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Kolb, D. (1984). Experiental learning: Experience as the source of learning and development. Prentice Hall.

Laurila, M. (2017). ”Me ollaan kaikki samassa veneessä ja soudetaan yhdessä samaan suuntaan” – Esimiesten ja henkilöstön käsityksiä hyvästä muutosjohtajuudesta. Acta Wasaensia, 386. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-772-9

Mazei, S., Nissinen, S. & Vuokila-Oikkonen, P. (2022). Elämäni portfolio menetelmä ihmisen tulevaisuuden jäsentäjänä LikiDigi-hankkeessa. Dialogi.  https://dialogi.diak.fi/2022/12/15/elamani-portfolio-jasentaa-ihmisen-tulevaisuutta/

Puustinen, A. & Jalonen, H. (2020). Kompleksisuusajattelu – ymmärtämistä edistävä uusi lähestymistapa vai vanhaa viiniä uudessa pullossa? Teoksessa P. Vartiainen & H. Raisio (toim.), Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen (s. 15–36). Print Best.

Rask, M. & Karreinen, L. (2020) Dialogi ja deliberaatio kompleksisuuden kimpussa. Teoksessa P. Vartiainen & H. Raisio  (toim.), Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen (s. 183–198). Print Best.

Vuokila-Oikkonen, P. (2002).  Akuutin psykiatrisen osastohoidon yhteistyöneuvottelun keskustelussa rakentuvat kertomukset. Acta Universitatis Ouluensis Medica D 704. http://herkules.oulu.fi/isbn9514268903/isbn9514268903.pdf

Vuokila-Oikkonen, P & Pinolehto, M. (2022) . Elämäni portfolio menetelmänä nuoren toimintakyvyn tukemisessa osana sosiaalista kuntoutusta. Teoksessa J. Helminen (toim.), Ohjaus- ja valmennusosaamista kehittämässä – Diakonia-ammattikorkeakoulun vuosikirja 2022 (s. 105–116). (Vuosikirja 2022). Diakonia-ammattikorkeakoulu.  https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-395-7

Vuokila-Oikkonen, P. (2020). Ratkaisuja tuottava yhteiskehittäminen lähestymistapana   ja menetelmänä. Teoksessa E. Keskitalo, E. & P. Vuokila-Oikkonen (toim.), Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin – kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen. (Diak Työelämä 25). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-392-6

Vuokila-Oikkonen, P. (2022).  Elämäni portfolio. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/elamani-portfolio-menetelmana-ihmisen-menneisyyden-ja-tulevaisuuden-tarkastelussa

Vuokila-Oikkonen, P., Nuottila, K. & Helminen, J.(2023). Elämäni portfolio avaa uusia näkökulmia tulevaisuuden suunnitteluun. Dialogi.  https://dialogi.diak.fi/2023/10/11/elamani-portfolio-avaa-uusia-nakokulmia-tulevaisuuden-suunnitteluun/

Vuokila-Oikkonen, P. & Keskitalo, E. (2018). Sosiaalisen kuntoutuksen voimavara- ja ratkaisukeskeiset menetelmät. Teoksessa H. Kostilainen & A. Nieminen (toim.), Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. (s. 84–96). (Diak Työelämä 13). Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051732296