Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Pääkirjoitus

Globaali liikkuvuus horjuttaa kansakuntien identiteettiä

Lisääntynyt Eurooppaan suuntautuva pakolaisuus asettaa haasteen Euroopan kansakuntien identiteetille. Horjuva identiteetti toimii kasvualustana nationalismille.

Sodat ja konfliktit ovat nykyajan maailmassa erilaisia kuin ennen. Taistelukentillä eivät enää kohtaa sotilaat ja viholliset. Entistä useammin sodan asetelmat muodostuvat roboteista ja siviileistä. Miehittämättömiä taistelualuksia ohjataan kaukaa kotirintamalta ja satelliittikuvien kautta.

Tästä syystä esimerkiksi Lähi-idässä hyökkäysten kohteeksi joutuvat yhä useammin siviilit. Hääseurue tai moskeijasta purkautuvien rukoilijoiden joukko näyttääkin taistelijoilta tai terroristeilta, eikä talo tai teollisuushalli erotu ohjusvarastosta. Yhä useammin saamme lukea ”täsmärakettien ja pommien osuneen siviilien keskelle.

Nykyaikainen sodankäynti aiheuttaa myös uudenlaisia pakolaisaaltoja maailmassa.

Nykyaikainen sodankäynti aiheuttaa myös uudenlaisia pakolaisaaltoja maailmassa. Esimerkiksi Syyrian sisällissota ja sota ovat synnyttäneet miljoonia maan sisäisiä pakolaisia, mutta myös maan rajojen ulkopuolelle suuntautuvaa pakolaisuutta. Syyrian 18 miljoonasta kansalaisesta arvioidaan 6,6 miljoonan olevan maan sisäisiä pakolaisia, 4,8 miljoonaa on paennut muihin maihin. Jordanian, Libanonin ja Turkin lisäksi on turvallisuutta haettu Euroopasta. Eurooppaan arvioidaan päätyneen noin miljoonan syyrialaisen.

Pidämme sotien ja konfliktien syy usein etnisten ryhmien tai uskontojen välisiä ristiriitoja, mutta itse asiassa perimmäisinä syinä ovat kokemus huono-osaisuudesta, köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta sekä huoli toivottomalta näyttävästä tulevaisuudesta. Omalta kannaltamme asiaa ei helpota se, että esimerkiksi Lähi-idän useimpiin konflikteihin ja pakolaisuuteen länsimaat ovat vähintäänkin osasyyllisiä.

Stanfordin yliopiston vanhempi tutkija Francis Fukuyama viittaa tässä ajassa tapahtuvaan kansankuntien identiteetin horjumiseen. Hänen mukaansa kansakuntien identiteettiä erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa horjuttaa kaksi toisiinsa kytköksissä olevaa asiaa: pakolaisuuden ja nationalismin kasvaminen.

Kansakunnan identiteetti pystyy kohtaamaan haasteen, jos valtion itsetunto kestää haastamisen.

Pakolaisuus asettaa haasteen Euroopan turvallisuuden kokemukselle, hyvälle hallinnolle sekä talouden, luottamuksen, sosiaalisen turvallisuuden ja liberaalin demokratian kehittymiselle. Kansakunnan identiteetti pystyy kohtaamaan haasteen, jos valtion itsetunto kestää haastamisen. Jos se ei kestä, on seurauksena samoista kokemuksista turvallisuuden vähenemisestä, huonosta hallinnosta, heikosta taloudesta, luottamuksen puutteesta, sosiaalisesta turvattomuudesta ja liian liberaalista demokratiastakasvua saava nationalismi ja rasismi.

Benedict Andersson vertaa kansakuntia moderniin ihmiseen ja määrittelee kansakunnan kuvitelluksi poliittiseksi yhteisöksi. Yhteisöt ovat kuviteltuja, koska pienimpienkään kansakuntien jäsenet eivät ikinä voi tuntea tai tavata suurinta osaa muista kansakunnan jäsenistä tai edes kuulla heistä, vaikka kaikkien mielessä elää kuva heidän jakamastaan yhteydestä.

Kansakunnan yhtenäisyys perustuu yhteisiin identiteettikertomuksiin, myyttisiin tarinoihin, joissa kansalle luodaan yhteinen historia ja tehtävä, ja valtiolle luonnollinen alue ja olemus. Fukuyama sanookin juuri tämän identiteetin olevan haastettuna.  Hän haastaa pohtimaan, minkälainen on eurooppalainen tai suomalainen identiteetti, kun maailmamme on liikkuva, muuttuva ja entistä monimutkaisempi.

Dialogin uusin teemanumero käsittelee globaaliin liikkuvuuteen liittyvien ilmiöiden syitä ja seurauksia sekä antaa eväitä myös kansakuntien identiteettiin liittyvälle pohdiskelulle.

Kuvitus: Aura Vuorenrinne