Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Blogi

Väestön liikkeiden veto- ja työntövoimat

Globaalia liikkuvuutta selittävät veto ja työntö. Missä on mahdollisuuksia, siellä on vetovoimaa. Missä taas vaikeudet kasautuvat, sieltä pyritään pois.

Lähtijät, jotka uskaltautuvat uusiin maihin ja uudenlaisiin oloihin, ovat aina olleet kyvykkäitä sekä elinkelpoisia, joustavia ja nokkelia. Useimmiten ensimmäiset lähtijät ovat olleet nuoria.

Sellaisia olivat Amerikan uudisraivaajat ja ne, jotka lähtivät Suomesta etsimään uutta Yhdysvalloista, Kanadasta, Ruotsista ja Australiasta. Tällainen väestön purkautuminen on ollut luonnollista kaikkina aikoina. Jonkinlaista elintaso- tai elinehtopakolaisuutta se on ollut.

Väestön kasvu luo painetta työntöön 

Painetta vetoon ja työntöön on siellä, missä väestö kasvaa.

Painetta vetoon ja työntöön on siellä, missä väestö kasvaa. Maapallolla sellainen maanosa on lähinnä Afrikka. Afrikan väkiluvun on ennustettu tällä vuosisadalla jopa nelinkertaistuvan noin neljään miljardiin.

Afrikan maiden väestö on 1960-luvulta viisinkertaistunut. Samassa ajassa maiden bruttokansantuote on kuusikymmenkertaistunut. Hyvät uutiset Afrikasta ovat kertoneet taloudellisesta edistymisestä, omavaraistumisesta sekä koulutetun keskiluokan huomattavasta kasvusta. Väestönkasvu on kuitenkin ollut suurinta juuri kaikkein köyhimmissä kansanosissa.

Yhteiskuntatieteilijöistä ja historioitsijoista ainakin saksalainen Gunnar Heinsohn, ranskalainen Gaston Bouthoul sekä amerikkalaiset Gary Fuller ja Jack A. Goldstone arvioivat tutkimuksissaan, että kun väestössä on paljon nuoria miehiä, yhteiskuntaan kehittyy sosiaalista epävakautta, levottomuuksia, sotaa tai terrorismia. Turhautuneimpia ovat perheiden ”kolmannet ja neljännet pojat”, siis ne, joille ei riitä arvostettavaa asemaa tai perintöä omassa yhteisössä.

Nuorisopullistuma levottomuuden aiheuttajana 

Heinsohnin mukaan useimmat levottomuudet, joihin ei löydy muuta ilmeistä laukaisijaa, voidaan selittää nuorisopullistumalla (youth bulge). Hän selittää nuorten miesten liian suurella määrällä yhtä hyvin koko eurooppalaisen kolonialismin samoin kuin fasismin ja islamistisen radikalismin 2000-luvulla. 

Fuller puolestaan havaitsi, miten kehitysmaat, joissa oli meneillään voimakas muutos suuresta pieneen syntyvyyteen ja kuolleisuuteen, olivat erityisen alttiita vallankumouksiin ja sisällissotiin. Nuorten aikuisten ja työikäisten määrän nopea kasvu näyttää kärjistävän työttömyyttä, pitkittävän riippuvuutta vanhemmista, vähentävän itseluottamusta ja ruokkivan turhautumista.

Goldstone osoittaa väestönkasvun aiheuttaneen ongelmia verotukseen, kilpailua eliittien kesken sekä uhkan protestiliikkeistä. Suomesotien jälkeisen suuren syntyvyyden voisikin selittää taustaksi 1960- ja 70-lukujen radikalismille.

Taloustieteen Nobel-palkinnon saanut amerikkalainen Joseph Stiglitz katsoo puolestaan, että kansat ja valtiot kehittyvät, kun kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on mahdollisimman matala. Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa se ei välttämättä ole vielä näköpiirissä.

Afrikan kehityksen este on voimakkaan väestönkasvun ja ilmastomuutoksen yhdistelmä.

Afrikan kehityksen este on voimakkaan väestönkasvun ja ilmastomuutoksen yhdistelmä. Veden ja viljelyskelpoisen maan loppuminen voi kääntää nousun katastrofiksi. Mikäli miljardeilta ihmisiltä loppuu elintila, heidän on taisteltava siitä tai lähdettävä etsimään sitä muualta. Afrikan lisäksi tämä koskee Lähi-itää sekä vesivarojen loppumisen ja merenpinnan nousun uhkaamaa Kaakkois-Aasiaa.

Avataan ovet, ei näivetytä

Ranskalainen historioitsija Pierre Chaunu on kirjoittanut lännen hitaasta itsemurhasta. Chaunun huomion kohteena on ennen muuta matala syntyvyys. Sitä hän pitää kulttuurin rappiona. Jyväskylän yliopiston taloushistorian ja strategian professori Juha-Antti Lamberg selittää Rooman valtakunnan tuhon johtuneen väestön vähenemisestä.

Sieltä, missä on paljon pystyviä ja elinkelpoisia nuoria, pitäisi avata purkautumistiet sinne, missä näivetytään.

Kun mielikuvissa luodaan vastakkainasetteluja kristinuskon ja islamin tai kristillisen Euroopan ja islamilaisen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan välillä, voitaisiin vastakkainasetteluna nähdä myös vanhusten Eurooppa ja nuorten Lähi-itä ja Afrikka. Sieltä, missä on paljon pystyviä ja elinkelpoisia nuoria, pitäisi avata purkautumistiet sinne, missä näivetytään.

Nyt miljoonia vaikeista oloista lähteneitä laitostetaan pakolaisleireille lähinnä siksi, että heitä pelätään. Heidät pitäisi vapauttaa elämään ja rakentamaan yhteiskuntia.

Kuvitus: Nelli Ahosola
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202001101741