”Ihminen tarvitsee luontoa enemmän kuin luonto ihmistä.”

Kestävän kehityksen ajatus nousee keskusteluun sykleissä. Ensimmäiset kansainväliset herätteet tulivat 1960-luvun lopulla. Siihen aikaan ekologista ajattelua pidettiin Suomessa lähinnä hörhöjen hommana, muistelee kestävään kehitykseen perehtynyt Diakin lehtori Jari Visto. Visto kävi peruskoulunsa pienessä Kainuun Paltamossa.

– Kun olin yläasteella, kuului Kainuuseenkin kaikuja vihreästä liikkeestä. Muun muassa Diakista eläköitynyt lehtori Kai Henttonen kirjoitti 1980-luvulla kirjan ekologisesta elämäntavasta. Samalla telkkarin viihdeohjelmissa naurettiin luonnonsuojelijoille.

Kylmän sodan päätyttyä kapitalismi kiihtyi uusille kierroksille eikä ekologista kestävyyttä ehditty pohtimaan. Samoin kävi, kun 1990-luvun lama, vuosituhannen vaihteen terrori-iskut ja finanssikriisi valtasivat lehtien palstat.

Vuonna 2018 IPCC-ilmastopaneeli julkaisi hälyttävät raportit ilmaston lämpenemisestä ja hetken maapallon tila oli kaikkien huulilla. Sitten tuli pandemia ja ihmiset saivat jälleen muuta ajateltavaa.

Vuonna 1991 Visto aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa. Häntä kiinnostivat erityisesti historia ja Raamatun tutkiminen.

– Teologia on ehkä yliopiston yleissivistävin tutkinto. Suoritin uskonnon ja psykologian opettajan pätevyydet sekä kelpoisuuden kirkon virkaan. Nyt jälkeenpäin, kun mietin opintojani, olivat ne tärkeitä aikoja aikuistumisen ja itsenäistymisen kannalta. Pidin erityisesti vapaudesta viedä ajatukset loppuun.

Vuonna 2018 IPCC-ilmastopaneeli julkaisi hälyttävät raportit ilmaston lämpenemisestä ja hetken maapallon tila oli kaikkien huulilla. Sitten tuli pandemia ja ihmiset saivat jälleen muuta ajateltavaa.

– Ilmastoasiat ovat kaikkein perustavanlaatuisimpia kysymyksiä ja koskevat meistä jokaista. Ihmismieli näyttää kuitenkin olevan sellainen, että se hahmottaa vain yhden asian kerrallaan. Yleensä ne ovat uhkia, jotka ovat välittömästi ihollamme. Välillä tuntuu, että olemme kuin sammakot kattilassa.

Osallisuus ilmastonmuutoksen torjumisessa

Ihmisten kiire ja merkityksettömyyden tunne ruokkivat ekologista kestämättömyyttä. Jos uurastaa itsensä burnoutin partaalle ja lentää kahdesti vuodessa kaukomaille lataamaan akkuja, on se yhtä kestämätöntä kuin jos kaikki energia kuluu selviytymiseen. Kun ihminen on tyytyväinen elämäänsä, on helpompaa välittää myös ympäristöstä.

– Maapallo on haastavaa nähdä yhteisenä, jos ei koe itseään osallisena. Meillä suomalaisilla on runsaasti tietoa, mutta heikko näkemys omasta vaikuttavuudesta. Systeemi on kuitenkin ihmisten rakentama, ja kun se on ekologisesti viallinen, niin meidän tehtävä ei ole vain pyöriä oikean lääkityksen kanssa mukana. Meidän pitää rohkeasti kyseenalaistaa toimintatapojamme, muuten vahvistamme olemassa olevia rakenteita.

Kun ihminen on tyytyväinen elämäänsä, on helpompaa välittää myös ympäristöstä.

Teknologia kestävään energiantuotantoon on olemassa. Pandemia on myös osoittanut, että maailmassa on rahaa ja suuret muutokset ovat mahdollisia. Lukuisista yrityksistä huolimatta maapallon kestävyyttä heikentäviä ongelmia ei ole ratkaistu.

– Olemme jo auttamattomasti myöhässä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö meidän kannattaisi ryhtyä toimiin. Lämpeneekö ilmasto kaksi vai neljä astetta vaikuttaa valtavasti kokonaiskuvaan. Maapallohan ei häviä mihinkään, mutta elämän moninaisuus heikkenee ja lajeja kuolee sukupuuttoon. Ennen kaikkea ihmiskunta tekee oman elämänsä hankalaksi. Ihminen tarvitsee luontoa enemmän kuin luonto ihmistä.

Kantaa voi ottaa monella tapaa

Jos haluaa toimia ekologisesti kestävien arvojen mukaan, ratkaisujen pitää pohjautua tutkittuun tietoon. Omaa osaamistaan tulee myös päivittää.

– Totta kai yksilönvalinnoilla on merkitystä. Lihansyönti ja pitkänmatkan lomalennot kuormittavat ympäristöä huomattavasti.

Yritykset ja instituutiot pitävät ympäristöasioita usein periaatteessa tärkeinä, mutta käytännössä isot teemat putoavat helposti sektoreiden väliin. Jos yhteisön toimintatapaa onnistutaan muuttamaan, on vaikutus yksilötasoa suurempi.

Kestävän ratkaisun tulee olla yksilölle helppo ja edullinen. Nyt tilanne on usein päinvastainen.

– Päättäjille pitää luoda lisää painetta. Yhteiskunta vaikuttaa ekologiseen kestävyyteen verotuksen, maatalouden ja teollisuuden tukipolitiikan, kaavoituksen, infrastruktuurin ja kilpailutuskriteerien kautta.

Kestävän ratkaisun tulee olla yksilölle helppo ja edullinen. Nyt tilanne on usein päinvastainen.

– Kun hiilelle laitetaan hinta, se ohjaa kulutusta. Insinöörit ja markkinamiehet keksivät kyllä ratkaisut, kun pelisäännöt ovat selkeät ja tarpeeksi tiukat. Näin on käynyt vaikka Suomen metsäteollisuuden jätevesipäästöjen kanssa.

Yhteiskunnallista vaikuttamista on sekin, että nostaa omia ekologisia valintoja esille somessa.

– En näe sitä pelkkänä poseerauksena tai hyvesignalointina. Kun ajatuksia pitää esillä, alkaa jokaisesta tuttavapiiristä löytyä tyyppejä, joille ekologiset kysymykset ovat tärkeitä. Tämä madaltaa muidenkin kynnystä hypätä samaan kelkkaan.

Eettisyys on diakilaisten geeneissä

Diak on hyvän tekemisen korkeakoulu, jossa opetusta kehitetään jatkuvasti. Tavoitteena on maailma, jossa ketään ei jätetä.

– Ensi vuonna meille tulee oma opintojakso ekososiaalisuudesta, ja opinnäytetöihin valitaan yhä enemmän teemoja kestävästä kehityksestä. Ihanne olisi, että heti opiskelut aloitettuaan opiskelija ymmärtää ison kuvan, johon oma toiminta liittyy. Valmistui hän mihin ammattiin tahansa.

Koulutuksessa huomioidaan tuorein tieto, mutta myös ammatillista ajattelua ohjataan kestäväksi. Päämäärä on, että jokainen koulusta valmistuva on ongelmien ratkaisupuolella.

Päämäärä on, että jokainen koulusta valmistuva on ongelmien ratkaisupuolella.

– Ekososiaalisuus huomioidaan Diakin uudessa strategiassa. Haluamme niin opiskelijoiden kuin henkilökunnan edistävän kestävää kehitystä arjessa, valinnoissa ja hankinnoissa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa esimerkiksi kasvisruoan lisäämistä ja turhan matkustamisen kitkemistä. Toimintamme muuttuu koko ajan ekologisempaan suuntaan.

Kestävän kehityksen opettajana Visto joutuu miettimään myös omia valintojaan. Hän ei omista autoa ja välttelee tavaroiden ostoa uusina. Merkittävin käännekohta oli kuitenkin se, kun vuonna 2009 hänestä tuli isä.

– Lapsi muuttaa aikaperspektiiviä, ja ylisukupolvinen näkökulma konkretisoituu. En halua joutua valehtelemaan lapselleni, kun hän joskus kysyy, että teimmekö kaikkemme silloin kun jotain oli vielä tehtävissä.

Kuvat: Meeri Utti