Siirry sisältöön
Juttutyyppi  Ilmiö

Kohtaaminen on kaikki kaikessa

Hyvä kohtaaminen on hiottavissa oleva taito. Diakin ammattialoilla se on keskeinen osaamisen alue, johon panostetaan opetuksessa monin tavoin.

Diakista valmistuu sosiaali-, terveys- ja kirkon alan sekä tulkkauksen ammattilaisia. Jokaisella näistä aloista hyvä kohtaaminen on kaiken ammatillisen osaamisen ja toiminnan ydin. Siksi kohtaamista harjoitellaan monin tavoin läpi opintojen.

– Toki monella Diakiin hakeutuvalla on jo lähtökohtaisesti varsin hyvät kohtaamistaidot, sosiaalialan lehtori Vesa Vainiomäki sanoo.

– Tänne ei välttämättä hae ihmisiä, joilla on niin sanotut kovemmat arvot elämässään. Kaikilla on halu auttaa muita ja halu pitää jokainen mukana yhteiskunnassa, ja tämä ihmisläheisyys ja yhtäläisen ihmisarvon ajatus on hyvä perusta kunnioittavalle kohtaamiselle.

Joka tapauksessa kaikkien diakilaisten kohtaamistaitoja vahvistetaan opinnoissa monilla eettisillä keskusteluilla ja harjoitustilanteiden itsereflektoinneilla. Lisäksi erilaisissa ryhmätöissä opitaan tiimitaitoja.

Eri asiakasryhmien kanssa täytyy myös oppia erityistaitoja kunnioittavan kohtaamisen varmistamiseksi, Vainiomäki kertoo.

– Autismin kirjon asiakkaan kanssa on tärkeä luoda rajat ja selkeät säännöt ja oppia käyttämään esimerkiksi kuvakortteja. Dementoituneen vanhuksen kanssa tarvitaan paljon huumoria ja kestokykyä siihen, että samaa kysytään monta kertaa. Päihdetyössä ei saa antaa vaikkapa oman suhtautumisensa alkoholinkäyttöön näkyä, Vainiomäki listaa.

Monialaista kohtaamista

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa monialainen kohtaaminen lisääntyy. Kohtaamista yli kampus- ja koulutusalojen harjoitellaan jo Diakissakin muun muassa verkkosimulaatioitten kautta.

Oulun, Turun ja Helsingin kampusten välillä on toteutettu verkon välityksellä simulaatiota, joissa sosiaali-, kirkon, terveysalan sekä viittomakielen opiskelijat yhdessä oppivat potilaan kohtaamista, moniammatillista yhteistyötä ja päätöksentekoa, terveysalan yliopettaja Arja Suikkala kertoo.

– Kuvitteellisella potilastapauksella on joitakin terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia ja vaikkapa myös kuuro tytär, jonka kanssa yhteydenpitoon tarvitaan viittomakielen osaajaa. Ratkoessaan tilannetta opiskelijat oppivat monialaisen yhteistyön tekemistä ja paljon myös omasta sekä muiden ammattiryhmien roolista tässä yhteistyössä, Arja Suikkala sanoo.

– Kun ymmärretään minkälaista osaamista eri alojen edustajilla on ymmärretään myös sen lisäarvo työelämässä asiakkaan ja potilaan parhaaksi.

Viittomakieliset opiskelijat keskustelevat.
Monialaisuus on valttia myös sosiaali- ja terveysalan osaamisessa. Yhteistyöllä vastataan moninaisiin kohtaamisen tarpeisiin.

Aito kohtaaminen huomataan

Terveydenhuollosta monella saattaa olla kuva alana, jolla kohtaamisen sijaan keskitytään hoidollisiin toimenpiteisiin ja vastataan lähinnä potilaiden fyysisiin tarpeisiin.

– Kohtaaminen on hoitamisen ydintä ja siinä korostuu ihmislähtöinen, tasavertainen ja vastavuoroinen kumppanuus potilaan ja asiakkaan kanssa, Suikkala linjaa.

– Mitä enemmän potilaalla on fyysisen hoidon erityistarpeita, sitä enemmän korostuvat myös kokonaisvaltaisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen taidot.

Yksinkertaisimmillaan potilaan kohtaaminen on sitä, että katsoo silmiin, tervehtii, osoittaa empatiakykyä ja löytää kiireetöntä aikaa kuunnella, mitä asiakkaalla on sanottavanaan. Aidon avoimuuden ja kunnioituksen tunnistaa jokainen.

Aidon avoimuuden ja kunnioituksen tunnistaa jokainen.

– Me kaikki tunnistamme salamannopeasti aidon läsnäolon ja huomioonottavan kohtaamisen. Osaamme myös arvostaa sitä, Suikkala sanoo.

– Potilaspalautteista tiedämme, että potilaat antavat vastavalmistuneille tai uransa alussa oleville hoitajille paljonkin anteeksi teknistä taitamattomuutta, jos he vain kokevat tulleensa aidosti kohdatuksi.

Aina on hetki aikaa

Hoitoarjen kiireessä ammattilaiset saattavat kokea ongelmaksi löytää aikaa kunnolliselle kohtaamiselle. Hyvän kohtaamisen ei kuitenkaan tarvitse kestää pitkään, Arja Suikkala muistuttaa.

– Laitosympäristössä täytyy erityisesti muistaa ne potilaat, joilla ei ole säännöllisiä hoidollisia toimenpiteitä tai tarpeita. He saattavat jäädä kovin yksin, jos henkilökunta ei muita hoitaessaan huomioi myös heitä. Sama huomioimisen vaade pätee esimerkiksi iäkkäisiin maahanmuuttajataustaisiin potilaisiin, jotka eivät puhu suomea, Suikkala sanoo.

Näille hoitoyksinäisille kohtaamattomuuden täyttämät päivät voivat olla tuskastuttavan pitkiä.

– Puhutaan hoitotyön kiireestä, työn kuormittuneisuudesta, teknistymisestä ja työvoimapulasta, mutta kohtaamisen suhteen minusta asenne ratkaisee paljon, Suikkala miettii.

– Pieni tervehdys tai sananvaihto, hymy ja katse kaikille samassa huoneessa oleville potilaille vuorollaan ei vie montaa hetkeä, mutta sillä voi olla potilaille todella suuri merkitys.

Sairaanhoitajanainen hymyilee sängyssä makaavalle potilasnaiselle.
Pieni tervehdys tai hymy voi olla iso tekijä asiakkaan ja terveydenalan ammattilaisen välisessä kohtaamisessa.

Tulkki varmistaa onnistuneen kohtaamisen

Aina pelkkä puhe ei riitä hyvään kohtaamiseen. Osapuolilta saattaa puuttua yhteinen kieli tai asiakkaalla voi olla vaikkapa puhevamma. Silloinkin hyvään alkuun voi päästä yleisellä sanattomalla viestinnällä: nyökkäyksellä, käden puristamisella ja muilla ystävällisillä eleillä ja ilmeillä.

Kunnon kohtaamisen mahdollistaa kuitenkin tällöin vasta tulkkauksen alan ammattilainen. Diakista valmistuu asioimistulkkeja sekä suomalaisen viittomakielen ja puhevammaisten tulkkeja.

– Tulkin tehtävänä on tarjota kommunikoiville osapuolille yhtäläiset mahdollisuudet kielelliseen yhdenvertaisuuteen ja onnistuneeseen kohtaamiseen, asioimistulkkauksen lehtori Pirjo Pouttu summaa.

– Läsnäolo ja viestinnällinen ohjaustaito ovat olennaisia taitoja tilanteeseen osallistuvalle asioimistulkille, jotta luottamus rakentuu ja osapuolten ymmärrys lisääntyy.

Tulkatuissa kohtaamisissa tulkki on keskeisessä asemassa, mutta pysyttelee ”ulkopuolisena”: Hän häivyttää itseään tilanteesta muun muassa viittaamalla itseensä kolmannessa persoonassa tyyliin ”tulkki tarkistaa”. Minä-muotoa tulkki käyttää tulkatessaan osapuolten puhetta.

Diakin asioimistulkkikoulutuksessa opiskelijoita opetetaan kertomaan ja selkeyttämään tulkin tehtävät sekä huomiomaan kulttuurierot. Koulutuksessa käsitellään myös tilanteita, joissa asiakas saattaa käyttäytyä haastavasti.

– Koulutuksessamme on yhteisopetusta esimerkiksi terveysalan ja kirkon alan opiskelijoiden kanssa, jotta esimerkiksi eri uskontojen vaikutuksen ymmärtäminen kohtaamisissa lisääntyy, Pirjo Pouttu sanoo.

– Tällainen kohtaamistaitojen opettaminen yli koulutusalojen rajojen on tärkeää, ja sitä soisin tehtävän nykyistä enemmänkin.

Kohtaamisen opiskeleminen voi olla myös hengellinen matka

Diakilla on kristillinen tausta, mutta samalla se on huomattavan monikulttuurinen ja moninaisuutta tukeva ammattikorkeakoulu. Erilaisia vakaumuksia, uskontoja ja uskonnottomuutta löytyy niin opiskelijoilla kuin henkilökunnallakin.

– Yhdistävä eetos Diakissa lähtee kaikkien ihmisten arvon näkemisestä ja tunnustamisesta. Meille jokainen ihminen on riippumatta elämäntilanteestaan, ansioistaan tai tekemisistään lähtökohtaisesti arvokas ja ansainnut hyvän kohtaamisen, diakonian ja kasvatuksen yliopettaja Minna Valtonen katsoo.

”Jokainen ihminen on ansainnut hyvän kohtaamisen.”

Diakin kirkon alan opinnoissa pohditaan myös kohtaamisten hengellisiä ulottuvuuksia ja perehdytään muun muassa sielunhoidon perusteisiin ja periaatteisiin.

– Sielunhoidon opiskelemiseen sisältyy aina myös matka omaan itseen ja omaan hengelliseen elämään, Minna Valtonen sanoo.

– Oma elämänhistoria, ilot ja traumat kulkevat aina mukanamme. Mitä enemmän omia lähtökohtiaan ja ennakkokäsityksiään tunnistaa, sen paremmin on valmiuksia toisen ihmisen avoimeen kohtaamiseen.

Tärkeää on oppia se, että jokainen tekee hengellistä matkaansa omista lähtökohdistaan ja ammattilainen on tuolla hengellisellä tutkimusmatkalla tukena, ei opettajana.

– Lopulta kaikki kohtaamisemme ovat jatkuvaa matkaa ja uuden oppimista toisista ja itsestämme. On hyväksyttävä, että meissä ihmisissä on paljon mysteerejä ja jäämme toisillemme aina hieman mysteeriksi, Valtonen sanoo.

– Täytyy vain avoimesti jatkaa kyselyä, kohtaamista ja ihmettelyä. Se on iso tehtävä meille kaikille.

Kuoleman kohtaaminen

Terveysalan opettaja Eeva Kivelä opettaa muun muassa palliatiivista ja hengellistä hoitotyötä. Näissä opinnoissa opiskelijat harjoittelevat kuolevan ihmisen, hänen läheistensä ja omankin kuolevaisuutensa kohtaamista.

Kurssi herättääkin opiskelijoissa paljon tunteita.

– Tärkeintä on uskaltaa kohdata oma kuolevaisuutensa ja pyrkiä pääsemään sen asian kanssa sinuiksi, Eeva Kivelä sanoo.

– Menemme kurssilla myös henkilökohtaiselle tasolle ja mietimme omia kuolemiseen liittyviä kokemuksiamme ja ajatuksia. Se on vaikeaa, mutta erittäin tarpeellista käydä läpi, sillä vakavasti sairaita hoitaessa ei enää voi ryhtyä miettimään omaa suhdettaan kuolemaan vaan on keskityttävä toisen tukemiseen, Kivelä kertoo.

– Niin kauan kuin omaa kuolevaisuuttaan juoksee karkuun, ei pysty olemaan riittävän hyvin läsnä kuolevalle potilaalle tai hänen läheisilleen.

Vaikeissa tilanteissa ammattilaisen ei tarvitse pysytellä täysin ammattiroolinsa takana. Henkilökohtaisten tunteittensa näyttäminen on sekin sallittua, Kivelä vakuuttaa.

– Sairaanhoitaja saa ja voi vaikka itkeä potilaan läsnä ollessa, jos sellainen tilanne ja tarve tulee, vaikka painopisteen tuleekin säilyä potilaan tukemisessa. Jos ammattilainen pidättäytyy täysin asiallisena ja keskittyy puhumaan hoitotoimista, autettava ihminen jää tilanteessa täysin yksin.

– Siksi ihmisen kohtaaminen ihmisenä on hyvää ammatillisuutta. Raskaiden kohtaamisten jälkeen on toki opittava myös käsittelemään koetut tilanteet ja palautumaan, jotta kuormitus ei käy liian suureksi.

Kädet pitelevät toisia käsiä.
Vaikeissa tilanteissa inhimillistä voi olla, että myös ammattilainen saa näyttää tunteensa.

Entä jos mokaan?

Opiskelijoita voi jännittää tai jopa pelottaa se, että jollakin tavoin töpeksii kohtaamisessaan asiakkaan kanssa. Tässä kohdin kannattaa olla itselleen armollinen, Vesa Vainiomäki vakuuttaa.

– Joskus opiskelijat ovat kovin ehdottomia ja vaativia itseään kohtaan. Itse näen asian niin, että mokaaminen on lahja ja kaiken voi korjata. Näin on minusta myös asiakastyön suhteen.

– Meistä kukaan ei ole robotti, ja kaikki me tiedämme miltä tuntuu mokata. Olemme myös hyviä tunnistamaan toisen vilpittömyyden. Asiakas ymmärtää kömmähdykset. Jos mokaa, se pitää ymmärtää ja pyytää anteeksi. Sitten vain eteenpäin!

Juttua varten on haastateltu myös tulkkauksen lehtori Paula Trentecuissea.