Ruoka-avun kehittämisessä avainasemassa on ihmisten kuunteleminen

Ruokittavia suita on yhä enemmän, mutta ruoka-avussa jaettavan ruuan määrä vähentyy. Tälle yhtälölle ei löydy tehokasta ratkaisua ilman osallisuuden huomioimista eri näkökulmista. Sokra-hankkeen määritelmän mukaan osallinen ihminen tuntee olevansa merkityksellinen osa kokonaisuutta, tulee kuulluksi itsenään ja vaikuttaa elämänsä kulkuun sekä yhteisiin asioihin.

Kun puhutaan köyhyydestä ja ruoka-avun saamisesta, on ratkaisujen etsimisessä kuultava myös ruoka-apua vastaanottavien kokemuksia ja näkemyksiä. Heidän vastauksensa ovat arvokkaita sekä ruoka-aputoiminnan että palvelujärjestelmän kehittämiseksi.

Ruokakassien jakamisen tilalle avun tarvitsijan huomioimista yksilönä

Ruoka-apu mielletään toiminnaksi, jossa avun tarpeessa olevat ihmiset jonottavat ulkona saadakseen kassillisen ruokaa. Vaikka tällaistakin on edelleen paljon, ruokakassijakojen rinnalle on onneksi kehitetty myös erilaisia ihmisen toimijuuden huomioivia tapoja, joissa osallisuus onnistuu paremmin. Esimerkiksi Tampereen Nekalassa on valintamyymälän kaltainen Puoti, jossa kävijät pääsevät valitsemaan itse tarpeelliseksi katsomansa tuotteet.

Ruoka-avun järjestämisessä ovat yleistyneet myös yhteisruokailut, joissa tarjotaan ilmaisia tai erittäin halpoja aterioita. Tilaisuudet antavat mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ruokailijoiden kanssa, mutta toisaalta kaikilla ruoka-avussa kävijöillä ei ole tarvetta tällaiselle osallisuudelle. Ruoka-apuun turvautuminen voi johtua talousvaikeuksista, joita yhteisruokailut eivät auta ratkaisemaan.

Ruoka-apu mielletään toiminnaksi, jossa avun tarpeessa olevat ihmiset jonottavat ulkona saadakseen kassillisen ruokaa.

Tällaiset toimintatavat ovat kuitenkin osallisuuden ja toimijuuden näkökulmista parempi ratkaisu kuin valmiiksi pakattujen ruokakassien jakaminen. Toisaalta edellä mainitut esimerkitkin ovat riippuvaisia lahjoitus- ja hävikkiruoan saatavuudesta, minkä vuoksi jaettavaa ei välttämättä riitä kaikille. Lisäksi lahjoitus- ja hävikkiruoalla ei välttämättä pystytä palvelemaan erityisruokavalioita noudattavia ihmisiä.

Tärkeä kysymys on myös, onko ruoka-apuun turvautuvilla mahdollisuuksia esittää kehittämisehdotuksia toimintaan tai kertoa palvelun epäkohdista. Esimerkiksi Torsten Winter ja Tuukka Niemi (2020) ovat tuoneet esille ruoka-apua saavien ihmisten alentavaa kohtelua. Ruoka-apuun turvautuvat ovat huonossa taloudellisessa asemassa ja saattavat kokea, ettei heillä ole oikeutta valittaa ilmaisesta ruuasta.

Ruoka-avun tarve vähenee palvelujärjestelmän aukkoja tukkimalla

Ruoka-aputoiminnan kehittämisessä on hyvä huomioida ihmisten toimijuus ja osallisuus, mutta optimitilanne kuitenkin olisi, että itse kukin pystyisi ostamaan tarvitsemansa ruoan itse. Ruoka-apuun turvaudutaan vasta, kun omat tulot eivät riitä ruoan hankintaan. Tämä voi johtua hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen aukoista.

Korona yhteiskunnan marginaaleissa -hankkeen ruoka-apukyselyssä tuli esille, että moni toimeentulovaikeuksissa oleva katsoi, ettei tarvinnut perustoimeentulotukea. Osa vastaajista saattoi kokea tarvitsevansa toimeentulotukea, mutta ei silti hakenut sitä. Tämä kertoo osaltaan tukijärjestelmän monimutkaisuudesta, hakemisen vaikeudesta ja siitä, että toimeentulotuen hakeminen saatetaan kokea leimaavammaksi kuin ruoka-apuun turvautuminen.

Ihmisten opastamiseen palvelu- ja etuusjärjestelmän kiemuroissa tarvitaan Tampereen Seurakuntayhtymän Liki-hankkeen kaltaista palveluneuvontaa, joka jalkautuu ruoka-avun jakopaikoille. Tämän lisäksi palvelujärjestelmää pitää kehittää ennaltaehkäisevään suuntaan, jotta ihmisille ei ylipäätään tulisi tarvetta turvautua ruoka-apuun. Tässä kehittämistyössä ei voida onnistua kuulematta heitä, jotka ovat kokeneet elämässään vaikeuksia ja eivät ole saaneet niihin yhteiskunnalta riittävää tukea.

Ratkaisuja syntyy vain yhteistyöllä

Ruoka-apuun turvautumisen syy on yleensä rahan puute, mutta ruoka-avussa käyvien joukko on kuitenkin hyvin moninainen. Osa ihmisistä tarvitsee vain tilapäistä apua hetkellisiin talousvaikeuksiinsa, kun taas joillakin on laajempia ja pitkäkestoisempia ongelmia elämässään. Siksi tarvitaan erilaisia keinoja kehittää sekä palvelujärjestelmää että ruoka-aputoimintaa.

Palvelujärjestelmien kehittäjien kannattaa kuunnella ruoka-avun parissa työskenteleviä ja jalkautua ruoka-apua hakevien keskuuteen selvittääkseen, mitä heillä on sanottavanaan. Samoin ruoka-avun palveluntarjoajien itsensä kannattaisi kuunnella, millaisia kehittämisehdotuksia ruoka-avussa kävijöillä on. Kaikkien osapuolten kuunteleminen sekä ongelmien ja vaikeuksien tiedostaminen edesauttavat vastausten löytämistä vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022101862414